HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

12.8.2013

Arto Lepistö: Juhlapuhe veteraanien Hirvijärvipäivässä 11.8.2013

Kaupunginjohtaja Arto Lepistö

Juhlapuhe Veteraanien Hirvijärvi-päivässä Hirvijärven veteraanimajalla 11.8.2013

 

Kunnioitetut sotiemme veteraanit
Hyvä juhlayleisö

Ajattelin puheessani käsitellä rakkaan isänmaamme tilaa ja tulevaisuutta sekä hiukan arvioida, miten se heijastuu Lapualle.

Ovatko asiat Suomessa sillä tavalla, että voi ns. rinta rottingilla kehua ja puolustaa itsenäisyyden puolesta käytyä taistelua ja niitä mittavia uhrauksia, joita sodan käyneet ja kokeneet antoivat?

Suomi on edelleen hyvä paikka elää, asua, yrittää ja tehdä töitä. Seuraavassa muutamia tosiasioita.

Suomi on yksi maailman parhaiten koulutetuista kansakunnista ja siksi yrityksiin on tarjolla runsaasti osaavaa työvoimaa. Jatkuva menestys kansainvälisissä PISA-tutkimuksissa kertoo osaltaan korkeatasoisesta koulutusjärjestelmästämme. Niiden nuorten osuus, jotka eivät ole töissä eivätkä koulutuksessa, on verrattain alhainen. Lisäksi Suomessa panostetaan merkittävästi tuotekehitykseen ja koulutukseen.

Meillä on 90-luvun laman opetuksena terve pankkisektori verrattuna moniin Euroopan maihin. Tämä seikka auttaa osaltaan yrityksiä menestymään.

Kansainvälisten mittausten mukaan Suomi on alhaisen korruption maa. Tämä auttaa Suomea menestymään kansantalouden kilpailukykyä mittaavissa kansainvälisissä vertailuissa.

Kansainvälisessä vertailussa suomalaiset ovat lähes moitteettomia veronmaksajia. Läpinäkyvä ja uskottava verojärjestelmä tukee julkista taloutta.

Suomen julkisen sektorin velka on kauhumaalailuista huolimatta vielä siedettävällä tasolla ollen 54 % BKT:sta, kun se esim. Saksassa on 82 %, Italiassa 127 % ja Kreikassa 157 %.

Suomen vahvuus on myös se, että naiset osallistuvat työelämään aktiivisesti, mikä edesauttaa työllisyysastetta.

Suomen eläkejärjestelmä on muihin euroalueen maihin verrattuna lujalla pohjalla.

Menestyminen kansainvälisissä vertailuissa ei saa hämärtää sitä tosiasiaa, että tilastot kertovat aina menneestä kehityksestä.

Kolikon kääntöpuolelta voi ensinnäkin todeta kiteytetysti, että rakennemuutos ja eurokriisiin kytkeytyvä laskusuhdanne riepottelevat ikääntyvää Suomea. Taloudellinen huoltosuhde kasvaa kestämättömäksi parissa vuosikymmenessä ja eläkerahastot uhkaavat ehtyä.

En kuulu niihin, jotka pitävät ikääntymistä uhkana. Olemmehan kaikin tavoin pyrkineet siihen, että ihminen eläisi mahdollisimman pitkään. Nyt kun se alkaa näyttää todennäköisemmältä, siitä rakennetaan Suomelle uhkaa. Todellinen ongelma tässä on kuitenkin taloudellisen huoltosuhteen vinoutuminen, siis se, että jatkossa työssä käyviä on yhä vähemmän kuin sen ulkopuolella olevia. Ikääntyminen on silloin ikävää, jos sen joutuu viettämään tahtomattaan yksin, turvattomana, tai laitoksessa vuodeosastolla muiden armoilla.

