HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

10.7.2013

Oskari Vihantola (1876–1936)

Oskari Vihantolan hautamuistomerkin paljastusjuhla
Simpsiön hautausmaalla.

Frans Oskar Vihantola, vuoteen 1906 Grönroos

Toimittaja, matkasaarnaaja

Syntynyt  
25.1.1876 Pomarkku
Syntynyt  
Pomarkku
Kuollut  
25.8.1936 Lapua

Frans Oskar Vihantola, vuoteen 1906 Grönroos (s. 25.1.1876 Pomarkku – k. 25.8.1936 Lapua) oli lapualaistunut toimittaja, kirjailija sekä Herättäjä-Yhdistyksen matkasaarnaaja ja herännäisvaikuttaja. Hän oli Suomen kristillisen työväenliiton kansanedustajana lyhyen aikaa vuonna 1909. Hän toimitti useita lehtiä, kirjoitti useita kirjoja ja toimi myös kirjakauppiaana.

Liikemiehestä toimittajaksi

Oskar Grönroos, joka vuonna 1906 suomensi nimensä Vihantolaksi, syntyi kauppiasperheeseen Pomarkussa Satakunnassa. Vanhempiensa muutetta Amerikkaan Oskari jäi vain 15-vuotiaana kotimaahan huolehtimaan itse itsestään.[1]

Rikkonainen elämäntie kulki vuodesta 1894 lähtien Poriin, jossa hän pyöritti omaa kustannusliikettä ja kirjakauppaa. Parempien liikemahdollisuuksien perässä hän siirtyi sitten Tampereelle ja sieltä Helsinkiin, jossa opiskeli myös kirjaltajaksi. Vuosisadan vaihteessa hän asettui pidemmäksi aikaa Turkuun.[2]

Turussa Vihantola oli perustamassa Kristillisestä työväenliittoa, jonka sihteerinä hän toimi 1906–1907. Hänestä tuli myös puolueen varapuheenjohtaja, ja kesällä 1909 hänet valittiin sen listoilta kansanedustajaksi. Valtiopäivämiesura jäi kuitenkin vain reilun kolmen kuukauden mittaiseksi, kun vaalitulos kumottiin.[3]

Varsinaisen kutsumuksensa Vihantola löysi kirjoittamisen parista. Häntä on luonnehdittu synnynnäiseksi lehtimieheksi. Hän oli Turussa Kristillisen työväenliiton Tähti-lehden päätoimittaja 1906–1909 ja toimitti vuonna 1909 Länsi-Suomen kristillisiä sanomia. Yhdessä toisen tulevan lapualaisen K. R. Kareksen kanssa hän perusti Herättäjä-lehden ja toimi sen toimitussihteerinä.[4]

Saarnamies löytää kodin Lapualta

Vihantolan lapsuudenkoti oli uskonnollinen[5] ja jätti jo varhain hänen mieliinsä hengellisen etsinnän. Se sai hänet pysäyttämään poikasena pysäyttämään maanteillä vastaantulevia ihmisiä sanoakseen jonkun hengellisen sanasen.[6]

Nuorella iällä Vihantola alkoi toimia puhujana hartaustilaisuuksissa ja uskonnollisissa juhlissa.  Hän etsi omaa hengellistä kotiaan tuskaisen sisäisen taistelun kautta rukoilevaisuudesta ja lestadiolaisuudesta. Vuosina 1911–1912 hän oli merimieslähetyksen matkasaarnaajana.[7]

Hengellinen ahdistus ei ottanut kuitenkaan asettuakseen. Myöhemmin Vihantola kertoi usein rukoilleensa, ettei hänen tarvitsisi kuolla Turussa.[8]

Uusi suunta löytyi Lapualta, jossa Vihantola kiertäessään sattui Wilhelmi Malmivaaran pitämiin herännäisseuroihin. Pyöräillessään seurojen jälkeen iltamyöhällä Seinäjoelle hän kohtasi Jumalansa Nurmon aseman luona, jossa tienviereen polvistuneena elämälle alkoi hahmottua uusi tie.[9]

[10]Lapuan-matkoja alkoi tulla yhä useampia, ja vaimokin niihin kehotti: ”Lähde nyt taas käymään Lapualla, tulet sieltä aina parempana miehenä takaisin.”.[11]

Vuonna 1913 Vihantola valittiin Herättäjä-Yhdistyksen matkasaarnaajaksi ja hän muutti perheineen Lapualle. Siellä hän oli läheisissä tekemisissä herännäisyyden keskeisten vaikuttajien Malmivaaran ja Juho Malkamäen kanssa.[12]

Yli kahden vuosikymmenen ajan hän kulki puhuen ja saarnaten herännäisseuduilla ympäri Suomen. Sairauden myötä matkat vähenivät, mutta voimiensa mukaan hän kiersi matkasaarnaajana elämänsä loppuun saakka.[13]

Viimeisen vuosikymmenen keskeiseksi tehtäväkseen Vihantola otti vuonna 1926 yhdessä K. R. Kareksen kanssa perustamansa kristillisen nuorisolehden Heräävän nuorison.[14] Sen tekemiseen hän paneutui koko sydämellään, ja siitä tuli hänen jonkinlainen testamenttinsa heränneelle kansalle.[15]

Omien lehtiensä lisäksi Vihantola kirjoitti myös ahkerasti muihin aikakauslehtiin uskonnollisista aiheista.[16]

Syvällinen ”Jumalan hullu”

Oskari Vihantola oli monessa mielessä tavallisuudesta poikkeava mies. Hän oli satakuntalainen pohjalaisten keskellä, ja tuli kirjavan hengellisen etsinnän jälkeen heränneistä heränneimmäksi.

