HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

14.7.2013

Jorma Melleri: Juhlapuhe Lapuan Päivänä 2013

Uutispäällikkö Jorma Melleri

Juhlapuhe Lapuan Päivän pääjuhlassa Lapuan Nuorisotalolla 14.7.2013

 

Arvoisa juhlaväki, arvoisat veteraanit ja mainio veteraanikuoro, hyvät lapualaiset!

Haluan aluksi kiittää kutsusta tulla puhumaan tähän perinteiseen Lapuan päivän juhlaan. Kun kutsua esitettiin, sitä perusteltiin sillä, että minä voisin puhua lapualaisille ikään kuin ulkopuolisena.

Mutta hyvät ihmiset, miten minä voin ulkopuolisena täällä esiintyä, kun jo isoäitini oli morsiusneitona Vihtori Kosolan häissä. Enkö minä ole jo tällä perusteella mitä suurimmassa määrin sisäpiirin mies.

Äitini molempien vanhempien sukujuuret ovat vahvasti Lapualla. Morsiusneitona Kosolan häissä ollut isoäitini Kaisa Serafia Muilu oli morsiamen Eelin Lahdensuon ikätoveri ja he olivat myös pikkuserkkuja keskenään.

Äidin isän Vihtori Kankaan isoisä Martti Martinpoika (Mårten Mårtensson) Alahärsilä puolestaan tuli vävyksi Kauhavan Kankaanpäähän. Vihtorin isän ensimmäinen vaimo oli Lapuan Alakojolasta, toinen Kauhavalta. Isoisä Vihtori oli tämän toisen vaimon ainoa poika.

Tällä lyhyellä sukuselvityksellä yritän tietysti tavoitella katu-uskottavuutta teidän lapualaisten silmissä. Järviseudulla, Lappajärvellä syntyneen ja kasvaneen täytyy Maakunnan ytimessä vakuuttaa eteläpohjalaisuuttaan.

Järviseudulla ajatellaan usein, että maakunnassa suhtaudutaan järvikyliin koppavasti. Kun järvikylien miehet olivat aikoinaan esittelemässä Kustaa Tiitulle hankettaan Vimpelin perunajauhotehtaasta, Tiitu vastasi lähetystön miehille suunnilleen näin:

”Kuulkaas nyt järvikylien miehet. Kyllä minun täytyy sanoa teille suorahan, etten voi lähteä ajamahan tehrasta Järvikyliin, jos sellaasta ei oo vielä maakunnassakaan.”

 

Arvoisa juhlaväki,

tämä päivä on Lapuan taistelun muistopäivä. Taistelu käytiin 205 vuotta sitten. Suomi oli osa Ruotsia ja taistelu käytiin venäläisiä joukkoja vastaan. Taistelu voitettiin, mutta sota hävittiin. Suomesta tuli osa Venäjää.

Tänä päivänä Lapuan taistelusta muistuttanee eniten Ruotsin kruununprinsessa Victoria, joka syntyi 14. heinäkuuta ja sai nimensä Lapuan taistelun voiton kunniaksi.

Ihmettelen suuresti, miksi Victoria ei ole vielä käynyt Lapualla. Hänen olisi korkea aika tutustua näihin maineikkaisiin paikkoihin. Olisin tyytyväinen, jos kruununprinsessa Victoria olisi minun jälkeeni Lapuan Päivän juhlapuhujana vaikkapa jo ensi vuonna.

 

Hyvät naiset ja herrat,

Lapua on varmasti yksi Suomen tunnetuimmista paikkakunnista. Lähes kaikilla on mielikuva ja ennakkokäsitys Lapuasta ja lapualaisista. Lapua herättää tunteita.

Mutta millaisia te lapualaiset oikeastaan olette. Tai me lapualaiset, sillä kai minä voisin mukailla John F. Kennedyn kuuluisaa puhetta Berliinin muurilla ja sanoa edellä mainittuun sukuselvitykseenkin viitaten: Minäkin olen lapualainen!

Yleistykset ovat aina vähän vaarallisia. Ei ole olemassa yhtä lapualaista ihmistyyppiä, vaikka sellaisella on hauska leikitellä. Lapualaisiakin on monenlaisia.

Mutta leikitellään silti. Otan avuksi ulkopuolisen asiantuntijan Ilmari Turjan, joka tosin oli Isostakyröstä, joten suhtautukaamme tietyllä varauksella näihin arvioihin.

Turja väittää, että ”lapualaisten kansanluonne on sellainen, että se kiihkoutuu. Suuttuvat, kun tullaan punaisissa paidoissa tanssimaan. Ei Isossakyrössä”.

Turjan mielestä lapualaisilla ja eteläpohjalaisilla yleensä on etuoikeus kehua itseään julkisissa tilaisuuksissa ja muilla taas oikeus happamasti hymyillä tälle kerskailulle.

