HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

9.7.2013

Anders Oskar Törnudd (1824–1898)

Anders Oskar Törnudd

Lapuan kirkkoherra, valtiopäivämies

Syntynyt  
19.12.1824 Toholampi
Kuollut  
29.6.1898 Lapua

Anders Oskar Törnudd (s. 19.12.1824 Toholampi – k. 29.6.1898 Lapua) oli Lapuan kirkkoherra ja lääninrovasti. Hän toimi pappissäädyn valtiopäivämiehenä vuosina 1872–1897 ja kirkolliskokousedustajana 1876–1893.

Yhdentoista seurakunnan paimen

Toholammin pappilassa syntynyt Anders Oskar Törnudd kytkeytyi sekä isänsä että äitinsä puolesta vanhoihin pohjalaisiin pappissukuihin. Isä, Toholammin kappalainen Anders Gustav Törnudd, kuoli jo poika-Andersin ollessa 10-vuotias.[1]

Pappisura siinsi nuoren miehen suunnitelmissa jotenkin itsestään selvyytenä. Hän kävi ensin triviaalikoulua Vaasassa 1836–1843, sitten lukiota Turussa 1843–1844 ja Vaasassa 1844–1845. Ylioppilaaksi Törnudd kirjoitti lokakuussa 1845 arvosanalla laudatur.[2]

Pappisvihkimyksen aika koitti Porvoossa joulukuussa 1847. Ensimmäinen virkapaikka oli Ruovedellä pitäjänapulaisen apulaisena. Nuoren papin matka oli levotonta, sillä 15 vuoden aikana hän ehti olla apulaispappina vielä Multialla, Kalvolassa, Keuruulla, Toholammilla, Lapualla ja Ylistarossa.[3]

Ensimmäinen virka oli vuonna 1863 Vimpelin kappalaisena. Sieltä Törnudd siirtyi Tampereen kaupunginsaarnaajaksi 1873 sekä kirkkoherraksi Virolahdelle 1879 ja Lapualle 1883.[4] Ilmeisesti apupappivuodet Lapualla 1859–1862 olivat jättäneet hyvän muiston, sillä lapualaiset pyysivät hänet erikseen neljännelle vaalisijalle.[5]

Varapastorin arvo Törnuddille myönnettiin vuonna 1865 ja rovastin arvo vuonna 1883.[6] Lääninrovastiksi hänet valittiin vuonna 1893.[7]

Beckiläisen vaikea suhde herännäisyyteen

A. O. Törnudd lähti palavasti mukaan herännäisyyteen, joka näyttäytyi monelle nuorelle papille sekä hengellisenä että kirkollisena uudistusliikkeenä. Multian aikana hänen toimintansa synnytti uusia herätyksiäkin. Herännäisyyden tupajaossa 1852 hän otti kuitenkin selkeän eron N. G. Malmbergista ensimmäisten joukossa.[8]

Monien muiden pappien tavoin Törnudd omaksui beckiläisyyden eli raamatullisen suuntauksen. Hän nousi liikkeen eteläpohjalaiseksi lipunkantajaksi, ja hänen vaikutuksestaan beckiläisyydestä tuli Etelä-Pohjanmaan Järviseudulla suoranainen kansanliike 1860–1870-luvuilla.[9]

Beckiläinen linja piti myös Lapualla, vaikka silloin herännäisyys oli jo uudessa vahvassa nousussa. Törnudd piti niin herännäisyyttä kuin evankelisuuttakin ja lestadiolaisuuttakin lahkolaisuutena. Seurat olivat hänen mukaansa vahingollisia, koska ne kasvattivat joukkokristillisyyteen ja estivät Pyhän Hengen työtä. Herännäisjohtaja Juho Malkamäen kanssa hän otti usein yhteen, eikä Wilhelmi Malmivaara saavuttanut sen enempää hänen suosiotaan.[10]

Viimeisinä vuosinaan Törnudd kuitenkin jälleen antoi heränneistä selvästi aiempaa valoisampia ja kasvatuksen, lukemisen ja kirkossakäynnin osalta arvostavia lausuntoja.[11] Vuosikymmenten takaiset kiistat olivat lientymässä vanhan miehen mielissä.