Vihantolan koulunkäyntin jäi pelkkiin alkeisiin, mutta itseopiskelun kautta hän kartutti tietojaan koko elämänsä ajan. Hänen erityisen mielenkiintonsa kohteeksi tuli herännäisyyden historia. Hän keräsi vanhuksilta perimätietoa, kirjoitti usein historiallisia muistelmia ja jakoi saamaansa tietoa eteenpäin erityisesti nuorille herännäispapeille.[17]

Luonteeltaan Vihantola näyttäytyi monesti kahtalaisena. Olavi Kareksen luonnehdinnan mukaan ”mitä luoksepääsemättömin kulmikkuus ja kaikkein avoin sydämellisyys yhtyivät viehättävällä tavalla hänen tavallisuudesta poikkeavassa luonteessaan.”[18]

”Hänessä oli jotkin siitä ”Jumalan hulluudesta”, joka on viisaampaa kuin ihmiset. Monet vieraat näkivät vain särmikkään ja jörön ukon, jonka seurassa kiusaantui, mutta ystävät näkivät silloinkin pinnan alle. Sellaisina hetkinä olivat joko ”ukon” omat asiat ”sekaisin” tai sitten niiden asiat, jotka silloin hänen näköpiirissään olivat.”[19]

Vihantolan ilmaisu oli pitkälti itseopiskelun varassa. Hän kirjoitti hyvin ja osuvasti. Hänen ihaili ja tavoitteli sellaista tyyliä, jossa oli sellaista iskevää ja omaperäistä, jota ei voinut ohittaa ilman tykästymistä tai pahastumista. Varsinkin Vihantolan varhaiset lehdet olivatkin taistelulehtiä, jotka antoivat ja ottivat iskuja.[20]

Hänen puheensa eivät olleet erityisen muotokauniita, mutta hän puhui monesti voimakkaasti ja syvällisesti. Puheista kuulsivat läpi omat syvälliset kokemukset. Hänen teologinen oppinsa oli ainakin joiltakin osin itseoppineen omalaatuista, ja joskus sen syvällisyys jätti ei tavoittanut kuulijoitaan. Opillisuuden korvasi kuitenkin nöyrä etsintä, joka ei korottanut ihmistä vaan alensi hänet kerjäläisen paikalle.[21]

Loppuun lyönyt sydän

Vihantolan kuolema 60-vuotiaana ei tullut yllätyksenä, sillä hänen sydämensä oli oireillut jo 1920-luvun puolivälistä. Kesällä 1936 hän oli hoidettavana mm. Rauhan lepokodissa, mutta tauti vei kohti vääjäämätöntä loppua.[22]

Vain pari päivää ennen kuolemaansa hän puhui eräissä hautajaisseuroissa entisellä palolla: ”Herran ystävän on kuoltava monta kertaa jo kilvoituksen aikana. Niin hän valmistautuu kuolemaa varten. Joka on jo elämänsä aikana kulkenut kuoleman kautta, hänelle ei kuolema enää olekaan kova ja kolkko, vaan se on portti elämään.”[23] Puheesta paistoivat vahvasti hänen kokemuksensa oman elämänsä vaelluksesta.

Viimeisenä yönään hän kirjoitti kotonaan aamuneljään saakka. Sitten sydän alkoi heikentyä ja pysähtyi lopullisesti viiden aikoihin aamuyöstä.[24] Hänen kasvoilleen kerrotaan jääneen kauniin hymyn kuin vakuudeksi hautajaisseurojen puheestaan.[25]

Vihantolalle pystytettiin Lapuan hautausmaalle näyttävä muistopatsas. Hän nautti suurta arvostusta heränneiden parissa, mutta myös muissa piireissä. Erityisesti nuoret papit pitivät häntä neuvonantajanaan.[26]

Teokset[27]

  • 1906 toimitus: Uhkaavilta ulapoilta. Suomen kristillisen työväenliiton kesäjulkaisu.
  • 1921: Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus : muistoja ja mietelmiä uudelle vuodelle lähtiessä. Herättäjä, Lapua. 133 s.
  • 1922: Miten pelastan lapseni. 81 s.
  • 1923: Elävää Jumalaa kohti . Koorahilaisten kokemusten valossa. Herättäjä, Lapua. 23 s.
  • 1932: Saatanan villitys maan päällä. Minn? Lehtisiä uskonnollista aiheista. 32 s.
  • 1933 toimitus: Artur Dent:Totisen kääntymisen harjoitus. Kielellisesti uudistettu laitos.  Minne? Lehtisiä uskonnollisista aiheista 2–3. 46 s.
  • 1934: Kotiemme nuoret ja Kristus. Heräävän nuorison kirjasto 1. 47 s.
  • 1934 toimitus: Muista pyhää hetkeä pyhinä päivinä. Heräävän nuorison kirjasto 2. 32 s.
  • 1934: Uskonto, isänmaallisuus ja kansanliike. Heräävän nuorison kirjasto 3. 48 s.
  • 1957: Minun sydämeni valvoi. Valikoima kirjoituksia. Toim. Aarno Vihantola. Herättäjä-Yhdistys, Lapua. 219 s.
  • 1979: Herätys, Jumalan ihme. Heränneen kansan kirjasarja. Herättäjä-Yhdistys, Lapua. 78 s.

Julkaisuhistoria:

13.6.2012   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.
Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Vierula & Heinon kauppa Kauhavalla (P00:2522A)

Logot