HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

22.1.2014

Rauno Lepistö: Lapualaisia elokuvateattereita vuosien varrelta

Linkit  
Lapuan elokuvakerho www.nic.fi/~paukunlk/
Lähteet  
Julkaistu aiemmin
http://www.nic.fi/~paukunlk/historia.htm

Alussa oli Lapuan elävät kuvat

Lapuan menneisyys elokuvapaikkakuntana on pitkä. Jo vuonna 1913 nykyisin Kivikuppilana tunnetussa rakennuksessa toimi elokuvateatteri Lapuan elävät kuvat. 1920-luvulla teatteri sai nimekseen Kivitalon elävät kuvat. Myöhemmin se toimi myös nimellä Kullervo ja vuoden 1935 lopussa sen nimenä oli Kimmo. Armas Kiven omistamassa teatterissa toimi koneenkäyttäjänä Aaro Vihtori "Vikki" Määttä. Hän oli myös Lapualta käsin toimineen Armas Kiven elokuvakiertueiden yhtenä näyttäjänä.

Sotien aikana elokuvia näytettiin myös nykyisen Väinönkartanon paikalla olleessa rakennuksessa. Tämä teatteri oli nimeltään Uusikuu, joka rakennettiin sodan aikana ja se avattiin yleisölle 1942. Tälläkin teatterilla oli useampikin omistaja ja Aleksander Vihoren otettua paikan hoteisiinsa nimeksi tuli Kinohovi. Sali oli varsin iso, istumapaikkoja oli 247. Koneita täällä oli vain yksi ja näytöksissä oli tauot aina kelojen vaihdon yhteydessä. Toiminta tässä talossa loppui jo 1949 ja myöhemmin rakennus sai toimia rukoushuoneena. Nuoriso- ja työväentalo olivat lisäksi elokuvaesitysten paikkoja. Varsinaisiksi elokuvateattereiksi katsottavia rakennuksia oli kuitenkin vain tuo Kivikuppila.

Elokuvan juhlaa 50- ja 60- luvuilla

Kun tultiin viisikymmentä-luvulle, oli elävien kuvien suosio suuri. Tästä kertoo se, että 1950- luvulla teattereiden määrä kasvoi kolmeen. Nämä kolme olivat Kino Tapio, Vista ja Kino Elo. Näissä saattoi yhden viikon aikana mennä yhteensä parikinkymmentä elokuvaa. Mukaan mahtui niin mestarillisia klassikkoja kuin tietysti täyttä potaskaakin, mutta esitettävien filmien määrä oli huikea. Vanhoista lehti-ilmoituksista näkee miten esim.sellainen hitti kuin "Kwai-joen silta" on mennyt samana iltana yhtaikaa kahdessa teatterissa!

Ja vuoden 1961 Lapuan Sanomissa elokuva-ilmoitukset täyttävät puoli sivua. Kyseiseltä vuodelta silmään osuu mm. sellaisia helmiä kuin Jacques Tatin "Lystikäs kirjeenkantaja", Friz Langin "M-Kaupuki etsii murhaajaa", Kon Ichikawan "Kagi - outo ahdistus", Stanley Kubrickin "Kunnian polut" ja "Peli on menetetty". Näin oli siis jo silloin kun Lapua oli vielä kirkonkylä. Mutta siihen aikaan eivät television hömppäviihteet ja muut nykyajan höpönaksutukset vetelöittäneet ihmisiä. Tässä tapauksessa voidaan kai ihan oikeutetusti sanoa että ennen oli paremmin.

Kino Tapio

Kivikuppilan teatterin omistajaksi oli tullut 1940-luvulla jo aiemmin mainittu vaasalainen elokuvamoguli Aleksander Vihore, joka omisti teatterit myös Vaasassa ja Maalahdessa. Teatteri oli saanut nimen Kino Tapio. Ernemann 2 - koneilla varustetussa Tapiossa oli n.150 istumapaikkaa. Sen konehuone oli ahdas betoniputka ja radanvarressa sijainneen teatterin raskaat koneet (joita ei oltu lainkaan kiinnitetty pulteilla lattiaan) saattoivat jopa luisua paikoltaan ohi pyyhältävän junan täristäessä rakennusta! Niihin aikoihin elokuvia esitettiin vielä erittäin paloherkiltä nitraattifilmeiltä ja koneissa oli hiilikaarilamput. Oli täysin mahdollista että koko systeemi leimahtaisi palamaan kesken kaiken. Monia elokuvateattereiden paloja onkin syttynyt tästä syystä (itse asiassa Kivikuppilaakin ovat läpi vuosikymmenten vainonneet pikku tulipalot, mutta muista kuin filmeistä johtuneista syistä). Nitraattifilmit vaihtuivat vähemmän herkästi syttyviin asetaattipohjaisiin 50 - 60-luvun vaihteessa ja työ tuli turvallisemmaksi.

