HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

6.12.2013

Seppo Niemelä: Juhlapuhe Lapuan itsenäisyysjuhlassa 6.12.2013

Lapuan Pohjola-Norden ry:n puheenjohtaja, fil.tri Seppo Niemelä

Puhe Lapuan itsenäisyyspäiväjuhlassa 6. 12. 2013 

 

Lapualainen innovaatioteoria

Olen otsikoinut puheeni lapualaiseksi innovaatioteoriaksi. Sen taustalla on ihmettelevä ihailuni siitä monipuolisuudesta ja elinvoimasta, jonka pitkälle kansainvälistynyt lapualainen elinkeinoelämä ja yhdistystoiminta herättävät.

Tämän päivän Lapua elää globaalissa sykkeessä. Sen teollisuus myy tavaraa kymmeniin maihin ja on mukana kansainvälisissä tuotantoverkostoissa. Kaupunkiin on kehittynyt elinvoimainen, kilpailukykyinen ja medioita kiinnostava uusiutuvan ekologisen energian osaamiskeskittymä; yrityksissä tehdään lämpökattiloita koko skaalalla omakotitaloista aina suurten tehdaslaitosten tarpeisiin. Lapuan patruunat ja Lapuan kankurit tekevät laatutuotteillaan kaupungin nimeä tunnetuksi koko maailmassa. Lapualaisten yritysten asennusmiehet kulkevat maailmalla vaativissa tehtävissä. Maahanmuuttajana tullut työvoima on suuremmitta meluitta löytänyt luontevan paikkansa osana Lapuan elämää. Lapua tarttui myös kaksin käsin EU:n nuorisovaihto-ohjelmiin. Nuoret voivat tutustua Euroopan maihin ja kaupungin katuja kävelee nuoria ja harjoittelijoita monista maista.

Mistä tällainen elinvoima selittyy? Voisiko sen syyt tunnistaa niin, että kaupunki osaisi myös jatkossa huolella hoitaa innovatiivisuuttaan? Pohdin seuraavassa eräitä keskeisiä taustatekijöitä: perinnettä ja sen ylläpitämiä arvoja, laaja-alaista osaamista, nousevien alojen ennakoimista, yritysten verkostoitumista ja avointa suhdetta kansainvälisyyteen.

Työn arvostus on tärkeä osa lapualaista perinnettä. ”Sen rauhan sai vasta sitten, kun oli kroppa työnteosta niin kipiä, ettei jaksanut kuin kyljelleen kellahtaa”, tiivistää Antti Ala-Talkkari yrityksensä historiikissa alkuaikojen asenteen. Meillä on tapana varoitella ihmisiä liiasta työnteosta. Silläkin on perusteensa, mutta varoittelu ei saa hämärtää sitä, että ilman kovaa työtä ja sen arvostusta yksikään yritys tai kaupunki ei menesty. Sisua, sitkeyttä ja turnauskestävyyttä tarvitaan erityisesti silloin, kun taloudessa on vaikeat ajat. Lapua on kovalla työllä rakennettu ja työllä sitä edelleen rakennetaan.

Toinen Lapuan etu on se, että pääsääntöisesti ihmisten sanaan voi luottaa. Lapualaisten ja myös lapualaisten yritysten luotettavuus, se että miehen tai naisen sana pitää, on asia, joka tulee kerta toisensa jälkeen keskusteluissa myönteisenä esiin. Tämän merkitystä ei voi ylikorostaa. Luottamus tai nykykielellä sosiaalinen pääoma on toiminnan tuloksellisuuden avaintekijä. Jos ihmiset luottavat toisiinsa, tulosta syntyy ripeästi. Jos luottamusta ei ole, aika ja energia kuluvat kyttäilyyn, varmisteluun, sopimusprosesseihin ja niistä riitelyyn.

