HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

4.7.2014

Nils Gustav Malmberg (1807–1858)

Nils Gustav Malmberg

Pappi, herännäisjohtaja
Syntynyt  
16.2.1807 Ylistaro
Kuollut  
21.9.1858 Lapua
Lapset  
Wilhelmi Malmivaara (1854–1922)

Aiheeseen liittyvät otsikot

Maalaus: Nils Gustav Malmberg

Nils Gustav Malmberg (1807–1858) oli lapualainen pappi ja herännäisjohtaja. Hän oli Lapualla kappalaisen apulaisena 1838–1842 ja pitäjänapulaisena 1843–1858. Hän oli kuuluisa saarnataidostaan, seuroistaan ja koulunpidostaan ja sytytti suuria herätyksiä. Hän oli myös kiistelty persoona, sillä kirkko karsasti hänen herättämäänsä levottomuutta, muissa herännäisjohtajissa hän taas aiheutti kateutta ja johtajuusriitoja.

Papinpoika rikkonaisella koulutiellä

Nils Gustav Malmberg syntyi pappisperheeseen Ylistarossa Ookilan kappalaisenpappilassa. Hänen sukutaustansa oli sekä pappis- että talonpoikaissäädyissä: etunimistä toinen tuli äidinisä-pastorilta, toinen taas maata viljelleeltä isänisältä.[1]

Nils Gustavin ollessa vain puolitoistavuotias Suomen sota kulki kotiseudun yli. Vuotta myöhemmin Ylistaron pitäjänapulaisena toiminut isä kuoli vain 29-vuotiaana. Pari vuotta myöhemmin äiti meni uusiin naimisiin armovuodensaarnaajaksi saapuneen Johan Simeliuksen kanssa. Perhe muutti isäpuolen työn perässä Uuteenkaarlepyyhyn ja jo vuoden kuluttua pitemmäksi aikaa Reisjärvelle.[2]

13-vuotiaana Malmberg lähetettiin kouluun Raahen pedagogioon. Siellä hänet arvioitiin ensimmäisen vuoden jälkeen ”ripeä-älyiseksi mutta huolimattomaksi”. Kolmen vuoden jälkeen 1822 hän siirtyi Oulun triviaalikouluun, mutta koulu siirrettiin Oulun palon jälkeen Raaheen jo samana vuonna. Kun isäpuoli valittiin Laihian kappalaiseksi, Malmberg siirtyi Vaasan triviaalikouluun. Sieltä hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1827.[3]

Nuorukaisesta aiottiin ensin kouluttaa nimismiestä, mutta pappi hänestä lopulta tuli, isän ja isäpuolen tapaan. Turun palo vuonna 1827 keskeytti opinnot, minkä vuoksi Malmberg lähti kotiopettajaksi Ruovedelle, kapteeni E. G. av Enehjelmin isännöimään Ritoniemen kartanoon. Ruoveden ajasta tuli muutenkin merkittävä, sillä siellä Malmberg tutustui kirkkoherran tyttäreen, josta sitten vuonna 1832 tuli hänen vaimonsa.[4]

Pietistinen herätys Pietarissa

Malmberg jatkoi sitten lukujaan Helsingissä, jonne Turun Akatemia palon jälkeen siirrettiin. Opiskeluajan keskeytykset kuitenkin vain jatkuivat, kun Pietarin ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherra E. G. Ehrström pyysi yliopistosta sopivaa opiskelijaa sijaisekseen sairautensa ajaksi. Malmberg tuli valituksi tehtävään, koska hän oli yksi lahjakkaimmista oppilaista.[5]

Pietariin Malmberg tuli helmikuussa 1829. Lyhyestä ajasta Venäjän imperiumin saksalaisvaikutteisessa pääkaupungissa tuli hänelle erittäin merkittävä. Hän tutustui siellä yksilöllistä uskonvakaumusta korostaviin pietistisiin virtauksiin, erityisesti Johannes Gossnerin vaikuttamaan hengelliseen liikehdintään.[6]