Suomesta on poistunut rakennemuutosten myötä 0,5 miljoonaa työpaikkaa ja suurin osa näistä työpaikoista on sellaisia, joihin ei ole tarvinnut ammatillista koulutusta. Tehtaaseen pääsi menneinä vuosina ns. kansakoulupohjalta. Työelämä on muuttunut niin, että ei ole enää sellaisia tuki- ja aputöitä kuin ennen. Tässä on myös keskeinen syy kasvaneeseen syrjäytyneiden nuorten määrään. Mitä aktiivisemmin nuoret hankkivat työelämäkelpoisen tutkinnon sitä paremmat mahdollisuudet on työllistyä verrattuna siihen, että päättötodistus on vain peruskoulusta.

Hyvinvointiyhteiskuntamme kilpeen on alkanut viimeisen 20 vuoden aikana tulla yhä kiihtyvään tahtiin naarmuja. Nämä naarmut kertovat vääjäämätöntä kieltään pahoinvoinnin kasvusta. Ja tämä näkyy vuosi vuodelta kasvavina kustannuksina kuntien budjeteissa ja siis veronmaksajien kukkarossa. Tälle pahoinvoinnille voi myös antaa sellaisia otsikoita kuin kuntalaisten elämänhallintaongelmat, ilkeät, pirulliset, kinkkiset tai sitkeät ongelmat. Niille ei ole osoitettavissa loogista syy-seuraus –suhdetta, alkua ja loppua.

Meidän kuntien viranomaisten ja asiantuntijoiden on vaikea puuttua tähän ilkeiden ongelmien vyyhteen, koska valtaosa niistä valinnoista tehdään kotitalouksissa, perheissä. Ne liittyvät mm. vanhemmuuden roolin ymmärtämiseen, parisuhteen kestävyyteen, aktiivisen ja säännöllisen liikunnan merkityksen ymmärtämiseen, päihteiden kohtuukäyttöön, unen pituuteen ja laatuun, painon hallintaan, siis ylipäänsä vastuuseen omasta ja läheistensä hyvinvoinnista. Monilta osin tämä vastuu on nykyään ulkoistettu kunnalle.

Lapuan kaupunginvaltuusto on käynnistänyt hartaan pohdinnan, jolla koetetaan löytää uusia ja tepsiviä keinoja näiden ilkeiden ongelmien vähentämiseen. Tarjolla on rahallisesti iso potentiaali ja se kun kyetään ratkaisemaan, on Lapuan kaupungin itsenäisyyden jatkumiselle luotu kestävät eväät. Muussa tapauksessa jo päätettyjen ja tiedossa olevien valtionosuusleikkausten vuoksi Lapuan veroprosentti on vuonna 2017 vähintään 30 ja kun tähän päälle tulee valtionvero, ollaan pienituloistenkin kohdalla siinä, että verojen osuus on lähes 50 %. Lisää talouspainetta kasvattaa Lapualla vielä mittava uudisrakennus- ja saneeraustarve ja siihen kytkeytyvä lainamäärän kasvu, joka nyt jo on huolestuttavalla tasolla.

Minun on vaikea nähdä muualla hankitulla kokemuksella ja tiedolla sekä Lapuan asioihin perehtyneenä, että Lapuan liittäminen johonkin ympärillä olevaan kuntaan tai kaupunkiin tai päinvastoin toisi ratkaisun, ellei siinä uudessa yhdistelmässä sitten tosi rajusti supisteta ja keskitetä palveluja sekä heikennetä palvelun laatua.

 

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, hyvä juhlayleisö

Hyvinvointiyhteiskunnan oleellisiin peruspilareihin kuuluu huolehtia vanhuksistaan. Valtakunnan tasolla pitkään taitettiin pitkään peistä vanhuspalvelulaista ja ennen muuta, sisällytetäänkö siihen kuntia velvoittava määräys hoitohenkilöstön määrästä.

Kunnille on sälytetty 535 tehtävää ja velvoitetta. Hurjin kasvu on tapahtunut viime vuosien aikana. Eduskunnalla ja ministeriöiden virkamiehillä on vakaa usko, että kun säädetään asiasta laki, kurittomat kunnat saadaan ruotuun ja kuntalaiset saavat riittävästi ja laadukkaita palveluja. Ikään kuin me huvikseen tai kiusallamme karsimme menoja.