Turjan listalla kolme kantavinta ominaisuutta ovat kateus, yksipuolinen ehdottomuus eli kaistapäinen kollous ja vanhoillisuus, joka parhaimmillaan kehittyy ahdasmielisyydeksi ja saituudeksi.

Näitä ominaisuuksia ei kuitenkaan ollut lapualaisella, Huhtamäki-yhtymän perustajalla Heikki Huhtamäellä. Hän menestyi erinomaisesti, sen jälkeen kun lähti Lapualta, mutta kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Turja kertoo: ”Jos menette Lapualle ja kerrotte jollekin akalle, että nyt se Huhtamäen Heikki on siellä Turussa oikein kauppaneuvoksena, niin tämä akka vastaa kuivasti: - noo, miksei Turuus.”

Turja jatkaa: Jos Heikki Huhtamäki olisi pysynyt Etelä-Pohjanmaalla, olisi hän nyt kuuluisa mies, josta olisi tehty monta arkkiveisua. Hän olisi tehnyt noin kolme murhaa ja ehkä muitakin käsitöitä. Ja luultavasti olisi nyt Turuus – mutta siinä toisessa talossa, jossa on ristikot ikkunassa. Siis Kakolassa.

Itse en usko, että lapualaiset loppujen lopuksi kovin paljon eroavat muista suomalaisista eli kuten Ilmari Turja sanoi eteläpohjalaisista: ”Samanlaasia me oomma kun muukkin suamalaaset. Meirän etevimmät ominaasuuret on kateus ja paskan tärkeys.”

Ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli. Meidän on hyvä muistaa, että myönteisten mielikuvien lisäksi Lapua herättää myös vastakkaisia mielikuvia. Lapua ei jätä ketään kylmäksi.

 

Hyvä kuulijat,

Lapualaiset ovat usein nousseet ensimmäisinä taistelemaan vääryyksiä vastaan. Jälkikäteen arvioituna aina ei kaikki ole mennyt ihan fiksusti. Ylilyöntejä on tapahtunut.

Mutta lähtökohta on useimmiten ollut kunniallinen: tarve ja halu omien ja kaltaistensa elinolojen oikeutetuksi parantamiseksi. Kun vääryyksiä on havaittu, ne on haluttu oikaista.

Otan kaksi lapualaista esimerkkiä, kaksi sukulaismiestä, jotka kohtalo vei täysin eri leireihin ja eri puolille maailmaa. Vihtori Kosola oli Lapuan liikkeen keulakuva, hänen kolmas serkkunsa Arvo Kustaa Hallberg, sittemmin Gus Hall, oli Yhdysvaltain kommunistipuolueen pääsihteeri ja nelinkertainen presidenttiehdokas. Gus Hallin molemmat vanhemmat olivat lähtöisin Lapualta.

Nämä lapualaiset sukulaismiehet johtivat aikanaan sekä suurvallan pientä äärivasemmistoa että pienvallan suurta ja vaikutusvaltaista äärioikeistoa. Melkoinen parivaljakko! Ei heitä ihailla tarvitse, mutta jotain komeaa tässä asetelmassa kieltämättä on.

Kosolan ja Hallin kohtalot ovat sen verran mielenkiintoiset, että niitä sietäisi tutkia perusteellisesti. Molemmat olivat vankilassakin: Kosola Pietarin Spalernajassa (1916-1917), Hall Yhdysvalloissa (1951-57).

Joku Antti Tuurin kaltainen kirjailija saisi mielenkiintoisen tarinan Kosolan ja Hallin yhteisestä taustasta. On kirjoja, näytelmiä ja oopperoita tehty vähäisemmistäkin aiheista.

On hauska kuvitella, millainen olisi ollut 1930-luvulla Gus Hallin ja Vihtori Kosolan kohtaaminen sukukokouksessa. Olisiko Vihtori komentanut muiluttajat asialle?

Hallin ja Kosolan sukulaisilla on tänä kesänä mahdollisuus järjestää suvun tapaamisia. Gus Hallin jälkeläisiä on tulossa elokuussa Lapualle tutkimaan sukunsa juuria.

Nämä kaksi ääriesimerkkiä peittävät alleen sen tosiasian, että valtaväestö, enemmistö lapualaisista on ollut ja on rauhallista, kultaista keskitien väkeä, joka ei vähästä hätkähdä. Heistä voidaan sanoa, että he ovat yhteiskunnan tukipilareita.

 

Arvoisa juhlaväki,

tämän Lapuan Päivän teemana on hyvinvointi. Itse vietän paljon aikaa Lapualla. Omaa hyvinvointiani hoidan lenkkipoluilla ja hiihtoladuilla, käyn kaupoissa ja kirjastossa, pesäpallo-otteluissa ja muissa kulttuuririennoissa. Viihdyn hyvin, ei minulla ole valittamista.