Uudenlainen herätys vei Malmberginkin mukanaan. Jo koulussa osoittamillaan huomattavilla puhujanlahjoilla hän alkoi saarnata uuden opin mukaisesti. Hän sai aikaan niin suurta huomiota, että Venäjän luterilaisen hiippakunnan piispa Zachris Cygnaeus kielsi häntä saarnaamasta muualla kuin kirkossa ja pian karkotti koko kaupungista.[7]

Malmberg palasi Helsinkiin päättämään opintonsa ja vihittiin papiksi kesäkuussa 1830. Lopputodistuksen mukaan hän oli osoittanut ”kiitettävää ahkeruutta ja kaikessa suhteissa vakavaa ja kiitettävää käytöstä”.[8]

Herännäisjohtajaksi Keski-Pohjanmaalla

Ensimmäinen virkapaikka oli suuren Kalajoen emäseurakunnan kirkkoherran Johannes Frosteruksen apulaisena. Täällä hän tutustui Ylivieskan kappalaiseen Jonas Lagukseen ja hänen ympärilleen virinneeseen hengelliseen herätykseen. Yhdessä Laguksen kanssa Malmbergista tuli parissa vuodessa Kalajokilaakson herätysliikehdinnän johtava hahmo.[9]

Herätykset johtivat Malmbergin jälleen nopeasti vaikeuksiin. Omasta mielestään hän pitäytyi Raamattuun, kirkon tunnustukseen ja Gezeliuksen raamatunselityksiin, kirkkoherra Frosterus kutsui hänet puhutteluun pietismistä, lahkolaisuudesta ja hurmahenkisyydestä syytettynä. Seurauksena oli siirto Pidisjärvelle eli Nivalaan kappalaisen apulaiseksi 1833.[10]

Nivalassa Malmberg pääsi lähempään kosketukseen Pohjois-Savon heränneiden kanssa. Itse kuulu Paavo Ruotsalainen saapui häntä tapaamaan. Kohtaamisesta helluntaina 1834 alkoi Savon ja Pohjanmaan herännäisyyden jatkuva yhteys. Siitä lähtien herännäisyyden johtokolmikon muodostivat Ruotsalainen, Lagus ja Malmberg. Ukko-Paavon vaikutuksesta Malmberg luopui Pietarin perinnöstään ja hänen julistuksensa muuttui Kristus-keskeisemmäksi.[11]

Kirkon piirissä syntynyttä herätystä ei katsottu hyvällä. Nuoret pappismiehet uhkasivat kirkon vanhaa järjestystä; kirkon näkökulmasta he olivat vaarallisia lahkolaisia. Vuoden 1726 konventikkeliplakaatti kielsi seurojen pidon, joten Malmberg ja muita pappeja sekä useita talonpoikia haastettiin Kalajoen kuuluisille käräjille 1838–1839 vastaamaan teoistaan. Seurojen pitämisen lisäksi tuomittavaksi katsottiin myös varojen kerääminen säästölaatikoilla lähetystyön hyväksi.[12]

Malmbergilla oli ainakin jonkinlainen johtajan asema syytettyjen joukossa, sillä hän esitti heidän kaikkien puolesta pyynnön, että jos tuomio langetettaisiin, vain papit tuomittaisiin. Useat saivatkin tuomion, Malmbergkin viiden kuukauden viraltapanon. Sen toimeenpanon ajan alkuvuonna 1842 Malmberg vietti Ruovedellä Peskan talossa.

