HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

10.7.2013

Pirkko Heikkilä (1931–1963)

Pirkko Ritva Kaarina Heikkilä

Lähetystyöntekijä, sairaanhoitaja

Syntynyt  
4.4.1931 Kauhajoki
Kuollut  
10.7.1963 Helsinki

Pirkko Ritva Kaarina Heikkilä (s. 4.4.1931 Kauhajoki  – k. 10.7.1963 Helsinki) oli lapualainen sairaanhoitaja ja lähetystyöntekijä. Hän oli Lapuan seurakunnan ensimmäinen lähetystyöntekijä vuosina 1955–1960.

Hengellisen työn innostus jo nuorena

Pirkko Heikkilä syntyi pankinjohtaja-isän ja opettaja-äidin perheeseen Kauhajoelle. Kansakoulun jälkeen hän aloitti oppikoulun Ikaalisissa. Isän työpaikan vaihtumisen myötä eteen tuli kuitenkin muutto Lapualle ja Lapuan yhteiskouluun 1947.[1]

Lapuan yhteiskoulua Heikkilä kävi vielä kolme vuotta ja suoritti keskikoulututkinnon vuonna 1949. Sitä seurasi sairaanhoitajakurssi Seinäjoen lääninsairaalassa.[2]

Heikkilän sydän paloi kuitenkin hengelliselle työlle. Hän meni jo nuorena tyttönä mukaan seurakunnan toimintaan, missä mieluisimmiksi tulivat partio ja lähetyskerho. Sieltä kumpusi innostus, joka vuonna 1953 johti tien Suomen lähetysseuran lähetyskurssille.[3]

Lapuan ensimmäinen lähetti

Pirkko Heikkilä siunattiin lähetystyöhön helmikuussa 1955 Lapuan kirkossa. Täydennettyään ensin kolme kuukautta kielitaitoaan Englannissa hän matkusti nykyiseen Pohjois-Namibiaan. Niin hänestä tuli Lapuan seurakunnan ensimmäinen lähetti.[4]

Heikkilän työmaa oli Suomen Lähetysseuran omistama Onandjokwen sairaala Ambomaalla. Sairaalassa oli noin 200 potilaspaikkaa, ja siellä kävi päivittäin noin 200 potilasta. Heikkilä työskenteli monipuolisesti osastoilla, poliklinikalla, röntgenissä ja leikkaussalissa.[5]

”Matalan sairasmajan hämärässä on musta ja valkea hoitaja sairaan luona. Pakana-nainen makaa lattialla allaan palmumatto ja päällään olukulan punaamia huovan riekaleita. Leikkaus on välttämätön. Mutta hän ei halua sitä. Hän pelkää meitä, hän pelkää leikkausta, hän pelkää kuolla. Lopulta hän kuitenkin suostuu leikkaukseen.”[6]

”Sadeajan metsän rehevästä sylistä löydät pienen lammen. Sen keskellä kasvaa suuri puu täynnä linnunpesiä. Ne riippuvat ohuista oksanlatvoista kohti vettä. Pienet, keltaiset linnut pitävät hauskaa sydämensä pohjasta paratiisissaan. Pesät keinuvat herttaisesti niiden lennellessä edestakaisin. Ja että taideteos olisi täydellinen, on eräs sininen lumme päättänyt kasvaa veteen puun juurelle”, Heikkilä kuvasi.[7]

”Voisinko olla rakastamatta tätä maata”, Heikkilä päätti kuvauksensa vuonna 1957.[8]

Ennenaikainen kuolema

Takaisin Suomeen Heikkilä palasi viiden vuoden jälkeen toukokuussa 1960.[9] Sen jälkeen hän työskenteli hetken lähetysseuran palveluksessa, mutta siirtyi sitten Helsingin yliopiston sairaalan korvaklinikalle.[10]

Tulevaisuuden haaveet romutti vaikea sairaus, johon Heikkilä lopulta menehtyi Marian sairaalassa Helsingissä. Hän oli kuollessaan vain 32-vuotias.[11]

Heikkilän siunasi Lapuan kirkossa lähetysjohtaja Olavi Vuorela neljän muun papin avustaessa. Hänet haudattiin kotiseurakuntansa multiin Simpsiölle.[12]

Aikalaisten mieliin Heikkilä jäi taitavana ja uhrautuvana hoitajana. Häntä pidettiin älykkäänä ja luonteeltaan valoisana ja pirteänä. Pirkko Heikkilä oli naimaton.[13]

Julkaisuhistoria:

14.6.2012   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.
Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Tuntematon miessotilas noin 1918 (P 85:006)

Logot