HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

4.7.2014

Justiina Rautakorpi (1815–1893)

Justiina Rautakorpi

(Rauta-Tiina, Mäntylän Tiina)
Kansanopettaja, herännäisvaikuttaja
Syntynyt  
8.4.1815 Lapua
Kuollut  
12.12.1893 Lapua
Kuolinsyy  
Halvaus

Aiheeseen liittyvät otsikot

Kuva: Justiina Rautakorpi

Justiina Rautakorpi eli Rauta-Tiina eli Mäntylän Tiina (1815–1893) oli lapualainen herännyt kansanopettaja. Hän oli alueen tärkeimpiä herännäisvaikuttajia 1850–1860-luvuilla. Lastenkoulun opettajana häntä pidettiin luonnonlahjakkuutena.

Syrjäisestä torpasta maailman tansseihin

Justiina Rautakorpi syntyi Marttalan talon larvamaille Rautakorven torppaan. Elämä pienessä torpassa oli monella tavalla puutteenalaista. Vaateparreksi riitti hurstipaita, ja kirkkohame tehtiin äidin kahdesta esiliinasta.[1]

Syrjäinen sijainti ei suonut elämänmenoon juurikaan muutoksia, eikä laajempaa elämänpiiriä kotona kaivattukaan. Sen vuoksi kirkkomatkat Lapualle suurempaan maailmaan jäivät lapsen mieliin ikimuistettavina. Maailmalle Justiina laitettiin 14-vuotiaana, ensin lapsentytöksi ja sitten piiantöihin.[2]

Nuorison iloittelu tansseineen veti nuorta palvelustyttöä puoleensa. Reippaan luonteensa ja hyvän puhelahjansa ansiosta hänestä tuli nopeasti suosittu nuorisojoukoissa.[3] Toisinaan hänen tiedettiin huvitelleen myös kulkemalla pitkin kylänraitteja mieheksi pukeutuneena.[4]

Herännyt veisaaja

Rauta-Tiinan elämä sai uudenlaisen suunnan, kun hän koki N. G. Malmbergin saarnoista herätyksen. Ehtoollisella käymisistä päätellen tämä on tapahtunut 1838–1839, eli hyvin pian Malmbergin saavuttua Lapualle. Herätykselle oli valmistanut tietä onneton rakkaus.[5]

Myöhemmin on kerrottu tarinaa Malmbergin rippisaarnasta Nurmon kirkossa. Rauta-Tiinan kerrotaan lähteneen sinne kuin raskasta taakkaa kantaen ja levottomalla mielellä. Malmberg jakoi puheessaan rippivieraat kahtia ja kertoi kelvollisten vieraiden olevan ”köyhiä hengessä ja vaivaisia itsensä tunnossa.” Nämä sanat nostivat taakan nuoren tytön harteilta.[6]

Kuten aiemmin nuorisojoukoissa, Rauta-Tiina saavutti nopeasti tunnettuutta myös heränneiden keskuudessa. Kasvava seuraväki kaipasi hyviä veisaajia. Kauniilla ja voimakkaalla äänellään, tarkalla sävelkorvallaan ja puheisiin sattuvilla virrenvalinnoillaan Tiinasta tuli yksi nousevan kansanliikkeen ensimmäisiä virsien aloittajia ja veisuunjohtajia.[7]

Wilhelmi Malmivaara on arvioinut eteläpohjalaisen seuraveisuutavan kehittymisen olleen pääasiallisesti Rauta-Tiinan ansiota.[8]

”Joka kuuli Rauta-Tiinan veisaavan, ei voinut olla ihmettelemättä”, Lapuan kirkkoherra Jussi Sinnemäki kuvasi myöhemmin. ”Veisaajana Rauta-Tiina eli sen, mitä hän veisasi, siksi hänen veisuussaan ei ollut ainoastaan luonnon laulajan äänen viehättävyyttä, vaan myöskin henkeä ja elämää.”[9]

Mäntylän Tiina, herännäisjohtaja

Rauta-Tiinan vakaumus lujittui palveluksessa N. G. Malmbergin maatalossa. Vuoden 1850 tienoilla Rauta-Tiina sai tältä lahjaksi maapalstan vanhasta kotikylästään Rautakorvesta, jonne hän asettui loppuelämäkseen.[10]

Tiinan mökki ristittiin Mäntyläksi, ja hänen kanssaan sinne muuttivat isä, vanha täti ja Kaisa-sisar. Paikan mukaisesti häntä alettiin nimittää Mäntylän Tiinaksi. Elantoa toivat lähinnä kaksi lehmää sekä isän tekemät kimröökitynnyrit.[11]

Malmbergin kuoleman 1858 jälkeen heränneet jäivät ilman johtajaa. Monen katseet kääntyivät Mäntylän Tiinaan, jonka mökistä tuli pitäjän herännäiskeskus. Siellä pidettiin seuroja, veisattiin ja Tiina luki postillaa tai kertoi ulkomuistista Malmbergin puheita. Mäntylässä vieraili monesti poikansa Wilhelmin kanssa myös papinleski Helena Malmberg, Tiinan läheinen ystävä.[12]

Rauta-Tiinan merkitys Malmbergin jälkeiselle herännäisyydelle oli huomattava. Hän välitti liikkeen perintöä eteenpäin, ja hänen luonaan kävivät myös myöhemmin johtohenkilöiksi nousseet Arvi Logren – Tiinan lähinaapuri – ja saman kylän laitamilla Ylistaron puolella asunut Juho Malkamäki.[13]

Mäntylä oli lopulta herännäiskeskuksena vain joitakin vuosia. Seurat alkoivat vähitellen siirtyä naapuriin, Arvi Logrenin torppaan. Tiinan johtokausi oli nopeasti ohitse, vaikka hän kulkikin yhä seuroissa veisaamassa. ”Mulla ei oo enää ketään muuta ystävää kun Tupun Sussu, ja hänkään ei kehrannu tulla eres tiätä myärin, vaan luhtia pitkin oikoo”, Tiinan sanotaan tilittäneen.[14]

Luonnonlahjainen lastenopettaja

Vielä yksi merkittävä elämäntyö tuli Tiinan osaksi. Hän oli jo veisaajana ollut kasvattamassa uusia veisaajapolvia, ja nyt hänen mökistään tuli eräänlainen lastenkoulu.