Kahteen otteeseen Lapualle

Paitsi kiitetty, Malmberg oli Nivalassa myös kiistelty pappi. Hänet mm. sivuutettiin kappalaisen vaalista. Monille oli helpotus, kun hänet määrättiin toukokuun 1838 alusta kappalaisen apulaiseksi Lapualle.[13]

Lapua ei ollut kadehdittava virkapaikka. Arkkipiispa Melartin luonnehti tätä puukkojunkkarien pahinta aluetta yhtenä vaikeimmin hoidettavaksi seurakunnaksi. Lyhyen aikaa Lapualla ollut herännäispappi Lars Johan Achrén kuvasi vuonna 1836, että Lapualla ”kaikki näyttävät vaipuneen suruttomuuteen ja tekopyhyyteen”.[14]

Malmbergkin aavisti yhteentörmäyksen olevan tulossa vain kuukauden pitäjässä oltuaan: ”Täältä Lapualta tulee kuulumaan vielä pahempia huhuja ja valheita kuin Nivalasta.”[15]

Malmberg pyysi arkkipiispalta lupaa pitää sunnuntai-iltapäivisin opetus- ja hartaustilaisuuksia. Arkkipiispa vastasi tämän esimiehelle kirkkoherra J. D. Alceniukselle, etteivät pitäjän levottomuudet parannu sillä ”että heittäydytään Malmbergin ja hänen vertaistensa tavoin vastakkaiseen äärimmäisyyteen, ja jos sen kautta saadaan ehkä huomattavastikin parannusta aikaan, niin paljon muuta pahaa tulee tilalle. Kansa menee pyörälle päästään ja menettää viimein järkensäkin, taikka totuttautuu laiskuuteen, toimettomuuteen ja turhaan kuljeskelemiseen kuvitellen itserakkaasti olevansa parempi nk. maailman ihmisten joukkoa.”[16]

Malmbergin esimies, Lapuan kirkkoherra J. D. Alcenius oli vanha kaartin pappi. Hän reagoi Malmbergin aiheuttamaan liikehdintään samalla ahdistuksella ja kiukulla kuin tämän aiemmatkin esimiehet. Alcenius kielsi seurojen pidon ja kutsui Malmbergia haaveilijaksi, perkeleelliseksi kansan villitsijäksi, paavilaiseksi ja jesuiitaksi, joka tahtoi johtaa kansan jälleen luostarielämään. Hän tiedotti tapahtumista myös arkkipiispaa ja lienee pyytänyt tätä siirtämään Malmbergin pois Lapualta.[17]

Kalajoen käräjillä tuomitun virkaeron jälkeen Malmberg määrättiin kesällä 1842 Uudenkaarlepyyn kappalaiseksi. Se jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä hän oli jo jättänyt Lapualle lähtemättömän jälkeen. Suuri määrä Lapuan emäseurakunnan talollisia anoi tuomiokapitulilta ja arkkipiispalta Malmbergia takaisin Lapualle. Kun kirkkoherra Alceniuskin oli jo rauhoittunut, Malmberg tuli Lapuan pitäjänapulaiseksi tammikuussa 1843. Tässä vaatimattomassa pappisvirassa hän oli elämänsä loppuun saakka.[18]

Suurten herätysten Palava Kynttilä

Vaikka Malmberg ei kirkon virkarappusilla päässytkään korkealle, hänestä tuli Lapuan vuosinaan herännäisyyden keskushenkilö ja yksi aikansa vaikutusvaltaisimmista papeista. Malmbergin saarnat ja seurojenpito kokosivat Lapualla sekä laajemmin Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla paljon seuraajia. Hänestä tuli pohjalaisen herännäisyyden keskushenkilö, jota sittemmin alettiin nimittää myös Palavaksi Kynttiläksi.[19]

Malmberg  tuli tunnetuksi aivan poikkeuksellisen sytyttävänä saarnamiehenä. Hänen verrattomat puhujanlahjansa tunnustivat myös hänen vastustajansa. Hänellä oli harvinainen kyky puhutella hyvin laajoja kansanjoukkoja niin, että kuulija tunsi puheen olevan osoitettu juuri hänelle.[20]

Herätykset alkoivat Lapualla vuonna 1839. Syksyllä Malmbergin kotiin Kauppilan taloon rakennettiin seuratupa ja Keski-Pohjanmaalta kävi Malmbergin pyynnöstä heränneitä Lapualla opettamassa heränneitten veisuuta. Myös körttipukua alettiin käyttää.[21]

