HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

9.7.2013

Jaakko Ojala, ”Ketolan Paksu” (1833–1908)

Jaakko Erkinpoika Ojala

(Ketolan Paksu)

Uudisraivaaja, evankelinen vaikuttaja

Syntynyt  
8.6.1833 Lappajärven Kauhajärvi
Kuollut  
17.6.1908 Lappajärven Kauhajärvi

Ketolan Paksuna tunnettu Jaakko Ojala (s. 8.6.1833 Lappajärvi – k. 17.6.1908 Lappajärven Kauhajärvi) oli kauhajärveläinen maanviljelijä, uudisraivaaja ja evankelinen vaikuttaja. Hän raivasi Kauhajärven Ojalaan 115 hehtaaria peltoa, oli mukana rakentamassa kyläkirkkoa ja toimi 23 vuotta Kauhajärven kansakoulun johtokunnan esimiehenä.

Kauhajärvelle vävyksi

Jaakko Erkinpoika Olli syntyi Lappajärven Tarvolassa talollisperheeseen. Talo oli vauras, mutta veljesten kesken sovittiin, että sitä ei jaettaisi vaan vanhin poika jäisi asumaan sitä. Nuorimpana Jaakko joutui siis katselemaan itselleen vävyn paikkaa.[1]

Ollissa oli siirrytty suoviljelykseen, joka kovasti innosti nuorta Jaakkoa. Tämäkin oli tarinan mukaan vaikuttamassa siihen kiinnostukseen, joka heräsi kauhajärveläiseen rippikoulutoveriin Sanna-Liisa Heikintytär Ojalaan, jota Jaakko oli tavannut silloin tällöin kirkonmäellä. Ojalassa oli suuri suoala ja sinne odoteltiin vävyä.[2]

Tarinan mukaan Jaakko lähti Ojalaan yhdessä ”Melperi”-nimisen lappajärveläisen puhemiehen kanssa. Häntä oli käytetty menestyksellisesti puhemiehenä yli kolmekymmentä kertaa. ”Melperi” vakuutti järjestävänsä Jaakon Ojalaan vävyksi: ”Sinua siellä tarvitaan. Siellä on niin suuret heinänevat, että sinun kaltaistasi asumamiestä siellä juuri kaivataan. Ja ennen kaikkea se tyttö …”[3]

Kaksikon saapuessa kesäisenä yönä Ojalaan tytär olikin toisessa talossa tapaamassa kuortanelaista sulhasehdokasta. Kotiin noudettu Sanna-Liisa tarjosi miehille yösijan. Asia näytti edistyvän, ja seuraavana päivänä miehet palasivat takaisin.[4]

Jaakon tultua Ojalaan uudelleen sama kuortanelainen oli kuitenkin jälleen paikalla. Lappajärvellä ”Melperi” valoi Jaakkoon uskoa, käski lähteä takaisin ja työskennellä talossa kaksi viikkoa, tehdä työtä kahden edestä ja pitää aina tyttö vierellään. Näin lähti Jaakko kolmannelle matkalleen. Ja sai lopulta tyttönsä ja talonsa.[5]

Alasen uuttera viljelijä

Ojalan Alasen talon uusi isäntä sai viljeltäväkseen 1/8 manttaalin talon, jossa oli ”tupain lähellä olevat pienet peltotilkut” mutta paljon tehtävää. Ensimmäisen vaimonsa kuoltua hän hankki ”Kuurtaneen Erkin” selvitystilaan joutuneen naapuritalon ja nai talon tyttären Anna Erkintytär Ojalan. Näin hän sai omistukseensa kaikkiaan 3/8 manttaalin talon.[6]

Ojalan taloissa aloitettiin voimakas suoviljelys, joka oli seudulla vielä varsin uutta. Tuloksena oli peräti 115 hehtaaria uutta peltoa, suurin osa kytömaata. Hiesumaiden kuntoa parannettiin mudanajolla, karjanlannalla ja huolellisella muokkauksella. Vuonna 1884 Ketolan Paksun liikanimen saanut isäntä hankki pitäjän ensimmäisen rauta-auran. Lisätuloja antoi vielä kevätkesäinen tervanpoltto.[7]