Kino Tapio liittyy myös pienenä lenkkinä suomalaisen elokuvan historiaan kun osittain Lapuallakin kuvatun ja elokuvakerhossammekin nähdyn "Härmästä poikia kymmenen" - elokuvan raakakopiot katsottiin siellä. Se oli tarkasti varjeltua työtä, sillä ei edes ovityttöjä päästetty katsomoon. Kino Tapion toiminta loppui 1960-luvulla kun Virastotalo muutti rakennukseen.

Kino Elo

Kino Elo aloitti 1950-luvulla Lapuan Työväenyhdistyksen omistamassa Työväentalossa. Elossa toiminta oli 60-luvun puolenvälin jälkeen muutaman vuoden katkolla, kunnes vuosikymmenen loppupuolella koneet alkoivat taas pyörimään. Lopullisesti ne vaikenivat kun tulipalo tammikuussa loppiaisen aikoihin 1970 tuhosi tuon historiallisesti maineikkaan rakennuksen. Helge Puputin muistikuvan mukaan Victoria-merkkiset projektorit olisi pelastettu Osuusliike Laajan varastoon. Lehtijuttu kuitenkin kertoo, että "Palossa tuhoutuivat elokuvateatterin koneisto ja irtaimisto, joiden arvo on 40.000 - 50.000 markkaa."

Vista

Vista (alkujaan Kino Tähkä) aloitti toimintansa 1954. Vista toimi Hanno Lahdensuon omistamassa puurakennuksessa nykyisen Hannonkulman paikalla. Hanno Lahdensuo hoiti Vistan elokuvien tilaukset, hänen vaimonsa oli lipunmyyjänä ja ovimiehenä toimi Armas Koivisto. 1970–1976 Vista oli Johannes (Jussi) ja Emmi Puikkosen hallussa, jotka Kent-Filmi Oy:n nimissä harjoittivat myös elokuvien maahantuontia. V. 1976 teatterin omistajaksi tuli Reijo Aho. Eräs huomioitava asia on, että vielä 70-luvulla siellä meni runsaasti vanhempaakin elokuvaa. Kaivettakoon muistin kätköistä vaikkapa "Ben Hur", "Quo Vadis", "Ivo Jima", "Exodus", "Afrikan kuningatar" jne ... Onnistuisikohan nykyään näyttää normaaliohjelmistossa 20 vuotta vanhaa tavaraa?

Vistassa toimi koneenkäyttäjänä 26 vuoden ajan 1970-luvun loppupuolelle saakka Helge Puputti, alkujaan Kino Tapion koneenkäyttäjiä. Homma työllisti hänet seitsemänä iltana viikossa. Lisäksi sunnuntaisin olivat vielä lasten päivänäytökset. Koneenhoitajat ovat niitä joita ei huomata silloin kun kaikki sujuu hyvin mutta auta armias jos homma alkaa tökkimään. Silloin alkoi katsomossa armoton jalkojen tömistely. Koneenhoitaja on myös aitiopaikalla näkemään yhtä ja toista, kuten senkin että joskus eroottisesti rohkeita elokuvia esitettäessä nousivat miehet penkeissään seisomaan nähdäkseen enemmän. Vistan puupenkit kyllä olivatkin niin kammottavat ahterille, että ehkä siellä olikin miellyttävämpää katsella elokuvia seisaaltaan! Vistan taru päättyi kesällä 1980 kun rakennus purettiin. Kymmenen vuoden ajan se oli ollut Lapuan ainut elokuvateatteri. Viimeisenä elokuvana Vistassa näytettiin Jesús Francon ohjaama "Tuhansien himojen luostari".

Bio Monroesta Paukun alueelle

Vistan vaiettua oli kolmen kuukauden tauko jolloin oltiin ilman eläviä kuvia. Elokuvallinen pysähtyneisyyden aika päättyi kun vanhaa Kivikuppilaa heräteltiin jälleen henkiin elokuvateatterikäyttöön, Kino Tapion nimi sensijaan ei herännyt. Luontevaa, ja varmasti monien toivomaa olisi ollut, että vanha nimi oltaisiin otettu jälleen käyttöön, vaan toisin kävi. Supisuomalainen nimi korvattiin amerikkalaisella. Yleisöäänestyksellä Bio Monroeksi ristitty teatteri aloitti Tapion tiloissa uusituin laittein elokuussa 1980. Reijo Ahon ja sittemmin Seppo Vierikon johdolla teatteri täyttikin hyvin lapualaista elokuvanälkää vuosikymmenen ajan.