Mikään suuri oppinut tai saarnamies Törnudd ei ollut, vaan hänet tunnettiin pikemmin käytännöllisenä kykynä. ”Saarnansa olivat yksinkertaisia, mutta ravitsevia”, Aamulehti muisteli.[12] Vanhempana Törnudd itse harmitteli, ettei tullut aikanaan opiskelleeksi enempää. Hän olikin pikemmin järjen kuin tunteen miehiä. Tunteenpurkauksia hän piti saarnamiehille sopimattomina.[13]

Kirkon ja valtion tehtävissä

Suomen kirkossa A. O. Törnudd kohosi 1870-luvulta lähtien hyvin tunnetuksi ja arvostetuksi vaikuttajaksi. Kirkon luottamustehtäviin hänet johdatti oman kertomansa mukaan kuulu herännäispappi Lars Stenbäck, joka pyysi häneltä kommentteja ehdotukseen uudeksi virsikirjaksi.[14]

Törnudd valittiin jäseneksi ensimmäiseen kirkolliskokoukseen vuonna 1876. Siellä hän istuikin juuri virsikirjakomiteassa, jonka ehdotus uudeksi virsikirjaksi sitten vuosikymmen myöhemmin hyväksyttiin. Seuraaviinkin kirkolliskokouksiin Törnudd valittiin. Vuonna 1886 hän oli edelleen virsikirjavaliokunnassa ja vuonna 1893 katekismusvaliokunnassa sekä valitsijamiehenä.

Lapuan rovastin saavuttamaa luottamusta kuvaa, että vuoden 1887 kirkolliskokousvaaleissa hän sai kaikista papeista viidenneksi eniten ääniä.[15]

Vuonna 1896 hänet asetettiin Kuopion piispanvaalissa kolmannelle sijalle. Piispaksi tuli kuitenkin valituksi vielä tunnetumpi beckiläinen, professori O.I. Colliander.[16]

Neljännesvuosisadan valtiopäivämies

Törnudd valittiin pappissäädyn edustajana valtiopäiville vuonna 1872. Sittemmin hän uusi valtakirjansa kaikilla seitsemillä hänen elinaikanaan pidetyillä valtiopäivillä. Hänen valtiollinen uransa kesti siten yli neljännesvuosisadan.[17]

Kun Törnudd valittiin vuodesta 1877 lähtien jatkuvasti rautatievaliokuntaan, hänestä tuli rautatiekysymysten asiantuntija. Hän kannatti sekä Karjalan että Pohjanmaan ratojen rakentamista, useita satamiin vedettäviä pistoja sekä Keuruun–Jyväskylän raidetta.[18] Puheenvuorot saattoivat innostuksen voimasta venyä varsin pitkiksi.

Toinen hänen lempiaiheensa olivat suomenkielisen koulutuksen edistäminen. Hän ajoi täydellisiä suomenkielisiä lyseoita Poriin, Viipuriin, Vaasaan ja Tampereelle, mutta vastusti kuntien pakottamista ylempien kansakoulujen perustamiseen. Törnudd puolusti myös suomenkielen käyttämisen mahdollisuutta virastoissa. Itse hän esiintyi valtiopäivillä yleensä suomeksi, harvemmin ruotsiksi.[19]

Hengen miehenä hän puolestaan halusi täysiaikaisen papin palkkaamista jokaiseen pataljoonaan.[20] Vuonna 1885 Törnudd esitti piirilääkäripiirin perustamista Lapualle, mutta se ei johtanut tulokseen.[21]