Tuloksena oli koko Lappajärven pitäjän suurin talo, jossa vuonna 1884 oli oli kuusi hevosta ja kolmekymmentä lehmää.[8]

Kirkkoa ja koulua perustamassa

Ison talon uuttera isännästä tuli merkittävä hahmo myös Kauhajärven kylän yhteisissä riennoissa. Hän oli innokkaasti mukana vuonna 1871 valmistuneen oman kyläkirkon rakentamisessa. Rakennusaikana hän yöpyi usein Kiilusessa, jotta ehti aiemmin rakennustyömaalle.[9]

Kirkon saarnastuolin on kerrottu olleen hänen vastuullaan. Joidenkin mielestä se oli peräti hänen itsensä tekemä. Joka tapauksessa Paksu oli taitava puuseppä.[10]

Omaa kansakouluakin Paksu Kauhajärvelle ajoi yhdessä viiden muun isännän kanssa. Koulu aloitti toimintansa Paksun omistaman Alaasen ylistuvassa. Oma koulurakennus valmistui vuonna 1877.[11] Paksu toimi itse koulun johtokunnan esimiehenä 23 vuoden ajan.[12]

Evankelisuuden lipunkantaja

Ketolan Paksun elämäntietä ryyditti vahva evankelinen hengellinen vakaumus. Jo kaksissakymmenissä hän oli yrittänyt tehdä parannusta, mutta koki tulevansa herännäisyyden ja beckiläisyyden kautta vain huonommaksi. Evankelinen herätys syttyi lopulta Lutherin Kirkkopostillasta, jonka hän osti 1860-luvun nälkävuosina.[13]

Paksun hengelliseksi suuntamieheksi tuli vuonna 1870 Lappajärvelle saapunut evankelinen pastori Johannes Bäck. Vuonna 1884 Paksun aloitteesta pidettiin Kauhajärvellä ensimmäiset evankeliumijuhlat, joissa Bäck oli puhujana. Paksu itse kohosi kylän johtavaksi uskonnolliseksi suunnannäyttäjäksi.[14]

Paksu oli Ojalan ensimmäinen pyhäkoulunopettaja, joka jatkoi pyhäkoulunpitoa usean vuosikymmenen ajan kuolemaansa asti. Hänen pyhäkoulunsa kesti aina välitunteineen kaksi tuntia. Vanhemmalla iällä hän piti seuroja ja esiintyi itse seurapuhujana kotikylän ulkopuolellakin.[15]

Hyvänä raamatun tuntijana ja lujassa uskossaan Paksu arvosteli suorasanaisesti pappien saarnoja. Hän jakoi ohjeita, mutta saattoi tarpeen tullen nuhdellakin.[16] Rovasti Fellmanin apupapille Hartmanille, joka tiedusti Paksulta jumalanpalveluksensa onnistumista Kauhajärvellä, Paksun kerrotaan sanoneen: ”Kävihän se niin kuin vihaiselta kartanokoiralta.”[17]

Kunnioitettu ja pelätty vakaumuksen mies

Jaakko Ojala sai liikanimensä Ketolan Paksu vantterasta olemuksestaan. Hän oli tunnettu myös voimistaan. Poikansa kertoman mukaan erään kerran Paksun kolmen tynnyrin tervakuorma juuttui Hirvijärven haudalta palatessa liejuun. Tällöin Paksu otti tynnyrin selkäänsä ja kantoi pehmoisen paikan yli. ”Ei ole ollut ennen eikä jälkeen miestä Ojalassa, joka olisi kantanut tervatynnyriä sen paikan yli”, Kustaa Ojala muisteli.[18]

Perimätieto kertoo Ketolan Paksun kaulan olleen niin tukevan, että kyljellä maatessaan hän ei tarvinnut päänalustaa, kun pää pysyi koholla muutenkin.[19]

Paksua kunnioitettiin sekä hänen voimiensa että vahvan vakaumuksensa vuoksi.  Tanssivan nuorison keskuudessa Ketolan Paksu herätti pelkoakin. Salaa pidetyissä tansseissa pidettiin vahtia erityisesti Ketolan Paksun varalta. Kiertävät romanitkin varoittelivat jälkipolveaan kiroilemasta Alaasessa, sillä ”jos kaajo sen kuulee, saamme heti lähteä. Paksu kun sanoo se on niin, ei auta itku eikä kylmä, sade eikä tuuli. On lähdettävä ja äkisti.”[20]