1990-luvun alkupuolella rakennuksessa syttyi - ties kuinka monennen kerran - tulipalo lopettaen sitten tämänkin teatterin toiminnan. Elon kohtaloa ei sentään koettu, sillä kivinen rakennus vaurioitui vain sisältä ja nökötti vuosikaudet orpona ja autioituneena – morjenstaen junalla etelästä saapuvia. Loppuvuodesta 2005 sanoimme sitten lopullisesti hyvästit tälle perinteikkäälle rakennukselle, kun se julmasti revittiin maan tasalle.

Tänä päivänä Lapuan elokuvateatteritoiminta on osa vireää Paukun kulttuurikeskusta. Entisestä tehtaan lämpökeskuksesta saneerattu teatteri avasi yleisöllä ovensa v. 1995 edelleen Bio Monroena. Toimintaa pyöritti edelleen Seppo Vierikko ja hänen jälkeensä Harri Tervasmäki. 2006 nimeksi tuli Karhu ja Tähti ja omistuspohja siirtyi Kannukseen Karhu ja Tähti Oy:lle. Helmikuussa 2010 Remamian Oy aloitti esitystoiminnan Suomen- ja maailmanensi-illoin. Teatteri sai nimekseen Bio Marilyn Lapua. Teatteri on nyt myös täysin digitalisoitu. Filmikelat ja -projektorit ovat historiaa. Digitaalinen kuva on terävä ja puhdas. Mikäpäs siinä, vaan onkohan samalla menetetty jotakin siitä taiasta, jonka filmimateriaali kulumisineen ja krapsahduksineen sai aikaan. Kunnon Cinefiilillehän elämys syntyy siitä, että kankaalle heijastuu fyysinen fotokemiallinen prosessi eikä ykkösistä ja nollista koostuva aineeton tiedosto.

Elokuvamies Matti Piuhola vaikutti myös Lapualla

Lapuan elokuvateatterihistoriasta puhuttaessa ei saa unohtaa Matti Piuholaa, jonka keräämä kokoelma on suoranainen kansallisaarre ja jossa on maailmanharvinaisuuksiakin. Useita jo kadonneiksi luultuja elokuvia. Piuhola toimittanut Suomen Elokuva-arkistoon (Nyk. KAVA, Kansallinen audiovisuaalinen arkisto).

Matti Piuhola tuli Kino Tapion koneenkäyttäjäksi 17- vuotiaana 1947. Sitä ennen hän oli hankkinut elokuvakoneenhoitajan lupakirjan kurssilta, joita järjesti Valtion Filmiteknillinen lautakunta. Kurssiin kuuluivat mm. pitkä sähkö- ja äänitekniikan sekä elokuvan fysiikan oppimäärä. Lopuksi olivat vielä kirjalliset tutkintokokeet ja koneiden hallitsemisnäyttö helsinkiläisessä REA- teatterissa. Hallitsemisnäytöstä Piuhola sai täydet pisteet.

Matti Piuhola alkoi kiertämään myös maakuntia esittäen elokuvia 16-millisellä kalustolla esim. nuorisoseuroilla. Näin myös keskustan ulkopuolella asuvat saivat kokea valkokankaan lumon. Hän koki kiertoelokuvien esittämisen miellyttävämmäksi kuin teatterin ahtaan konehuoneen. Kiertävien näytösten ehtona oli että sitä ei saanut järjestää kymmentä kilometriä lähempänä varsinaista elokuvateatteria. Kiertoelokuvien näyttäjänä Piuhola kalusi Lapuan lisäksi lähes joka kolkan Suomessa. Hän oli kansainvälisestikin arvostettu elokuvaperinteen vaalija ja onkin hyvä päättää Piuholan toteamukseen nykyelokuvasta Lapuan Sanomien haastattelussa heinäkuussa 1980: 

"Elokuvan keinoja on käytetty väärin; filmintekijöillä ei ole vastuuntuntoa, elokuvat ovat muuttuneet kovemmiksi porno- ja väkivaltafilmien myötä. Ennen elokuviin mentiin iloisella mielellä ja elokuvat olivat varsinkin syrjäseudulla harvinainen tapahtuma, johon valmistauduttin huolella. Nykyään teatterien upottavien nojatuolien ja valmiiksipureskeltujen filmien yleisö on passiivisempaa. Elokuvayleisö on nuorentunut huomattavasti, vanhempia ihmisiä näkee enää harvoin elävien kuvien lumoissa."

 

Muistelon kirjoitti Rauno Lepistö.

Kiitokset: Jukka Lankinen, Matti Piuhola, Helge Puputti, Lapuan Sanomat.

Julkaisuhistoria:

16.12.2013   Versio 1   AdminMuseo
19.12.2013   Versio 2   AdminMuseo
14.1.2014   Versio 3   AdminMuseo
22.1.2014   Nykyinen versio   AdminMuseo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.
Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Juhlatilaisuus 1900-luvun alussa (P00:2491)

Logot