HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

18.7.2013

Onni Sairanen (1907–1970)

Onni Sairanen (2. vasemmalta)
Lapuan Sanomien julkaisutoimikunnassa.

Onni Olavi Sairanen

Pankinjohtaja, talousvaikuttaja

Syntynyt  
11.8.1907 Kymi
Kuollut  
29.9.1970 Jyväskylä

Onni Olavi Sairanen (s. 11.8.1907 Kymi – k. 29.9.1970 Jyväskylä) oli neljännesvuosisadan Lapualla asunut pankinjohtaja, talousvaikuttaja ja kuntamies. Hän oli KOP:n Lapuan konttorin esimies 1936–1961, kunnanvaltuuston varapuheenjohtaja 1957–1961. Hänellä oli runsaasti taloudellisia luottamustoimia mm. nahkateollisuuden palveluksessa. Hän toi Lapualle rotary-aatteen ja palveli itse Suomen rotarycounselorina.

Helsingin KOP:n kasvatti

Onni Olavi Sairanen syntyi Kymissä Kymenlaaksossa. Hänen isänsä työskenteli työnjohtajana.[1]

Käytyään keskikoulun Suomalaisessa normaalilyseossa Sairanen suuntasi Suomen liikemiesten kauppaopistoon, josta hän valmistui vuonna 1926.

Sairanen teki koko työuransa Kansallis-Osake-Pankin palveluksessa. Hän aloitti vastavalmistuneena 19-vuotiaana pääkonttorissa työskennellen virkailijana, prokuristina ja osastopäällikkönä eri osastoilla. Samaan aikaan hän oli useiden helsinkiläisten kiinteistöyhtiöiden isännöitsijänä 1930–1936 sekä Teollisuusseutujen evakelioimisseuran taloudenhoitajana 1932–1936.[2]

Eteväksi havaittu pankinjohtajanalku pääsi koettamaan siipiään Lapuan konttoriin vt. esimieheksi vuosina 1934–1935. Sitä seurasi samanlainen kausi Helsingin Kallion konttorin vt. esimiehenä 1935–1936.[3]

Vuonna 1936 Sairanen sai ensimmäisen vakinaisen pankinjohtajan paikan Lapuan konttorin esimiehenä.[4] Muuttamisesta Lapualle tuli hänen elämänsä keskeinen suunnannäyttäjä.

Neljännesvuosisata pankin ja nahkatehtaan johdossa

Pankkikonttorin lisäksi Sairanen sai vuonna 1937 toimitusjohtajan tehtävät Lapuan nahka- ja valjastehtaassa, joka oli ajautunut rahoittajapankkinsa haltuun. Nahkatehtaan johtamisesta tuli hänen toinen keskeinen työuransa neljännesvuosisadan ajaksi.[5] Lisäksi hän oli KOP:n tytäryhtiön Lapuan liiketalo oy:n isännöitsijä ja johtokunnan jäsen vuodesta 1936.[6]

Pankki ja nahkatehdas johdattivat lukuisaan määrään muita taloudellisia luottamustehtäviä. Sairanen oli Keskuskauppakamarin jäsen vuodesta 1951. Etelä-Pohjanmaan kauppakamarissa hän kuului hallitukseen ja työvaliokuntaan 1951–1961. Hän oli myös sen varapuheenjohtaja 1954–1957.[7]

Nahkatehtaan kautta hän tuli Suomen nahkateollisuusliiton hallituksen jäseneksi 1950–1961 ja Nahkateollisuuden työnantajaliiton johtokunnan varajäseneksi 1954–1961 sekä Nahkatehtaitten hankinta oy:n sekä Siuro oy:n hallitusten varajäseneksi.[8]

Sairanen oli myös monen lapualaisyhteisön HTM-tilintarkastaja vuodesta 1951 lähtien.[9]