Kertoman mukaan Paksu oli uhannut kannella erään kyläläisen Antti Pajalan viinanmyynnistä nimismiehelle. Pajala uhkasi ottaa Paksulta luulot pois, mutta ryyppytoverit varoittivat, että ”olet Paksun käsissä kuin hiiri kissan käsissä”. Puukko turvanaan Pajala kuitenkin lähti Alaaseen, jossa Paksu tarttui hänestä tupaan tultua takaapäin ja puserti puukon lattialle. Painissa Pajala kaatui takanperään. Paksu painoi tämän palavine vaatteineen upoksiin muurinpielen parkkiammeeseen, nakkasi porraspäähän ja kysyi: ”Joko olet karennu vai karkastaanko toisen kerran?” Ryyppyseurueelleen Pajala antoi palautetta: ”En mene enää Paksun kynsiin, puserti kuin pihdeillä. On käsivarteni vieläkin turtana.”[21]

Paksu oli tunnettu hyväntahtoisena ja auttavaisena miehenä. Hänen talossaan oli aina ovi auki kulkijalle, ja harva olikin sellainen yö, ettei Alaasessa majoitettu köyhien aikojen vaeltajia. Häneen myös luotettiin laajalti. Esimerkiksi kauppias Äkermanin leski talletti rahansa hänen haltuunsa, mistä Paksu ne lesken kuoltua toimitti perillisille näiden täydeksi yllätykseksi.[22]

Kolme elämänohjetta

Paksulta on jäänyt elämään kolme elämänohjetta, joita hän jatkuvasti teroitti itselleen ja muille. Ensimmäinen ohje oli: ”Älä koskaan tee pyhänä töitä, sillä ei ole ikinä siunausta”. Niinpä kun kerran naapuri pyysi Alaasesta sunnuntaina kylvöapua, Paksu kielsi väkeään menemästä. Varhain maanantaiaamuna hän laittoi kuitenkin väkensä siementen kanssa naapurin pellolle.[23]

Ensimmäiseen elämänohjeeseen liittyen hän antoi pojalleen neuvon: ”Jos milloin matkalla saavuttaa pyhä, niin aja kirkon luo hevosta ruokkimaan ja mee itte kirkkoon, sitä et ikinä karu.”[24]

Toinen ohje oli: ”Muista käydä kirkossa.”. Silloin kun oli mahdollisuus, Paksu ei sallinut kirkosta tai hartaustilaisuudesta laistamista. Oltiinpa kirkossa tai ei, sunnuntaisin Paksu luki Lutherin kirkkopostillasta saarnan, jota kaikkien talossa olevien oli tultava kuuntelemaan. Pyhätyö oli tiukasti kiellettyä. Naapuripitäjässä oleviin pitoihin palvelijat saivat luvan vain sillä ehdolla, että lupasivat mennä pyhänä kirkkoon.[25]

Kolmas ohje oli: ”Älä pidä huonoa hevosta.” Paksun mukaan huonolla hevosella ajaminen oli kannattamatonta.[26]

Jaakko Erkinpoika Ojala kuoli 75-vuotiaana kesällä 1908. Hänen suuren maineensa vuoksi hautausmatkasta haluttiin tehdä mahdollisimman vaikuttava. Niinpä kesäajasta huolimatta kaksi hevosta valjastettiin reen eteen vetämään Ketolan Paksu viime lepoonsa kotikylän hautausmaalle.[27]

Ketolan Paksu sananparsissa

Paksun poika Kustaa Ojala on tallettanut Paksuun liittyviä sananparsia:[28]

-On heti lähdettävä, kun Paksun käskystä.

-Olen tämän laivan kapteeni, sanoi Paksu pojilleen.

-Kaikki kirkkoon kun Paksun väki.

-Akoilta suu kiinni ja ruoka pöytä aikanaan, kun Paksun talossa.

Julkaisuhistoria:

18.6.2012   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Viittaukset

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.

TAKAISIN

Logot