HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

13.12.2013

Eino Seppälä (1897–1991)

Eino Matias Seppälä

Rovasti, vanhempi lehtori
Syntynyt  
22.2.1897 Ylihärmä
Kuollut  
29.4.1991 Hämeenlinna

Eino Matias Seppälä (1897–1991) oli ylihärmäläissyntyinen rovasti ja opettaja. Hän kävi Lapualla oppikoulun ja piti tiiviitä yhteyksiä äitinsä puoleiseen Lapuan Erkkilän sukuun.

Suuren maatalon pojasta papiksi

Eino Seppälä syntyi 22.2.1897 Ylihärmässä Justiina o.s. Erkkilä ja Gabriel Seppälän kuudentena, nuorimpana lapsena. Lapsista tosin kaksi kuoli pienenä, joten sisarusparvi oli nelilapsinen. Elämä Einon nuoruudessa Ylihärmässä viime vuosisadan alussa oli aika erilaista, kuin nykyään ja kulkuyhteydet vaatimattomia. Justiina Erkkilän hevosia harrastavasta talosta kotoisin olevana oli tottunut hevosiin ja valjasti hevosen helposti kulkuvälineekseen. Kerrankin Justiina lähti viemään hevosella villoja Oravaisten Kehräämöön ja otti Eino-pojan mukaansa Matkalla oli portti Voltissa ja sitä tuli Einon kertoman mukaan avaamaan vanha mies. Vähän matkaa ajeltuaan Justiina sanoi Einolle, että mies oli Isontalon Antti.

Seppälä oli Ylihärmän merkittävimpiä taloja kokonsa ja toimeentulonsa puolesta, joka tietysti mahdollisti lasten koulutuksen. Tuohon aikaan tarvittiin vanhemmilta uskoa ja kaukonäköisyyttä koulutukseen ja sitä Seppälässä oli. Lapsista vanhin, Johannes, jäi kotitilalle ja muut lähtivät Lapualle oppikouluun. Tuohon aikaan ”kortteeripaikka” eli asunto läheltä koulua oli itsestään selvyys lyhyemmänkin matkan päästä ja niinpä Seppälän lapsetkin tulivat ”kortteeria” Jannelan talon toiseen päähän. Jannelan talo sijaitsi nykyisten jokirannassa olevien korkeitten kerrostalojen paikalla ja oli sukulaistalo. Mukaan otettiin lehmä, että oli maitoa omasta takaa ja tietysti kotoa oli ruokatarpeita omavaraista asumista varten. Tyyne-sisar oli taloudenhoitajana omien opiskelunsa ohella.

Eino Seppälä kirjoitti ylioppilaaksi silloisesta Lapuan Maanviljelyslyseosta v. 1917. Tuohon aikaan ylioppilailla oli jatko-opiskelumahdollisuudet miltei rajattomat ilman pääsykokeita ja Einokin oli ryhtymässä opiskelemaan arkkitehdiksi. Kuitenkin hän vaihtoi teologiaan Justiina-äidinkin kehottaessa näin tekemään. Kodin perinteenä ollut herännäisyys oli varmasti merkittävä syy tähän. Herännäisyys oli juurtunut Einoon niin syvästi, että hänen 80-vuotisjuhlaseuroissa Hämeenlinnassa kaikki veisattavat virret olivat ”körttiläisten” virsikirjasta löytyviä siioninvirsiä.

Elämäntyönä opettaminen

Eino Seppälä osallistui vapaussotaan eteläpohjalaisten joukoissa, olihan hän juuri päässyt ylioppilaaksi ja yliopisto-opiskelu oli alkamassa. Vapaussota tuli Einolle sikäli merkittäväksi, että hän joutui pistimien osittelemaksi Seinäjoella, mutta sai venäläiset luopumaan aikeistaan. Venäjän kieltä jonkin verran osaavana hän vaikutti merkittävällä tavalla siihen, että venäläiset luopuivat taisteluista kokonaan Seinäjoella ja kääntyivät takaisin todettuaan vastassa olevan taisteluvoiman olevan oletettua suuremman. Näin suuri osa koko Etelä-Pohjanmaasta säästyi aseellisista taisteluista. Hiljaisen miehen ansioita ei ehkä historian kirjat tältä osin tarpeeksi korosta.

Opiskelunsa ja vielä pitkään työelämässä ollessaan Eino osallistui tiiviisti Seppälän toimintaan. Tila oli edelleen pitkään jakamaton ja Gabriel, Einon isä, kuoli vasta vuonna 1949. Einolla oli opettajan työstä kesäisin pitkästi vapaata. Seppälässä kiinteästi mukana olevana hänellä oli myöskin kiinteä yhteys Erkkilän sukuun, joka yhteys säilyi läpi elämän.

Valmistumisensa jälkeen Eino Seppälä toimi vähän aikaa uskonnon opettajana Porvoossa , mutta asettui sitten Hämeenlinnaan. Eino toimi uskonnon opettajana Hämeenlinnan Normaalilyseossa eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Hän vietti eläkepäiviä Hämeenlinnassa noin 30 vuotta. Hän oli kotiutunut Hämeenlinnaan siinä määrin syvästi, että oli perustamassa Hämeenlinna-seuraa vuonna 1945. Hämeenlinna- seura vaalii Hämeenlinnan kulttuuri- ja luontoarvoja, mikä oli Einolle hyvin läheistä toimintaa, josta hän kertoi mielellään.

Kulttuuri ja luonto olivat hänelle mieluisia harrastuksia läpi pitkän elämän ja puutarhan hoito oli lähellä hänen sydäntään nuoruudesta lähtien. Seppälän talon paikalta löytyy vieläkin Einon istuttamia ja Hämeesta siirtämiä puita ja kasveja. Hämeenlinnassa hän toteutti kerrostalossa asuvana puutarhan hoitoa mökillään Katumajärven rannalla, lähellä nykyistä Vanajanlinnaa. Sinne oli hyvät julkiset liikenneyhteydet. Omaa autoa hänellä ei koskaan ollut, mutta hän oli erittäin harjaantunut käyttämään julkisia kulkuneuvoja lähelle ja kauas.

Poikamies palaa kotiin

Eino Seppälällä oli erittäin laaja ystäväpiiri, joka koostui kulttuurin ja erityisesti hengellisen alan henkilöistä, vanhemmalla iällään Eino oli kiinnostunut myöskin ”maasäteilystä”. Yksi erityinen piirre hänellä oli, josta me monet voisimme ottaa oppia; hän osasi käyttää aikansa järjestelmällisesti. Vanhoilla päivillään hän oli Ylihärmässä sellaisia kolmen päivän jaksoja silloin tällöin ja hän saattoi käydä tapaamassa vanhoja tuttujaan jopa kymmenessä paikassa näiden päivien aikana ja keskustella Talvitiessä, jossa hänellä oli ”kortteerinsa”, ilman minkäänlaista kiirettä.

Seppälän taloa isännöi nykyisin Esko Talvitie. Vanha päärakennus oli pitkään tyhjillään ja on siirretty Tammisaareen, jossa se on saanut uuden elämän.

Eino Seppälä eli elämänsä poikamiehenä ja on haudattuna Seppälän sukuhautaan Ylihärmän kirkkomaahan.

 

Kirjoittivat Esko Talvitie ja Antti Mantere. Julkaistu aiemmin Erkkilän sukuseuran Jäsentiedotteessa 2013.

Julkaisuhistoria:

13.12.2013   Nykyinen versio   AdminMuseo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.

TAKAISIN

Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Seinäjoen Kirjakauppa (P00:2518)

Logot