Törnuddin vaikuttaminen tapahtui ennen muuta valiokuntien kautta. Täysistunnoissa hän ei ollut kovin ahkera puhuja, mutta osallistui kuitenkin ainakin pari-kolmekymmentä kannanotolla joka valtiopäivillä.[22]

”Lausuntonsa esitettiin vaatimattomasti, mutta silti niissä ilmeni sellainen ytimekkyys, että vain harvoin olivat säädyn päätökseen vaikuttamatta”, Aamulehti arvioi.[23]

Valtiollisesta työstään Törnudd palkittiin useilla ritarimerkeillä.[24]

Tulinen, mutta sympaattinen optimisti

Luonteeltaan Törnudd oli varsin tulinen. Mielipiteensä hän esitti suorasukaisen jyrkästi, eikä karttanut arvostelevaakaan sanaa. Vastapainona hänessä oli myös paljon leikkisää huumoria sekä lähes lapsenomaista optimismia ja avaraa suvaitsevaisuutta.[25]

Törnudd jäi aikalaisten mieleen sympaattisena ja suoraluonteisuudestaan huolimatta vaatimattomana hahmona, joka perehtyi asioihin tarkasti ja etsi vilpittömästi totuutta. Omaan kappalaiseensa, myöhempään Oulun piispaan J. R. Koskimieheen hän jätti niin syvän jäljen, että tämän arvioi esimiehensä vastanneen kymmentä tavallista pikkupappia, ”jollaisia yleensä olemme”.[26]

Monissa asioissa Törnudd oli yllättävän uudistusmielinen. Innokkaana metsästäjänä hän teki aikaansa edellä olevia aloitteita ansa- ja loukkupyynnin sekä hylkeiden raakojen pyyntitapojen kieltämisestä.[27] ”Minä en ole tätä asiaa katsonut sporttimiehen kannalta. Minä olen katsonut sitä valtiotalouden ja ihmisyyden kannalta”, hän perusteli.[28]

Törnudd piti itse matkailusta, ja kannatti avarakatseisesti ulkomaalaisten matkailua itärajalla.[29] Nuoruudessaan hän oli myös innokas urheilumies.[30]

Paikalliseen kehittämiseenkin rovastilla löytyi intoa. Hän raivautti pappilaan uutta peltoa, liittyi maanviljelysseuraan ja valittiin peräti sen edustajaksi Tampereen maanviljelyskokoukseen 1898. Kunnanlääkärin palkkauksen hän lupasi osallistua ja yritti vielä edistää lähetystoimintaakin Suomen Lähetysseuran asiamiehenä.[31]

Hän opetti Alanurmon lyhytikäisessä kansanopistossa 1890–1891 ja oli pitkään mukana Kirkonkylän kansakoulun johtokunnassa. Kauhajärveläiset ovat muistaneet häntä lämmöllä opettaja Jaakko Kolasen ohjaamisesta opintielle.[32]

Ruotsinkielisestä taustastaan huolimatta Törnudd oli vahvasti suomenmielinen. Hän viljeli suomea sekä puheessaan että kirjoituksissaan. Hän suomensi muutamia hengellisiä kirjoja ja kirjoitti ahkerasti lehtiin.[33]

Talvella 1898 Törnudd oli suuressa leikkauksesta, josta hän toipui nopeasti. Keväämmällä sisäiset vaivat alkoivat nopeasti heikentää hänen vointiaan. Rovasti kuoli kesäyönä omassa pappilassaan 73-vuotiaana.[34]Häntä pidettiin reippaana vanhuksena, joten kuolema tuli monelle yllätyksenä.[35]

Törnuddin lapsista kansallisesti tunnettuja olivat piirustuksen ja naiskäsitöiden opetuksen tarkastaja Lilli Vilhelma Törnudd (1862–1929) sekä säveltäjä ja musiikkipedagogi Aksel Olof Törnudd (1874–1923).

Julkaisuhistoria:

14.6.2012   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.
Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Sahalla työskentelyä (P00:2498)

Logot