Tunnistan niin työn arvostuksen kuin luottamuksenkin taustalla Lapualla aikoinaan niin voimakkaiden herätysliikkeiden arvomaailman jälkikaiun. Tämä äitien ja isien perintö säilyy ja vaikuttaa elinvoimana niissäkin, jotka ovat liikkeistä vieraantuneet.

Lapualaista nykypäivään heijastuvaa perintöä ovat myös kireät, väkivallan rajoille ja ylikin yltäneet yhteiskunnalliset jännitteet. Historia voi olla voimavara, mutta se voi olla myös jäytävä painolasti. Tämä sen mukaan, miten hyvin menneen jättämät jännitteet on työstetty. Tavoitteen tulisi olla se, että lapualaisuus on kaikille lapualaisille yhteinen energisoiva voimavara, josta jokainen voi olla tyynellä tavalla ylpeä kotona ja kylässä.

Lapuaan tutustujaa hämmästyttää laaja-alainen osaaminen. Monitaitoisuuden tausta on alueen edistyneessä maanviljelyssä ja jatkuukin siellä erikoisviljelyn, tärkkelystuotannon ja eläintilojen kehittyneisyytenä. Maatalouden koneistuksesta sai alkunsa raudan ja yleensä metallin käsittelyn osaaminen. Se on tärkeä tämän päivän Lapuan työllistäjä ja menestystekijä. Laatutietoisen osaamisen kuvaavia esimerkkejä ovat lämpökattiloiden, patruunoiden ja koneistuksen ohella vaikkapa Hydrollin paineakut tai huippulaatua tekevät kudontatekniikat, esimerkkinä kymmeniin maihin tuotantoaan myyvät Lapuan kankurit ja metropolien designmyymälät tavoittava Ojalan kutomon Woodnotes.

Viimeksi mainitut kuvaavat samalla sitä, että laadukas tekninen osaaminen on perusta, mutta se ei yksin riitä. Tämän päivän maailmassa tuotanto-osaamiseen on kyettävä liittämään taideteollista ja muotoiluosaamista, luovaa kulttuurista ja myös kulttuurihistoriallista osaamista, luonnonmateriaalien osaamista, markkinointiosaamista sekä ekologisen kestävän kehityksen lisäksi sosiaalisesti ja eettisesti kestävä tuotanto.

Me elämme juuri nyt kiinnostavassa maailmassa. Perinteisiä tuotannontekijöitä on tarjolla yllin kyllin. Valtava määrä rahaa kiertää hermostuneena maapalloa sijoituskohteita etsimässä. Raaka-aineita saa ainakin toistaiseksi. Työvoimaa liikkuu ylikansoitetulla maapallolla. Markkinat ovat auki kaikkeen maailmaan. Ainoa niukkuustekijä ja samalla minkä tahansa yhteisön tärkein aarre on osaaminen. Lapuan kunnallishallinto joutuu juuri nyt ratkomaan monia visaisia ongelmia. Silti tulevaisuuden kannalta tärkeintä työtä mielestäni tekee kaupunginvaltuuston perustama osaamisen kehittämisryhmä. On kyse perustan antavasta koulutuksesta, mutta vain osaksi.

Tärkein osaamisen - ja erityisesti menestymiselle tärkeän ainutlaatuisen ydinosaamisen - kehittäminen tapahtuu yrityksissä ja yritysverkostoissa. Osaamista voidaan tehostaa yhteiskunnan tukemilla osaamisen kehittämishankkeilla niin, että avataan yhteydet huipputietoon kaikkialla maassa ja maailmassa. Tavoite on Lapua oppivana kuntana. Tarvitaan ajanmukaiset osaamis- ja osaamistarvekartoitukset ja kyky toimia niiden antamien suuntaviitojen mukaan. Hyvä ohje kuuluu Antti Ala-Talkkarin sanomana: ”Elintaso, pakkanen ja jää tekevät suomalaisen tuotannon kalliiksi. On voitava sitoa tekemiseen niin paljon älyä, osaamista ja tietämistä, että sillä pärjätään.” Juuri niin.

