HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

4.7.2013

Ale Riipinen (1883–1957)

Heikki Ale Riipinen

Voimistelunopettaja, suojeluskuntavaikuttaja
Syntynyt  
28.5.1883 Laukaa
Kuollut  
13.2.1957 Espoo
Puoliso(t)  
Hilja Riipinen (1883–1966)

Heikki Ale Riipinen (1883–1957) oli lapualainen voimistelunopettaja, olympiavoimistelija ja suojeluskuntavaikuttaja. Hän oli Lapuan Yhteiskoulun johtaja 1919–1927.

Kartanon voimisteleva poika

Ale Riipinen syntyi Keski-Suomessa Laukaassa suuressa Ahlbackan kartanossa. Kiireisenä aika kotitalon suuressa tuvassa saattoi ruokailla peräti 70 henkeä.[1]

Lapsuudenkodissa vallitsi vakaan patriarkaalinen elämänjärjestys. Pojat saatettiin herättää viideltä aamulla viemään torppareille sanaa kutsusta taksvärkkiin. Sunnuntait pyhitettiin lukemalla Lutherin postillasta saarna.[2]

Vaikka suuressa kartanossa elämänolot olivat turvatut, lapsuuteen mahtui myös pysyvästi mieleen jäänyt varjo. Pieni veli kuoli sortuvan tukkipinon alle.[3]

Riipinen valmistui ylioppilaaksi Jyväskylän klassillisesta lyseosta 20-vuotiaana vuonna 1903. Hän lähti opiskelemaan Helsingin yliopistoon suunnitelmissaan filosofian kandidaatin tutkinto. Sitä varten hän suoritti useita preliminääritutkintoja, mm. maantieteessä.[4]

Vuosi 1908 oli Riipisen elämässä käänteentekevä. Se huipensi hänen oman, nuorukaisesta alkaneen voimistelu-uransa olympiaedustukseen Lontoon olympialaisissa. Toiseksi se päätti hänen opiskelunsa, kun hän valmistui voimistelunopettajaksi Helsingin yliopiston voimistelulaitokselta. Edessä odotti uusi elämä.[5]

Johtajaopettajana Lapualla, seminaarinlehtorina Jyväskylässä

Syksyllä 1908 Riipinen valittiin Lapuan Yhteiskoulun voimistelun, terveystiedon ja maantieteen opettajaksi. Vuosina 1919–1927 hän oli koulun johtaja.[6]

Yhteiskoulun lisäksi hän oli Lapuan Maanviljelyslyseon voimistelunopettajana 1915–1926 ja Lapuan Emäntäkoulun terveysopin opettajana 1912–1922.[7]

Lapuan Yhteiskoululta löytyi myös puoliso. Vuonna 1911 Ale Riipinen meni naimisiin opettajakollegansa, kieltenopettaja Hilja Metsäpolun kanssa. He rakennuttivat oman, vuonna 1915 valmistuneen kodin Lapuanjoen rantaan. Siellä kävi paljon vieraita, ja siitä tuli yksi lapualaisen seurapiirin keskeisiä kohtauspaikkoja. Kotoelämää kuitenkin järkytti syvästi toisen tyttären varhainen kuolema.[8]

Johtajan tehtävä Lapualla loppui ikävästi. Kun Yhteiskoulun vieressä toiminut Maanviljelyslyseo lopetti toimintansa 1926, Hilja Riipisen ja Maanviljelyslyseon kieltenopettajan Santeri Lahdensuon välille syttyi avoimeksi sodaksi kasvanut kiista tuntijaosta. Kun Ale Riipinenkin alkoi saada Lahdensuolta syytöksiä osakseen, hän päätti lähteä.[9]

Riipinen aloitti syksyllä 1927 entisessä koulukaupungissaan Jyväskylässä kasvatusopillisen korkeakoulun liikuntakasvatuksen ja terveysopin lehtorina. Tässä virassa hän oli eläkkeelle siirtymiseensä saakka 1948. Koti jäi kuitenkin edelleen Lapualle.[10]

Liikuntakasvattaja ja luottamushenkilö

Liikuntakasvatus oli Riipisen pääasiallinen elämäntyö, joka ulottui myös päivätyön ulkopuolelle. Hän oli ohjaajana ja johtajana lukuisilla voimistelunohjaajakursseilla, kirjoitti aiheista moniin julkaisuihin ja piti lukuisia puheita, esitelmiä ja alustuksia.[11]

Joistakin tiedoista poiketen Riipinen ei ollut perustamassa Lapuan Virkiää, sillä hän ei ollut vielä silloin Lapualla. Hänen tulonsa kuitenkin vauhditti erityisesti voimisteluun keskittyneen seuran harjoittelua ja nosti sen tasoa. Riipisen johtaja voimistelujoukkue esiintyi usein Lapualla ja naapurustossa.[12]

