HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

9.7.2013

Armas Antila (1903–1953)

Armas Valfrid Antila

Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtaja, lehtimies
Syntynyt  
13.3.1900 Lapua
Kuollut  
15.5.1953 Lapua

Armas Valfrid Antila (1900–1953) oli lapualainen pappi ja herännäisjohtaja. Hän toimi Herättäjä-Yhdistyksen ensimmäisenä toiminnanjohtajana 1948–1953. Hän oli myös ahkera kirjoittaja ja lehtimies.

Ei aivan tavallinen pappi

Armas Antila syntyi Lapualla pankinjohtajan pojaksi. Lapsuuden puitteet olivat siten hyvin turvatut.[1]

Syksyllä 1913 nuori Armas aloitti Lapuan yhteiskoulussa ja kirjoitti ylioppilaaksi 1921. Kuten niin moni muukin luokkatoveri, Antilan mieli halaji pappisuralle.[2] Opiskeluaikana hän osallistui innokkaasti Etelä-Pohjalaisen osakunnan ja muiden ylioppilasjärjestöjen toimintaan.[3]

Antila vihittiin papiksi 1926. Tavallinen papintyö ei kuitenkaan tuntunut olevan häntä varten, eikä hän toiminutkaan koskaan seurakuntapapin virassa.[4]

Virkaura alkoi sotilaspappina Rannikkotykistörykmentti 3:ssa Sortavalassa. Kolmen vuoden jälkeen hänet valittiin 1929 Seinäjoelle Etelä-Pohjanmaan Nuorten kristillisen yhdistyksen piirisihteeriksi. Sen rinnalla oli tehtävä Seinäjoen rukoushuoneyhdistyksen saarnaajana.[5]

Opettaja ja herännäisjohtaja

Pappisurallaan Armas Antila aurasi kaksi laajempaa elämäntietä. Vuosina 1930–1948 hän johti Paltamossa Kainuun kristillistä kansanopistoa. Herännäisopinahjo laajeni hänen aikanaan 80–90-paikkaiseksi sisäoppilaitokseksi.[6]

Vuonna 1948 Herättäjä-Yhdistys kutsui Antilan ensimmäiseksi toiminnanjohtajakseen. Yhdistys osti toimitalokseen entisen Vihtori Kosolan talon Lapualta. Muuttaessaan sen yläkertaan Antila palasi kotipaikkakunnalleen 27 vuoden jälkeen.[7]

Herättäjä-Yhdistyksessä Antilan työsaraksi tuli uuden yhdistysorganisaation vakiinnuttaminen. Yhdistys oli vasta syntynyt sisälähetysseuran ja kustannusyhtiön yhdistyessä. Antilan toimesta yhdistykselle luotiin laaja paikallisosastoverkosto. Se vaati roppakaupalla kulkemista, perustelemista ja innostamista.[8]

Maallisissa ja hengellisissä luottamustehtävissä

Kansanopistonjohtajalle alkoi kertyä hetimiten yhteiskunnallisia tehtäviä, eikä Antila niistä kieltäytynytkään. Hän istui Paltamon kunnanvaltuustossa 1934–1948 ja johti kansakoululautakuntaa 1945–1948. Mieslahden kansakoulun johtokunnassa hän oli jäsenenä ja puheenjohtajana 1940–1948.[9]

Talvisodassa Antila palveli divisioonan pastorina. Jatkosodassa hän toimi ensin evakuointikeskuksen päällikkönä ja sittemmin itäkarjalaisten opettajaleirin johtajana 1941–1942. Sota-aika päättyi sotasairaalan pastorina 1944. Sota-ajan vahvat muistot vetivät Antilan vielä Paltamon aseveliyhdistyksen puheenjohtajaksi 1942–1944.[10]

Lapualla Antila keskittyi hengellisiin luottamustehtäviin. Hän istui kotiseurakunnan kirkkovaltuustossa, ja vuosina 1948 ja 1951 hänet valittiin valtakunnallisen kirkolliskokouksen jäseneksi.[11]

Kynänkäyttäjä ja musiikkimies

Antila oli taitava puhuja ja kirjoittaja. Rannikkotykistörykmentistä hän teki historiikin ja kirjoitti kansanopistosta Kainuulaiskirjeitä. Sota-aikana hän toimitti Itä-Karjalan hengellistä kuukauslehteä Ristirahvasta.[12]

Vielä enemmän Antila pääsi käyttämään kirjallisia kykyjään Herättäjä-Yhdistyksessä. Hänen vastuulleen tuli laajahko kustannustoiminta sekä osallistuminen Hengellisen kuukauslehden ja Heräävän nuorison toimituksiin.[13]

Antila avusti Lapuan Sanomia hartauskirjoituksilla sekä älykkäillä ja terävillä pakinoilla Yrjänän nimimerkillä. Myös muut lehdet saivat nauttia hänen kertomuksistaan ja novelleistaan.[14][15]

Toinen Antilan kulttuurinen intohimo oli musiikki. Yhteiskoulussa hän oli keskeisesti mukana koulussa syntyneessä orkesterissa.[16] Opiskeluaikana tie vei kuuluun Ylioppilaskunnan laulajiin. Paltamossa hän johti omaa opistokuoroa ja Lapualla oli mukana Sekakuorossa.[17]

Valoisan älykön lyhyt elämä

Juuri 50 vuotta täyttäneen Antilan sydämen tiedettiin reistailevan. Silti yöllinen sydänkohtaus ja äkillinen kuolema tuli täytenä yllätyksenä.[18][19]

Antilan hautajaisista muodostui suuri heränneen kansan surujuhla. Ruumiinsiunauksen toimitti piispa Väinö Malmivaara. Hänen hautapatsaansa paljastustilaisuuteen kesällä 1954 osallistui tuhatlukuinen joukko Seinäjoen Herättäjäjuhlilta palaava kansaa.[20]

Antila oli positiivinen luonne, joka näki kyyneltenkin takaa toivon välkkeen.[21] Hän oli erittäin pidetty henkilö ja sai ystäviä joka puolella missä liikkui. Häntä pidettiin sydämellisen ymmärtävänä ja auttavaisena. Hänen suustaan ei juuri tuomion sanoja kuultu, eikä hän itsekään saanut niitä osakseen muiden mielissä.[22][23]

Aikalaiset kuvasivat Antilaa ”mukaansavieväksi julistajaksi, jonka saarnoille, puheille ja kirjallisille esityksille antaa sisällön terävä ihmistuntemus ja lämmin elämän ymmärtäminen yhtyneenä itsenäiseen, omaperäiseen ajatteluun”.[24]

Julkaisuhistoria:

3.7.2013   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.

TAKAISIN

Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Ojankaivuu (P00:2507)

Logot