Kolmas innovaatiolle tärkeä asia on kyky ennakoida. Tästäkin Lapualla on näyttöä. Suuri osa sen teollisuudesta toimii kasvualoilla: ekologisesti perusteltu energiaosaaminen lämpökattiloissa, maaenergian käyttöönotossa ja tuulivoiman komponenteissa ovat hyviä esimerkkejä. Thermopolis on malli siitä, miten kasvussa olevien alojen toimintaa voi julkisin toimin tehostaa. Näyttöä on myös siitä, mitä laatuosaamisen yhdistäminen muotoilun, kulttuurin, käytettävyyden, ekologisuuden ja sosiaalisesti kestävän kehityksen arvoihin saa aikaan. Tälläkin tiellä olisi houkuttavaa jatkaa. Vanhan Paukun miljöö on kuin tehty luovien yhteisöjen tyyssijaksi. Tarvitaan herkkyyttä tunnistaa arvot ja kykyä nähdä niissä piilevät mahdollisuudet.

Neljäs viime vuosina paljon puhuttu menestystekijä on verkostoituminen. Alueellisissa osaamiskeskittymissä on mahdollista kombinoida eri yritysten osaamisesta uusiksi ja taas uusiksi menestystuotteiksi. Edellytyksenä on luottamus, jota ilman verkostoituminen johtaa loputtomiin pettymyksiin. Nytkin osa yrityksistä tulee joustavasti apuun, jos yhden yhtiön tilauskanta ylittää sen omat resurssit. Uskoisin, että lapualainen luottamuspääoma mahdollistaisi nykyistä laajemman yritysten yhteistyön. Tässäkään elinkeinopolitiikka ei voi osaamiskeskittymiä synnyttää, mutta se voi tukea ja vauhdittaa aihioiden kehitystä.

Viides innovaatioiden vauhdittaja on kansainvälisyys. Joku kuulijoista voi ihmetellä, onko itsenäisyyspäivän juhlassa tahdikasta painottaa kansainvälisyyttä niin paljon kuin tässä teen. Perustelen tätä kuitenkin itsellään kansallisuusaatteen aloittajalla, 1700-luvun lopun saksalaisella filosofilla, historioitsijalla ja kirkonmiehellä J. G. von Herderillä. Hän jos kuka kannusti kansoja arvostamaan itseään ja omaa kulttuuriaan. Samalla Herder näki, että kansojen vuorovaikutus on jokaisen kansan oman kehittymisen ehto. Itseensä supistuja käpertyy. Lapua vahvistaa väitteen. Tuskin kukaan epäilee lapualaisten isänmaallisuutta. Samalla tämän päivän Lapua on esimerkki kansojen vuorovaikutuksesta, katsomme sitten sen elinkeinoelämää, ystävyyskunta- ja ystävyysseuratoimintaa, järjestötoimintaa tai kaupungin nuorisopolitiikkaa. Te veteraanit, jotka turvasitte meille vapauden ja joita me aiheesta itsenäisyyspäivänä kiitämme, turvasitte myös vapauden kansojen omaehtoiseen yhteistyöhön. Jos itsetunto on kunnossa, on valmius kohdata myös toisia. Näin se menee.

Monen lapualaisen menestystarinan taustalla on mies tai nainen, joka lähti nuorena  katsomaan maailmaa. Esimerkkejä on useita. En usko, että vaikkapa E. Luhta ja Transloge oy:t olisi tänään rullakoiden markkinajohtaja Suomessa ja kasvava vientifirma, ellei Esa olisi nuorena hakeutunut vääpeliksi UNIFIL-joukkoihin Libanoniin. Nuorena tapahtuva ajattelun avartuminen ja itsetunnon kehittyminen ovat ratkaisevan tärkeitä. Tarvitaan usko siihen, että lapualainen pärjää maailmallakin. Näin etenkin jos maailmalle lähtijä arvostaa kotikaupunkiaan niin, että palaa tänne yrittäjäksi tai yritysten työntekijäksi. Molempia tarvitaan; yrittäjä on aika yksin, ellei hän kykene kokoamaan ympärilleen hyvää tiimiä.