Malmbergin saarnatessa kirkko jäi pieneksi, niin että kirkkokansan kulku haittasi lehmien kuljetusta ja nimismies yritti estää kappeliseurakunnan ihmisiä tulemasta Lapuan kirkkoon. Malmbergin elämäkerturi Olavi Kares luonnehti: ”Herätykset kulkivat kulovalkean tavoin kylästä kylään tehden ihmisten mielet niin herkiksi, että yksinpä kirkonkellojen soittokin saattoi säikyttää ja herättää sielun hätää.”[22]

Myös heränneiden häät ja hautajaiset muodostuivat suuriksi seuroiksi. Seura- ja saarnamatkoillaan Malmbergia seurasi yleensä suuri herännäisjoukko. Tärkein kokoontumispaikka oli kuitenkin Malmbergin koti, ensin Kauppila, sitten vuodesta 1848 Marielund ja viimeksi Tynjälä. Kuuluisat Marielundin kaksoishäät kesällä 1846 keräsivät suuren kansainvaelluksen. Paikalla vieraili kahtena päivänä mm. puolensataa pappia.[23]

Vahvan saarnaamisen ja seurojen pitämisen lisäksi Malmberg tuli Lapualla tunnetuksi kiitettynä koulupitäjänä. Syksyllä 1838 hän tarjoutui pitämään pojille kiertokoulua. Se oli vaivallinen ja epäkiitollinen tehtävä. Pitäjänapulaisena toimiessaan lasten opetus määrättiin Malmbergin virkavelvollisuudeksi. Koulua pidettiin Lapuan lisäksi kappeliseurakunnissa ja siihen osallistui lapsien lisäksi vanhempiakin huonosti lukevia.[24]

Malmbergin koulu oli edistyksellinen. Siellä oli käytössä vuoro-opetus, jossa taitavimmat oppilaat opastivat opettajan johdolla heikompia tovereitaan. Vuonna 1845 Malmberg esitti pitäjänkokoukselle koulun kehittämissuunnitelman, mutta se oli lapualaisille liian edistyksellinen ja jäi hyväksymättä.[25]

Vaikka seurakunta sitoutui korvaamaan Malmbergin koulunpidon, hän oli ”muistaen ihmisluonnon hitauden uhrauksien tekemiseen, olivatpa ne sitten kuinka vähäisiä tahansa, luopunut kaikista vaatimuksista palkan saamisen” ja tehnyt työn ilmaiseksi.[26]

Puukkojunkkarien taltuttaja

Lapualla elettiin Malmbergin aikana häjyjen aikaa. Laittomuuksia ja levottomuuksia yritettiin suitsia tiukoilla säännöillä, mutta myös Malmbergin toiminnalla oli merkitystä puukkojunkkarien taltuttamisessa. Johtavia häjyjä hän ei juurikaan saanut herätykseen, mutta heidän villitsemäänsä kansaa sitäkin enemmän.[27]

Muiden herännäispappien tapaa Malmberg koki moneen kertaan, kuinka puukkojunkkarit halusivat ottaa hänestä mittaa, sillä häjyt ihailivat ennen muuta miehekkyyttä ja rohkeutta. Ryhdikäs ja pelkäämätön pappi komealla mustalla oriillaan herätti häjyissäkin arvostusta, ja kansan suuhun jäi monia kertomuksia, kuinka hän oli vahvalla veisuullaan taltuttanut häjyjen levottomuudet.[28]

