HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

6.7.2013

Eino Ranttila (1912–2000)

Matias Eino Ranttila

Maanviljelijä, pankinjohtaja, herastuomari
Syntynyt  
9.1.1912 Lappajärven Kauhajärvi
Kuollut  
2.2.2000 Seinäjoen Keskussairaala

Matias Eino Ranttila (1912–2000) oli kauhajärveläinen maanviljelijä, pankinjohtaja ja herastuomari. Hän johti Kauhajärven Osuuskassaa 1940–1974 ja oli lautamiehenä 37 vuotta.

Maanviljelijästä pankinjohtajaksi

Eino Ranttila syntyi Lappajärveen kuuluneella Kauhajärvellä vanhalle sukutilalle. Tila oli ollut saman suvun hallussa jo vuodesta 1583.[1]

Ranttila kasvoi kotitilan viljelijäksi, ensin paimenena, sitten äestyspoikana ja vähitellen yhä vaativammissa töissä. Kun isä kuoli, hän joutui ottamaan kotitilan isännöitäväkseen vain 19-vuotiaana.[2]

Lapsuusvuosilta paimenena olo lienee jäänyt erityisesti mieleen, koskapa Ranttila käytti sitä myöhemmin nimimerkkinä lehtikirjoituksissaan.[3]

Nuori Ranttila oli aktiivinen nuorisoseuralainen. Hän osallistui myös maamiesseuran toimintaan ja hoiti jonkin aikaa sen rahastonhoitajan tehtäviä.[4]

Nuoresta iästään huolimatta Ranttila nautti kotikylässä laajaa luottamusta. Niinpä kun Iisakki Kiilunen jätti kesällä 1940 Kauhajärven Osuuskassan kassanhoitajan tehtävät, Ranttila valittiin viidestä hakijasta hänen seuraajakseen. Kiilunen pyrki jättämään myös meijerin asianhoitajan tehtävät, mutta niistä Ranttila kieltäytyi, koska halusi ”vapautua liian suuresta vastuunkantamisesta ja totuttautua kirjanpitotehtäviin vain osuuskassan puitteissa”.[5]

Koska Ranttila oli käynyt ainoastaan kansakoulun, hän kävi seuraavana vuonna osuuskassakurssin. Osuuskassa siirtyi Ranttilan porstuakamariin, jossa se oli virallisesti avoinna joka lauantai, mutta käytännössä joka päivä kun kassanhoitaja vain oli kotona.[6]

”Pankkitoiminta oli niihin aikoihin vielä n.s. käsityötä. Laskukone oli sentään käytössä , mutta sekin meijerin kanssa yhteinen. Talletustilien korotkin piti kahdesti vuodessa, kesä- ja joulukuun viimeisinä päivinä, liittää pääomiin, vieläpä pennin tarkkuudella. Olihan siinä ynnäämistä ja ’sattuneet virheet on etsittävä ja oikaistava’, niin ohjeissa sanottiin. Kun kysymyksessä oli n.s. kaksinkertainen kirjanpito, niin mahdolliset virheet tulivat varmasti vastaan ja esille”, Ranttila muisteli eläkevuosinaan.[7]

Kun kassatyö alkoi viedä koko ajan enemmän Ranttilan aikaa, maanviljely jäi vähemmälle ja siirtyi pojan hoidettavaksi. Työtaakka keveni merkittävästi, kun Ranttilalle palkattiin 1955 vakituinen apulainen. Kassaa alettiin myös pitää auki joka päivä. Vuonna 1961 se siirtyi pois Ranttilasta omaan toimitaloonsa.[8]

Herastuomari ja kaupanvahvistaja

Vuonna 1944 Ranttila valittiin kihlakunnanoikeuden lautamieheksi. Siitä tuli hänelle 37 vuoden mittainen elämänura, joka päättyi vasta keväällä 1981. Hän sai herastuomarin arvon vuonna 1956.[9]