Kaupunki ja sen elinkeinopolitiikka ovat tukeneet monin tavoin kansainvälistymistä viime vuosikymmeninä. Samalla suhteita ystävyyskaupunkeihin Hagforsiin ja koko Pohjolaan, Hohenlockstedtiin Saksassa, Rakvereen Virossa, Kiskörösiin Unkarissa ja Louthin piirikuntaan Irlannissa on hoidettu paneutuvasti ja niin, että yhteydet ovat laajentuneet useille elämänaloille ja tavallisen kaupunkilaisen ulottuville. Kouluja on kannustettu avaamaan kohtaamisen mahdollisuuksia vieraisiin maihin. Myös kaupungissa aktiiviset rotarit ja leijonat ovat panostaneet nuorisovaihtoon. Kaikki tämä on ollut tärkeää ilmapiirin avartumiselle ja kaupungin nykyiselle menestykselle.

Lapuan innovatiivisuudella on näin monia selityksiä ja sen virikkeitä kannattaa hoitaa huolella. Kuva ei silti olisi täydellinen, jos unohdamme kalliiksi käyvän hyvinvoinnin varjostuman, sen pahoinvoinnin kasvun, josta Lapuakaan ei ole osaton. Pahoinvointi kuormittaa jo nyt kunnan, seurakunnan ja järjestöjen ammattiauttajia voimavarojensa äärirajoille. Pahoinvointi salpaa innovatiivisuutta. Oma käsitykseni on, että filosofi Pekka Himasen puhutut raportit antavat tärkeää ajattelemisen aihetta myös meille. Emme selviä vain niin, että yritämme pelkästään lievittää pahoinvointia tai paikata sen seurauksia. On löydettävä tiet hyvinvoinnin, ja viime kädessä arvokkaan ja onnellisen elämän lähteille.

Himanen tiivistää viimeaikaisten tutkimusten tuloksia sanomalla, että onnelliseen ja merkitykselliseen elämään tarvitaan kolme asiaa. Mielestäni nämä kaikki kolme ovat sellaisia, jotka itsenäinen Lapua voi tarjota jokaiselle asukkaalleen, jos niin halutaan. Ensimmäiseksi: ihmisen tulee voida vaikuttaa asioihinsa työssä ja yhteiskunnassa. Toiseksi: ihmisellä tulee olla sosiaalisia suhteita niin, että hän kokee kuuluvansa itselleen tärkeisiin yhteisöihin. Ja kolmanneksi: ihmisellä tulee olla merkityksellistä tekemistä työssä, mutta työn ohella myös vapaa-aikana opintojen, kulttuurin, liikunnan, luonnon, muiden harrastusten parissa.

Arvokas elämä syntyy luovuuden kulttuurissa, jossa ihminen voi toteuttaa itseään mahdollisuuksiensa täyteen mittaan. Luettelo antaa suuntaviitat siitä, mihin jatkossakin kannattaa panostaa. Uskon, että Lapualla historiansa, arvojensa, saavutustensa, kokonsa ja kunnallisen itsenäisyytensä vuoksi on hyvät mahdollisuudet luoda nuorilleen ja kaikille asukkailleen onnellisen, arvokkaan ja merkityksellisen elämän ehdot. Se antaa lujan taustan innovatiivisuudelle, joka pitää Lapuan vireänä ja kehittyvänä.

Hyvää itsenäisyyspäivää.

Julkaisuhistoria:

6.12.2013   Versio 1   AdminMuseo
6.12.2013   Nykyinen versio   AdminMuseo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.

TAKAISIN

Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Lippurivistö kirkon viereisellä juhlakentällä (P00:2528)

Logot