Olavi Kares on kirjannut tapauksen, jossa Malmbergin saarnatessa Nurmon kirkossa joukko puukkojunkkareita oli asettunut keskikäytävälle tarkoituksenaan häiritä jumalanpalvelusta. Malmberg jatkoi saarnaansa häiriintymättä ja puhui Hyvästä Paimenesta, joka jättää 99 vanhurskasta ja lähtee etsimään yhtä kadotettua. Sitten hän katsahti keskikäytävälle ja sanoi hellästi: ”Kristus tarkoittaa teitä. Hän jättää nyt kaikki muut täällä ja tulee teitä etsimään.” Se särki kirkkokansa ja jähmetti junkkarit paikoilleen pitkäksi aikaa. Malmbergin lukiessa loppurukousta monet heistä itkivät ääneen.[29]

Erityistä ymmärrystä Malmberg osoitti rangaistavia vankeja kohtaan. Joutuessaan ripittämään Siperiaan lähetettäviä rikollisia hän lausui kirkossa: ”Näiden miesten pahat teot ovat nyt kaikkien nähtävinä. Te katselette nyt heitä ja teihin ei kukaan sormellaan viittaan, sillä teidän pahat tekonne ovat salassa.” Toisella kertaa hän meni kahden raipparangaistuksen kärsineen puukkojunkkarin luo ja sanoi heille hiljaa: ”Teidän raukkojen synnyt ovat tulleet julki, minun eivät ole. Herra taitaa olla sen tähden lähempänä teitä kuin minua.”[30]

Hajaannuksen aika

Kirkon suurista kamareista tullut vastustus ei pystynyt horjuttamaan herännäisyyden vahvaa elinvoimaa. Sitä vastoin sisäiset ristiriidat alkoivat murentaa sitä.

Jo 1840-luvun alussa Henrik Gabriel Hedberg erosi herännäisyydestä ja perusti ympärilleen uuden herätysliikkeen, evankelisuuden. Pastori O. Helander kävi eroamisen jälkeen Lapualla ja kirjoitti siitä kirjeessään: ”Tapasin Malmbergin kyynelet silmissä, kun hän istui miettimässä, mihin Suomen kristillisyys alkaa kallistua.”[31]

Hedbergin eron jälkeen monet herännäisyyteen liittyneet papit alkoivat kokea liikkeeseen kuulumisen ongelmalliseksi. Heränneeksi tunnustautuminen rajoitti monella tavalla mahdollisuuksia edetä virkauralla, mutta erityisesti keskinäiset johtajuus- ja oppiriidat repivät pappeja ja johtivat ns. tupajakoihin.[32]

Ensi tupajako käytiin Kalajokivarressa, sitten Etelä-Pohjanmaalla. Riidat alkoivat pahentua keväällä 1850 ja ne kiihtyivät Malmbergin vaimon kuolemasta syksyllä 1851. Paavo Ruotsalaisen kuoltua tammikuussa 1852 ne yltyivät suoranaiseksi vihaksi ja vainoksi. Keskeisiä vedenjakajia olivat häät Ylistaron Hanhikoskella helmikuussa 1852 ja Ylihärmän pappeinkokous huhtikuussa 1852.[33]

Herännäisyyden johtomiehet, entiset ylimmät ystävykset, olivat nyt vihamiehiä. Kansan ennen jumaloima Malmberg oli hylkiö. Hanhikosken häiden jälkeen Marielundin seuroihin saapui vain yksi mies, Jaakko Rintamäki, Muilun suuren herännäissuvun kantaisä.[34]

Lisäksi Malmbergin ympärillä alkoi kiertää huhuja aviorikoksesta ja muusta siveettömästä elämästä. Huhuja levitettiin tehokkaasti ja tarkoituksella. Niiden keskeiseksi lähteeksi paljastui Malmbergin kodissa asunut vaasalaisneiti Sofia Nordenkraft, jolle Malmbergin ensimmäinen vaimo uskoutui kuolinvuoteellaan ja sanoi mustasukkaisuuden vaivanneen häntä avioliitossaan. Lisää pahennusta aiheutti, että Malmberg vei puolitoista vuotta leskenä elettyään vihille palvelijansa Helena Huhtalan.[35]

