HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

10.7.2013

Martti Vilpunpoika Tuomaala (k. noin 1625)

Martti Vilpunpoika Tuomaala

Nimismies, nuijapäällikkö

Kuollut  
1625 Lapua

Martti Vilpunpoika Tuomaala (k. noin 1625) oli lapualainen nimismies, neljänneskuntamies ja nuijapäällikkö. Hän Lapuan ensimmäinen nimismies vuosina 1591/1592–1620. Hän edusti Lapuaa vuoden 1596 valtiopäivillä ja oli yksi nuijasodan päälliköistä.

Suurtalosta pojasta nimismieheksi

Martti Vilpunpojan koti Lapuan Kirkonkylän Tuomaalassa oli pitäjän merkittävimpiä taloja. Isän Vilppu Eskonpojan isännöimässä talossa oli peltoa yli 30 panninalaa, mikä ajanoloon oli mahtitalon määrä.[1]

Lapuan erotessa omaksi kirkkopitäjäkseen vuonna 1581 aloitettiin vuonna 1590 omien käräjien pito. Keväällä 1591 lapualaiset anoivat pitäjään myös omaa nimismiestä. Martti Vilpunpoika nimitettiin virkaan ensimmäisenä viimeistään helmikuussa 1592.[2]

Nimismiehen virka ei ollut taloudellisesti kehuttava, sillä hän joutui hoitamaan kyyditystä ja majoitusta sekä kestitsemään käräjätuomaria käräjien aikana. Niinpä oli luontevaa, että nimismies tuli yhdestä varakkaimmasta talosta.[3]

Alkuaikoina tehtävä oli vielä kovin vakiintumaton. Tuomaala ei saanut palkkaansa kahteen vuoteen, sillä vasta vuona 1594 hänelle maksettiin ensi kertaa vuosipalkkioksi ruista ja ohria molempia kaksi puntaa ja heiniä 20 talvikuormaa. Niilo Yrjönpoika Toppari kävi pyytämässä Tuomaalan talolle verovapautta Kaarle-herttualta asti vuonna 1595, mutta se järjestyi vasta nuijasodan jälkeen.[4]

Neljänneskuntamies ja linnaleirin vastustaja

Martti Vilpunpoika Tuomaala toimi Lapualla veronkannosta vastaavana neljänneskuntamiehenä ainakin 1591–1592. Siinä tehtävässä hän oli jatkuvasti tekemisissä sotaväen ja sen Venäjää vastaan käydyn sodan vuoksi perimän linnaleiriveron kanssa.[5]

Esimerkiksi kevättalvella 1592 Martti Vilpunpoika suoritti pitäjäläisiltä linnaleiriveroa hovilipuston 13 ratsumiehelle 246 tynnyriä tervaa ja 139 taaleria rahaa sekä vielä 20 taaleria rahtia varten.[6]

Linnaleiri aiheutti jatkuvia valituksia, joita Martti Vilpunpoika talonpoikien asiamiehenä vei eteenpäin 1580-luvulta lähtien.  Ilmeisesti näillä valitusmatkoillaan hän vieraili myös Hämeenlinnan ja Turun välisen maantien varressa sijaitsevan Marttilan pitäjän nimismiehentalossa. Sieltä hän löysi myös tulevan vaimonsa Kertun, joka lienee ollut Marttilan nimismiehen Tapani Krekonpojan tai tämän ensimmäisen vaimon sisar.[7]

Vuosia jatkunut ratsumiesten väkivaltainen käyttäytyminen alkoi käydä Martti Vilpunpojan sietokyvyn päälle. Kun vielä talonpoikien kotihuovien pääkonnaksi nimittämä Pietari Jaakonpoika Gumse kiristi häneltä henkilökohtaisesti 31 taaleria rahaa, 3 tynnyriä ruista, 2 härkää ja kiihtelyksen oravannahkoja, mitta alkoi olla täynnä.[8]

Hengissä selvinnyt nuijapäällikkö

Vuonna 1596 Martti Vilpunpoika oli emä-Lapuan edustajana valtiopäivillä, jossa lapualaiset uhkasivat muka liittyä Venäjään, jos heidän taakkaansa ei helpotettaisi.[9]

Nuijasodan sytyttyä hän lähti yhdessä härmäläisen Pentti Pirin sekä viidenkymmenen lapualaisen ja lappajärveläisen kanssa nostattamaan keskisuomalaisia ja hämäläisiä sotaan. Taskussaan hän kantoi Kaarle-herttua nimissä annettua kirjettä, jossa kehotettiin lähettämään joka talosta mies Turkuun ja luvattiin palkkioksi viiden vuoden verovapaus.[10]