Mikään poliittinen vaikuttaja Riipinen ei koskaan ollut, vaikka hänen puolisonsa oli 1930-luvulla maan tunnetuimpia poliittisia vaikuttajia. Riipisen kunnalliset tehtävät olivatkin hyvin epäpoliittisia. Ensimmäinen oli epäkiitollinen tehtävä tammikuusta 1917 lähtien elintarvikelautakunnassa, joka perustettiin maailmansodan vaikeuttaman elintarviketilanteen vuoksi.[13]

Vielä samana vuonna 1917 Riipinen valittiin Lapuan ensimmäiseen terveydenhoitolautakuntaan, jossa hän toimi sitten puheenjohtajanakin. Samoin hän oli puheenjohtajana tulo- ja omaisuusverolautakunnassa.[14]

Riipinen lienee ollut kirkkopihaan sijoitetun vuoden 1808 sodan muistopatsaan ajatuksen ensimmäinen esittäjä vuonna 1925. Muistopatsaan tekeminen venyi kuitenkin vuoteen 1958.[15]

Kymmenen vuotta suojeluskunnassa

Kun Venäjällä oli maaliskuussa 1917 vallankumous, Riipinen valittiin sen johdosta Lapualle perustettuun viisimiehiseen järjestysasiain toimikuntaan. Kun sitten seudulle alkoi kesän ja syksyn aikana muodostua palokuntia ja suojeluskuntia järjestystä turvaamaan, Riipinen toimi joukkojen kouluttajana Lapualla. Lokakuussa 1917 hänet valittiin Lapuan suojeluskunnan varapäälliköksi.[16]

Vapaussodan Riipinen aloitti lapualaisten joukossa, mutta erosi sitten, kun hän ei raittiusmiehenä voinut hyväksyä erään sotilaan runsasta alkoholinkäyttöä, johon päällikkö Matti Laurila ei puuttunut.  Hän suuntasi Vöyrin sotakouluun oppilaaksi ja palasi rintamalle Savon pataljoonan joukoissa. Hänet ylennettiin vuonna 1918 luutnantiksi.[17]

Sodan jälkeen hän oli Lapuan Suojeluskunnan esikunnan ja urheilutoimikunnan jäsenenä 1919–1927 sekä Yhteiskoulun koululaisosaston johtajana ja kouluttajana vuosikaudet. Vuosina 1922–1923 hän oli Lapualle sijoitetun Karjalaisten pakolaisten koulun johtajana ja opettajana.[18]

Kun Lapuan Yhteiskouluun syntyi vuonna 1926 Karjala-seura, Riipisestä tuli luontevasti sen kuraattori.[19]

Talvisodassa Riipinen oli Jyväskylän kaupungin komendanttina. Jatkosodassa hänet komennettiin Seinäjoen komendantiksi ja Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin toimisto 1:n päälliköksi.[20]

Maanpuolustus- ja urheiluansioistaan Riipiselle myönnettiin useita kunniamerkkejä.[21]

Sivistynyt maailmanmies, kansanomainen seuramies

Riipistä pidettiin innostuneena ja perinpohjaisena, mutta samalla myös vaativana ja oikeudenmukaisena sekä tarvittaessa ankarana opettajana. Hänessä oli hyvälle opettajalle tunnusomaista ryhdikkyyttä ja rehellisyyttä, joiden ominaisuuksien ansiosta hänellä nähtiin olevan paljon annettavaa oppilailleen.[22][23]

Hän suhtautui kasvattajantyöhönsä vakavasti ja käytti tavallisen koulutyön lisäksi paljon aikaa myös koulun harrastustoimintaan. Hän ohjasi Lapuan Yhteiskoulun voimisteluseuran Nuijamiesten voimistelijoita 1908–1927. Hänen johdollaan koulun voimistelujoukkue oli vuosia Etelä-Pohjanmaan paras ja se osallistui myös valtakunnallisiin kisoihin.[24]

Kasvatustyötä ohjasi vahva hengellinen vakaumus, joka oli Riipiselle kodinperintöä. ”Jos sallit vanhaksi, jos annat elää kauan, niin tule turvaksi, ja ole vahva sauvan”, oli hänelle erityisen rakas virren värssy, jota hän käytti usein koulunjohtajana pitämissään aamurukouksissa.[25]