Rauta-Tiinan luona kävi kahden viikon lukuopissa jukuripäitä, mutta myös hyväoppisia lapsia, joiden vanhemmat tiesivät hänen taitonsa. Joskus tupaan tupsahti yli 20-vuotiaitakin ”jätkänkoululaisia”, jotka eivät olleet vieläkään päässeet rippikouluun.[15]

Tiinaa pidettiin erinomaisena opettajana. Hänellä oli taito taivuttaa lukemaan sellaisetkin, joille muut eivät olleet mitään mahtaneet. Opetuksen lähtökohta oli uskonnollinen, ja Isä meidän-rukouksesta aloitettiin. Oppilaille jaeltiin tarpeen mukaan niin tukkapöllyä kuin juustonpalojakin.[16]

Lukemisen välillä veisattiin. Välissä taas käytiin juoksemassa veräjälle ja takaisin, hakattiin ja kannettiin puita, vietiin lehmille vettä tai heiniä tai tehtiin muita askareita.[17]

”No, mikäs tua puustavi on? Se on ii. Pankaa poijat miälehennä, jotta se on niinkun piäni poika lakki pääs”, aikalaiset muistelivat hänen sanojaan. ”Entäs tämä puustavi, joka on justihin niinkun väkkärä, taikka istuva kissa? Sehän on ässä.”[18]

Koreilematon ja komearyhtinen suorasuu

Rauta-Tiina oli kookas, harvinaisen komearyhtinen ja lahjakas nainen. Wilhelmi Malmivaaran arvion mukaan hän oli ikäänkuin luotu hallitsemaan muita.[19] Sanavalmiina ja rohkeana hän osasi seurustella niin ylhäisen kuin alhaisenkin väen kanssa.[20] On sanottu, että hänessä ei ollut vähääkään teeskentelyä eikä vilpillisyyttä.[21]

Vaikka Tiina teki elämäntyönsä ihmisten parissa, hänessä säilyi koko elämänsä ajan karkeutta ja hiomattomuutta. Hän oli koreilemattoman suorasukainen ja nuhteli ihmisiä helposti. Seuroissa lukiessaan hän valitsi usein sellaisia kohtia, joista monet pahoittivat mielensä.[22]

Rauta-Tiinalla oli erinomainen muisti. Erityisesti sinne oli talletettu monia N. G. Malmbergin puheita, joita hän toisti mökilleen kerääntyneille. Piispa Gustaf Johanssonkin kyseli häneltä vanhoista herätyksen ajoista ja ihmetteli kuinka Tiina muisti ulkoa koko N. G. Malmbergin kuolemankiitoksen pitkine muistopuheineen ja raamatunlauseineen.[23]

Myös omia puheenlahjoja Rauta-Tiinalla oli, vaikka niistä ei ole tarkempaa tietoa jäänytkään. Sielunhoitajanakin hänellä oli merkitystä.[24] Erityisesti Tiina ohjasi herännäistyttöjä: nuhteli vilpissä hellyydellä ja kärsi kiusauksissa heidän kanssaan.[25]

Kansanopettajan kadonnut muisto

Mäntylän mökki kävi vuosien myötä hiljaisemmaksi, kun kansakoulut aloittivat toimintansa. Siellä poikkesi silti runsaasti väkeä muistelemassa menneitä, veisaamassa ja rukoilemassa.[26]

Tiina itse kulki jalkapatikassa vielä ikäihmisenäkin. Hän kävi katsomassa Kiuruvedellä asti Malmbergin poikaa Wilhelmi Malmivaaraa.[27]

Wilhelmi Malmivaara piti myös kirjeitse yhteyttä Rauta-Tiinaan. Keväällä 1893 kyseli Tiina kirjeessä kriivarin välityksellä – hän ei itse oppinut koskaan kirjoittamaan – ”koskahan tälle mun pitkäperjantailleni loppu tuloo?”[28] Loppu tuli saman vuoden lopulla, kun hän sai sydänhalvauksen kesken keittiöpuuhiaan.[29]

Rauta-Tiinan tomumaja haudattiin Simpsiölle. Tämän omana aikanaan harvinaisen, johtoasemaan kohonneen naisen leposijan katosi kuitenkin pian kansan muistista. Niin kävi myös hänen omalle muistolleen, jonka Jussi Sinnemäki nosti 1930-luvulla uuteen tietoisuuteen.[30]

Mäntylän mökin paikalle pystytettiin myöhemmin muistolaatta. Siihen painettiin teksti: ”Tällä paikalla eli ja vaikutti paikkakunnan ensimmäinen, taitava ja uskollinen kansanopettaja Justiina Rautakorpi. s. 8.4.1815, k. 12.12.1893. Herran pelko on viisauden alku. Sananl 9:10."[31]

Julkaisuhistoria:

3.7.2013   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.

TAKAISIN

Logot