Tärkeäksi hyvinvoinnin tekijäksi haluan nostaa paikkakunnan ilmapiirin. Se on tärkeä viihtyvyyden kannalta. Ja ilmapiiriin vaikutamme me kaikki. Omien kokemusteni mukaan Lapualla ihmiset ovat ystävällisiä ja avuliaita. Se on hyvä lähtökohta Lapuan kehittämiselle.

Nykyään paikkakunnat haluavat, että niiden imago on hyvä ja houkutteleva. Imagon rakentamiseen satsataan suuria summia. Imagolla yritetään houkutella uusia asukkaita.

Lapuan imago saattaa olla vähän kliseinen ja jälkeenjäänyt, menneisyyteen katsova. Historia pitää tuntea, mutta ei vanhoihin asioihin pidä juuttua. Voi käydä kuin Lapuan taistelun jälkeen: taistelu voitettiin, mutta sota hävittiin.

Lapuan taistelun voittoa ei osattu hyödyntää. Voitto olisi voinut avata Suomen armeijalle tien etelään, mutta ylipäällikkö Klingspor nautiskeli voitosta ja menetti etulyöntiaseman pitämällä joukkonsa Lapualla peräti kuukauden ajan.

Tämä on tietysti jälkiviisautta, mutta jotain voimme oppia menneistä virheistä. Tänäkin päivänä on suuri vaara, että jäämme ihastelemaan vanhoja voittoja, entisiä suuruuden aikoja sen sijaan, että eläisimme tätä päivää ja suuntaisimme katseemme tulevaisuuteen.

Minun Lapuani on tulevaisuuteen katsova, kansainvälinen ja suvaitsevainen Se sietää erilaisia ihmisiä ja erilaisia mielipiteitä.

On suuri taito olla fiksusti eri mieltä. On luonnoton tilanne, jos paikkakunnalla vallitsee ikään kuin pakotettu yksimielisyys ja toisinajattelijoita leimataan ja katsotaan pitkään. Suuressa, yksimielisessäkin joukossa, voi tyhmyys tiivistyä.

Vain perusteellinen keskustelu ja erilaisten mielipiteiden puntarointi vievät kehitystä eteenpäin. Pakkokonsensus johtaa pysähtyneisyyden tilaan ja pelon ilmapiiriin, jossa eri mieltä olevat kyräilevät toisiaan. Ja silloin koko paikkakunnan ilmapiiri tulehtuu.

 

Hyvät lapualaiset,

siteerasin edellä Ilmari Turjaa, jonka mielestä eteläpohjalaisilla on etuoikeus kehua itseään julkisissa tilaisuuksissa. Vastapainoksi Turjalle lainaan tähän loppuun ulkopuolista todistajaa, vieläpä savolaista eli kirjailija Juhani Ahoa. Hän vieraili vuonna 1900 Lapualla herättäjäjuhlilla, jotka pidettiin Hellanmaassa Sinninmäen talossa, kuten Aho kirjoitti.

Aho ihmetteli eräälle isännälle ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta, jota osoitettiin tuiki tuntemattomalle ja arveli, että on rasittavaa kyyditä ja ruokkia vieraat ilman korvausta. Isäntä vastasi: ”Me ollahan siihen totuttu. Ei me pruukata koskahan ottaa maksua, ei ruast´ eikä kyyrist´niiltä, jotka kulkevat hengellisisä ja aatteellisisa asioisa.”

Aho sai seurapaikalta lähtiessään vielä todistuksen lapualaisten vieraanvaraisuudesta. ”Kun näkivät, että aloin liikkua lähtöpuuhissa, osoitettiin minulle valjastettu hevonen, annettiin ohjat käsiin, pyydettiin ajamaan se pappilan seinään ja jättämään siihen, he sen sieltä noutaisivat. Tein niin, ajoin puolitoista penikulmaa, vein tavarani asemalle ja sidoin hevosen pappilan seinään. En tuntenut miestä eikä mies minua.
Olisivatpa tavat muuallakin maassamme samanlaiset…!” Aho huudahtaa kirjoituksensa lopuksi.

Tänään 113 vuotta myöhemmin, Lapuan Päivänä tähän Juhani Ahon toivomukseen on helppo yhtyä: Olisivatpa tavat muuallakin maassamme samanlaiset kuin Lapualla!

Hyvää Lapuan päivää kaikille!

Julkaisuhistoria:

14.7.2013   Nykyinen versio   AdminMuseo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.

TAKAISIN

Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Haaviston perhe Ritamäeltä n. 1930-luvulla

Logot