Lapuan mittakaavassa Riipinen oli poikkeuksellinen maailmanmies. Hän teki lukuisia ulkomaanmatkoja, jotka useimmiten tähtäsivät oman kasvatustyön kehittämiseen. Hän oli pari viikkoa Pietarissa ja Moskovassa vuonna 1914, kuukauden opintomatkalla Saksassa 1922, suomalais-ugrilaisessa koulu- ja kulttuurikokouksessa Tallinnassa 1924, kuukauden opintomatkalla Saksassa ja Ranskassa 1925 sekä Tarton kansainvälisessä raittiuskongressissa 1926. Vuonna 1935 hän oli kouluhallituksen stipendiaattina Saksassa.[26]

Lisäksi Riipiset hankkivat 1930-luvun alussa oman auton, ja autoilusta tuli perheelle intohimo. He tekivät monia retkiä lähikirkkoihin ja kauemmaskin.[27]

Riipinen oli monipuolisesti sivistynyt mies. Hän luki, kuten puolisonsakin, ahkerasti monenlaista kirjallisuutta. 1920-luvun lopulla kotiin ostettiin myös radio, josta kuunneltiin vieraskielisiä lähetyksiä kielitaidon ylläpitämiseksi.[28] Ajatuksiaan ja kokemuksiaan Riipinen esitti monissa kirjoituksissa, puheissa ja alustuksissa, jotka liittyivät useimmiten kasvatusalaan, voimisteluun ja terveysoppiin.[29]

Vaikka olikin suuren kartanon poika, Riipinen oli kansan keskuudessa pidetty, nöyrä ja vaatimaton mies. Häntä pidettiin erinomaisena seuramiehenä ja jutunkertojana, joka piti rehevästä kansanomaisesta leikinlaskusta.[30]

Luonnolla oli Riipisen sydämessä erityinen sija. Vapaa-ajallaan hän mieluiten liikkui metsässä ja varsinkin nuorempana hän kulki koirineen aamuvarhaisella metsästämässä. Hän piti myös kalastamisesta, johon kotipiha Lapuanjoen rannassa sekä Lappajärven rannalla sijaitseva kesäpaikka Torpanmäki, jossa Riipinen viihtyi pitkiä aikoja, antoivat hyvät mahdollisuudet.[31]

Riipisellä oli vahva estetiikan taju. Hän toivoi koulun piiriin taidetta ja saattoi tuoda nevalla kulkiessaan mukanaan vaatimattoman niittyvillakimpun, jonka kauneutta hän ihaili.[32] Hän osallistui myös Lapuan nuorisoseuran näytelmätoimintaan, ainakin vuonna 1914, jolloin hän oli Lapuan ensimmäisen Pohjalaisia-näytelmän vallesmanni.[33]

”Olihan hän jo piireiltään ja väreiltäänkin niin kaunis kuin nyt miehisestä miehestä yleensä sopii sanoa imelyyteen syyllistymättä”, koulutoveri Lauri Pihkala kirjoitti muistosanoissaan. ”Erityisesti panin merkille sen lämmön, jolla hän puhui oppilaistaan ja sen tasapuolisuuden, joka sävytti hänen arvostelmiaan sekä asioista että henkilöistä silti mitenkään lieroilemiseen harhaantumatta.” Ristiriitoja ja erimielisyyksiä Riipinen välttelikin tietoisesti.[34]

Heikko kohta sydämessä

Riipinen jäi eläkkeelle Jyväskylästä vuonna 1948 ja palasi Lapualle. Hän opetti tämän jälkeen vielä kolme vuotta tuntiopettajana vaimonsa johtamassa Lapuan Yhteiskoulussa.[35]

Erittäin hyvässä fyysisessä kunnossa olleen miehen heikkous oli sydämessä. Se alkoi oireilla kesällä 1933, kun vaimo löysi hänet aamulla herätessään osin halvaantuneena. Sairaalahoidossa hän kuntoutui ja vaiva pysyi hallinnassa vuosikausia.[36]

Helmikuussa 1957 Ale Riipinen sai sydänkohtauksen tyttärensä Pirkko Mustakallion kodissa Espoon Leppävaarassa. Hän kuoli välittömästi. Hänen ruumiinsa tuotiin Lapualle, jossa sitä säilytettiin kotona Päivätöyrässä viikon verran taiteilija Kaarlo Lamminheimon koristelemassa huoneessa. Hänet haudattiin Simpsiön hautausmaalle tyttärensä Heljän viereen.[37]

”Miten lieneekin, en osaa sanoa ainoankaan koulutoverini nimeä, jonka omistajalta olisin saanut niin paljon kuin häneltä”, Lauri Pihkala muisteli häntä.[38]

Julkaisuhistoria:

4.7.2013   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Viittaukset

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.

TAKAISIN

Logot