Joulukuun 22. päivänä 1596 Martti Vilpunpoika ja Pentti Piri saapuivat miehineen Kangasalan Vääksyyn ja olivat jouluaattona Ylöjärven Keijärvellä, josta lähetettiin Martti Vilpunpojan allekirjoittama kirje Lempäälän talonpojille liittyä mukaan kapinaan.[11]

Todennäköisesti joukko ehti mukaan Nokian taisteluun, joka päättyi onnettomaan tappioon. Pentti Piri jäi vangiksi ja menetti henkensä, mutta Martti Vilpunpoika pääsi pakenemaan.[12]

Martti Vilpunpoika säilyi hengissä myös Ilmajoen Santavuoren taistelusta 24.2.1597, mutta jäi kiinni ja kuljetettiin kuulusteluihin Turun linnaan. Hänen kuulustelussa kertomaansa perustuu historiantutkijoiden käsitys Kaarle-herttuan puheilla käyneestä talonpoikaisjoukosta syksyllä 1596 ja tämän kohtalokkaiksi muuttuneista kehotuksista eteläpohjalaisten aseisiin tarttumisesta.[13]

Kaarle-kuninkaan mies rauhankin aikana

Kaarle-herttuan vallattua Turun linnan syksyllä 1597 Martti Vilpunpoika vapautettiin.[14]

Rauhan tultua hän joutui tilille sodan aikaisista ylilyönneistä: lapualaisten alaistensa kanssa tekemistä ryöstöistä. Hän tuomittiin vuonna 1600 sakkoihin ja palauttamaan ilmajokelaiselle ratsutalolliselle Hannu Martinpoika Hannukselalle lapualaisten väkisin ottamien kolmen hevosen hinta.[15]

Nimismiehen pestinsä Martti Vilpunpoika sai kuitenkin pitää, ja jatkoi tehtävässä vuoteen 1620 saakka. Verokirjoihin nimismieheksi merkittiin 1599–1611 isä Vilppu Eskonpoika, mutta käräjäpöytäkirjojen mukaan Martti Vilpunpoika hoiti tehtävää tosiasiassa näinäkin vuosina.[16]

Elämänsä loppuun saakka Martti Vilpunpoika pysyi kuninkaaksi nousseen Kaarle IX:n uskollisena kannattajana. Vuonna 1612 hän moitti kirkkoherra Martinus Bovilanusta siitä, että tämä ei ollut kymmeneen vuoteen pitänyt esirukousta ”armollisen herramme Kaarle IX:n puolesta”. Tuloksena oli kuitenkin vain sakkoja, kun väitettä ei voitu näyttää toteen.[17]

Nimismiehen ja kirkkoherran välit näyttävät muutenkin olleen kireät, sillä samoilla vuoden 1612 käräjillä Martti Vilpunpoika sai sakkoja myös siitä, että oli houkutellut palvelukseensa kirkkoherran rengin.[18]

Yksi vai kaksi Marttia

Historiantutkijat pitivät pitkään Martti Vilpunpoika Tuomaalaa virheellisesti kahtena eri henkilönä, sillä asiakirjoihin hänet merkittiin toisinaan pelkkänä Martti Vilpunpoikana ja toisinaan Martti Tuomaalaana (Tommola, Tumbla). Näin teki Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen kuuluisassa nuijasotatutkimuksessaan ja vielä Jaakko Laurila 1930-luvulla Kansallisessa elämäkerrastossa.[19]

Tuomaala oli melkoisen varakas talo. Martti Vilpunpojan vaimon kuoltua hänen sukulaisensa Marttilan pitäjästä saivat perintöosanaan Tuomaalasta 15-luotisen hopeatuopin, 30-vuotisen hopeavyön, kolme viisiluotista hopealusikkaa, rutapadan, hameen, karhunnahkavällyt, täkänän, lakanan, päätyynyn,kaksi penkkityynyä ja neljä taaleria rahaa. Koko perintöosan arvo oli peräti 144 taaleria 16 äyriä.[20]

Martti Vilpunpojan henkilökohtaisista ominaisuuksista ei juurikaan tiedetä. Hänen kansanomaisuuttaan kuvaa, että hän ei ollut kirjoitustaitoinen. Nimensä hän kuittasi puumerkillään tai sinetillään.[21]

Olkoonkin, että Martti Vilpunpoika oli pitäjän tärkein virkamies kirkkoherran jälkeen, kotitaloa isännöi ainakin vuoteen 1611 saakka isä Vilppu Eskonpoika.[22]

Martti Vilpunpoika Tuomaala kuoli vuoden 1620 jälkeen, noin vuoden 1625 tienoilla.[23]

Julkaisuhistoria:

6.6.2012   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.
Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Kanervo & Kosolan makkaratehdas (P00:2500)

Logot