”Ensimmäinen käräjäpäiväni alkoi hieman ikävästi. Kun minä maanantaiaamulla menin laukkuineni ja pusseineni uutena lautamiehenä kunnansihteeri J. H. Birlingille ja tiedustelin, missä täällä mahtaa olla se lautamiesten kämppä, koska olin kuullut sellaisen sieltä löytyvän. Ihmeekseni Birling lähti itse henkilökohtaisesti minua opastamaan sinne kunnantalon kellariin. Enhän sinne omin avuin olisi osannutkaan, kellari oli lähes pimeä ja sokkeloinen. Kunnantalohan on rakennettu heikosti perustaen. Siitä johtuen se on vuosikymmenien kuluessa hiljalleen vajonnut alaspäin ja siitä johtuen kellarikerroksen lattiat pullistuneet ylöspäin ja olivat kuin padan pohjia. Kellarin katossa olevat vesi- ja lämpöputket olivat siten vastaavasti alentuneet. Nyt kävi niin, ettei Birlingi tätä riittävästi huomioinut, vaan suurikokoisena miehenä edelläni jysäytti päänsä erääseen putkeen. Siitä oli seurauksena muutamia valikoituja sanoja, joista ei kerakkeitakaan puutttunut. Näin ollen lautamiestoimeni ei alkanut onnellisten tähtien alla”, Ranttila muisteli.[10]

Nuorta lautamiestä opasti ennen muuta kolme iäkästä herastuomaria: Jaakko Eskola Ruhasta, Matti Suvanto Tiistenjoelta ja Juho Puntanen Nurmosta.[11]

Pitkältä lautamiesuralta jäi mieleen erityisesti eräs tapaus. ”Istuimme käräjiä silloin vielä tuolla kaupungintalon yläkerrassa. Olimme juuri antaneet päätöksen eräässä avioeroasiassa. Nuori aviopari, joiden yhteinen elämä oli vasta alussa, oli tuomittu eroon. Asianomaiset poistuivat oikeussalista sen viereiseen, pieneen vaatenaulakkoeteiseen. Tulin sattumalta paikalle ja näin kuinka juuri eron saanut nuorimies ottaa naulakosta entisen vaimonsa päällystakin tarkoituksella auttaa se hänen päälleen. Mutta paneekin takin takaisin naulakkoon. Ja mitä tapahtuukaan. Samalla hetkellä ovat nämä kaksi nuorta ihmistä toisiinsa kietoutuneina hellässä halauksessa. Minä näin kuinka kyyneleet vierivät kummankin poskilla. En yhtään häpeä tunnustaa, että omatkin silmäni olivat kyynelissä. Sinä iltana valvoin pitkään, ajattelin tulikohan tänä päivänä tehtyä ja annettua väärä tuomio.”[12]

Vuonna 1947 Ranttila sai myös kaupanvahvistajan oikeudet. Vuoteen 1981 mennessä hän oli oman kirjanpitonsa mukaan vahvistanut 821 kauppaa. Jo ennen vuotta 1947 hän oli kirjoitellut kauppakirjoja, joten kaikkiaan hän laati kauhajärveläisten perunkirjoituksia, kauppakirjoja ja muita asiakirjoja ainakin toista tuhatta.[13]

Ranttila oli myös monissa kunnan luottamustehtävissä. Hänet valittiin maalaisliiton listalta kunnanvaltuuston jäseneksi 1950–1956 ja vielä uudelleen vuonna 1969. Hän oli myös kunnanhallituksen jäsen 1957–1960 ja kuului pitkään valtiollisten vaalien ja kunnallisvaalien vaalilautakuntiin.[14]

Ranttila oli pitkään Kauhajärven kyläkirkon hallintokunnan toimeliaana sihteerinä ja kuului vuodesta 1962 myös Lapuan kirkkohallintokuntaan.[15] Lapuan Osuuskaupan hallitukseen Ranttila valittiin vuonna 1949.[16]

Osuustoiminnan hyväksi tekemästään työstä hänelle myönnettiin pronssinen Gebhard-mitali.[17]

Pitkän elämän päätös

Eino Ranttila jäi eläkkeelle pitkän työrupeaman jälkeen heinäkuun lopussa 1974.[18] Eläkevuosinaan hän osallistui aktiivisesti Eläkeliiton toimintaan ja valittiin syksyllä 1978 Lapuan osaston puheenjohtajaksi.[19]

Ranttila kuoli helmikuussa 2000 Seinäjoen keskussairaalan sydänvalvontayksikössä. Hän oli kuollessaan 88-vuotias.[20]

Julkaisuhistoria:

6.7.2013   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.
Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Tuntematon perhe talon edustalla noin 1920 (P85:002)

Logot