1850-luvun puolivälissä käytännöllisesti katsoen koko papisto oli irrottautunut herännäisyydestä. Hajaannus ei kuitenkaan lopettanut herännäisyyttä, vaan erityisesti Lapuan seudulla heränneiden määrä jopa lisääntyi. Se sai kuitenkin aiempaa talonpoikaisemman luonteen. Malmbergin seuraajista merkittävin oli Arvi Logren, joka myös otti johtomiehen rooli Malmbergin kuoleman jälkeen.[36]

Kiistelty vielä kuoltuaankin

Syyskuisena lauantaina 1858 Malmberg lähti kohti Alahärmään saarnatakseen siellä kirkossa sunnuntaina. Lauantai-iltana pidettiin tavalliseen tapaan seurat Järven talossa Kauhavalla. Lähdettyään sunnuntaiaamulla kohti Alahärmää iski niin huono olo, että oli pakko lähteä paluumatkalle.[37]

Kotona Malmberg vietti maanantain keinutuolissa ja tunsi loppunsa lähestyvän. Hän komensi illalla kaikki nukkumaan odottaakseen kuolinhetkeään yksinään. Hän päätteli, että kun tuska vähitellen laskeutuisi päästä sydämeen, loppu tulisi. Se tuli omassa sängyssä neljän aikaan aamuyöllä.[38]

Malmbergin hautajaisiin osallistui peräti noin 5.000 ihmistä. Hautajaissaatto oli noin kolmen kilometrin mittainen. Hauta oli kaivettu siten, että arkku voitiin viedä kantamalla sen pohjalle saakka. Haudalle pystytettiin rautainen risti, jossa on teksti: ”Hän oli ylenkatsottu kynttiläinen ylpeitten ajatuksissa, valmistettu, että he siihen loukkaavat jalkansa. Katso minun todistajani on taivaassa ja joka minun tuntee on korkeudessa.”[39]

Malmbergin kuoleman jälkeen itse Zachris Topelius kirjoitti hänestä muistosanat Helsingfors Tidningariin: ”Lapuan pitäjänapulaisella N. G. Malmbergilla oli kirkon palveluksessa verraten vaatimaton asema, mutta puhujana ja kansanjohtajana hän oli ensimmäisten joukossa. Harvat suomalaiset miehet lienevät olleet siinä suhteessa niin tavattomilla luonnonlahjoilla varustetut.”[40]

Malmberg jätti monella tavalla pysyvän jäljen lapualaiseen elämään. Monen mielestä ”oli hän sellainen, jota ei ole ennen ollut eikä vasta tule”.[41] 

Hänen kansallista merkitystään kuvaa, että hänet on otettu mukaan kaikkiin suomalaisiin kansallisbiografioihin. Pitkäaikainen kiista syntyi Biografisen nimikirjan 1879–1883 elämäkertatiedoista, jossa häntä suoraan syytettiin irstauksista ja juopottelusta. Hänen lastensa painostuksesta teoksen toimittanut Suomen Historiallinen Seura pyysi lehdessä luotettavia tietoja Malmbergista. Noin sata henkilöä todisti halventavat tiedot perättömiksi, mm. monet Malmbergin pappilassa työskennelleet henkilöt. Sen sijaan Malmbergin kanssa aikoinaan riitaantunut teologian tohtori Carl Gustaf von Essen, jota pidettiin Nimikirjan tietolähteenä, syytti Malmbergia raskaalla kädellä. Tilanne jumiutui siten paikoilleen.[42]

Vasta 1980-luvulla Pentti Taipale löysi Malmbergin ensimmäisen vaimon Amanda Malmbergin seuraneitinä toimineen Sofia Nordenkraftin kirjeen rippi-isälleen, jossa tämä tunnustaa syytösten alkuperäksi Amanda Malmbergin ja tämän valheelliset tiedot.[43]

Julkaisuhistoria:

5.7.2013   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Viittaukset

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.

TAKAISIN

Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Sahalla työskentelyä (P00:2498)

Logot