Ongelmana tässä on vain, että näiden lakisääteisten velvoitteiden mukana ei tule riittävästi sitä valtion omaa osuutta, kun muutoksen kustannusvaikutukset on yleensä laskettu alakanttiin. Tämä on osaltaan vaikuttanut kuntien heikkenevään talouskuntoon. Näkisin, että oikeampi menettely olisi purkaa kuntia sitovat määräykset ja antaa luovuudelle ja innovaatiolle tilaa ja tätä kautta mahdollisuudet parantaa kunnallisten palvelujen tuottavuutta sekä löytää uudenlaisia toimintatapoja pahoinvoinnin nujertamiseen. Valtionosuusjärjestelmääkin voisi kehittää myös siihen suuntaan, että kunta saa sitä enemmän valtionosuutta mitä paremmin se hoitaa asiansa eikä niin kuin nyt, että mitä huonommin ovat kunnan ja kuntalaisten asiat sitä enemmän tulee rahaa.

Lapualla vanhusten huoltoon on panostettu, kun asiaa verrataan esim. henkilöstömitoitussuosituksiin (0,5/0,68), rahalliseen panostukseen/as, palvelujen rakenteeseen ja asiakastyytyväisyyteen. Kehitettävää aina on ja sen suhteen on tehty myös päätöksiä, mm. tehostetun palveluasumisen yksikön rakentaminen käynnistyy kuluvan vuoden syksyllä.   Lisäksi työn alla on monia toiminnallisia uudistuksia, joilla mm. avohoidon saatavuutta pyritään parantamaan. Palveluseteli –järjestelmää  laajennetaan ja sitä tullaan käyttämään ensisijaisesti sotainvalidien ja ikäihmisten kotien puhtaanapitoon.

Lapua on muiden maakunnan kuntien ja kaupunkien kanssa selvittämässä, olisiko järkevä muodostaa koko maakuntaa kattava sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatio. Sairaanhoitopiirin nimen muuttuminen sote-alueeksi ei riitä selvityksen perusteeksi. Itse haluaisin kuulla ainakin sen, että kuinka malli ratkaisee perusterveydenhuollon lääkäripulan ilman, että palveluja voimakkaasti keskitetään ja että lääkärikysyntää ei tyydytetä keikkalääkäreillä tai ostopalveluilla.

Suomen terveyskeskuksissa palvelee virastoaikoina enimmäkseen työuraansa aloittavia lääkäreitä, jotka kokemusta saatuaan jatkavat muihin tehtäviin. Hoitosuhteet ovat lyhyitä, mutta jonotusajat pitkiä - paitsi työterveyshuollossa.

Summa summarum, Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta uhkaa rapautua. Tuhkan päälle ripotteluun ei ole perusteita. Olemme ennenkin selvinneet vaikeista paikoista, mutta huolissaan saa olla Suomen kilpailukyvystä ja hyvinvointiyhteiskunnan säilymisestä. Nyt tarvitaan hyvää johtamista niin kansallisella kuin paikallisellakin tasolla. Sotahistoria on täynnä esimerkkejä komentajista, jotka ovat innostuneet liiaksi taistelukentän tapahtumasta ja unohtaneet strategian.

Lapuan väkiluku kasvaa, yritystoiminta on monipuolista ja vireää, meillä on vahva ympäristö- ja energiasektori, joka on maailmalla nopeimmin kasvava toimiala, työttömyys on keskimääräistä alhaisempi, hiippakunnan keskuspaikka pysyy Lapualla, Pendolino pysähtyy monta kertaa päivässä Lapuan asemalla.

Lapuan tulevaisuuden keskeisin onnistumisen avain on siinä olemmeko edelläkävijöitä vai jälkijunassa kulkijoita. Olemmeko niitä pioneereja eli edelläkulkijoita, joiden nahka täyttyy nuolista, siis riskejä pelkäämättömiä uudistajia vai uudistamatta jättäviä, joka voi olla vielä suurempi riski.

Julkaisuhistoria:

12.8.2013   Nykyinen versio   AdminMuseo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.
Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Lapuan Säästöpankin isännistö

Logot