Sodanjälkeisiä keskeisiä kuntamiehiä

Suurta luottamusta nauttinut talousmies valittiin Lapualla myös kunnanvaltuuston jäseneksi 1947–1961. Yhden kauden 1957–1960 hän toimi sen varapuheenjohtajana. Hän oli myös Lapuan ensimmäisen kunnanhallituksen jäsen 1953 ja ensimmäisen teollistamislautakunnan jäsen 1958, johti useita lautakuntia sekä kuului synnytyslaitoksen ja Lapuan yhteiskoulun johtokuntiin.[10]

Sodan aikana Sairanen kuului väestösuojelulautakuntaan ja toimi sen jälkeen Kansanavun paikallisjohtajana.[11]

Kokoomuksen järjestötoimintaan Sairanen osallistui Lapuan kansallisseuran varapuheenjohtajana ja Vaasan läänin pohjoisen vaalipiirin johtokunnan jäsenenä. Vuonna 1951 hänet äänestettiin presidentin valitsijamieheksi.[12]

Monipuolinen järjestövaikuttaja

Jatkosodan aikana Sairanen aloitti vuonna 1942 aseveliyhdistyksen haltuun siirtyneen Lapuan Sanomien toimituskunnan puheenjohtajana. Tässä tehtävässä hän jatkoi koko Lapuallaoloaikansa.[13] Hän oli myös kotiseutuyhdistys Lapua-Seuran johtokunnan jäsen aikana, jota väritti erityisesti Ränkimäen museon rakentaminen.[14]

Nuoruuden jalkapallo- ja voimisteluharrastukset olivat jättäneet Sairaseen urheilukipinän. Hän kuului Virkiän ja SVUL:n Etelä-Pohjanmaan piirin johtokuntiin. Lisäksi hän oli Etelä-Pohjanmaan urheilun tukijoiden (Eput) johtokunnan puheenjohtaja 1951–1958. Kuortaneen urheiluopistosäätiötä hän johti 1951–1959 ja Lapuan urheilupaikkasäätiötä 1955–1960.[15]

Rotary-toiminnasta Sairanen löysi tärkeän toveripiirin. Hänet kutsuttiin vuonna 1949 Seinäjoen rotaryklubin jäseneksi. Paljolti hänen toimestaan Lapualle perustettiin oma klubi, maaseutupitäjien ensimmäinen Suomessa, huhtikuussa 1951. Sairasesta tuli klubin ensimmäinen presidentti 1951–1953. Hän kohosi piirin governeriksi 1958–1959 ja toimi koko Suomen counselorina 1959–1960. Lisäksi hän oli Rotari Nordens rådin jäsen 1958–1960. Oli Lapuan Sanomien johtokunnan puheenjohtajana 1942–1961.[16]

Monipuolisella miehellä löytyi aikaa myös Autoliiton Etelä-Pohjanmaan piirin johtokunnalle ja Suomen matkailijayhdistyksen Etelä-Pohjanmaan piirin johtokunnalle. Hän oli mukana myös kenneljärjestöjen toiminnassa.[17]

Viimeiset kahdeksan vuotta Jyväskylässä

Sairasen kokemus ja kyvykkyys pankinjohtajana arvioitiin esimiesten taholta jo pidemmän aikaa Lapuaa suurempaa konttoria edellyttäviksi. Nahka- ja valjastehdas sitoi hänet Lapualle, mutta odotuksissa oli, että jossakin kohtaa hän siirtyisi muualle.[18]

Johdettuaan KOP:n Lapuan konttoria 25 vuotta Sairanen siirtyi lokakuussa 1961 Jyväskylän aluekonttorin esimieheksi. Se oli yksi pankin suurimmista konttoreista, jonka kolmen johtajan esimies Sairasesta nyt tuli.[19]

Jyväskylässäkin Sairanen jatkoi työtään kauppakamarissa. Hän oli Keski-Suomen kauppakamarin hallituksen ja työvaliokunnan jäsenenä vuodesta 1962 ja sen puheenjohtaja vuodesta 1966. Vuodesta 1960 hän kuului myös Jyväskylän yliopistoyhdistyksen valtuuskuntaan.[20]

Paikkakunnan vaihdoksesta huolimatta hän jatkoi Lapuan nahka- ja valjastehtaan toimitusjohtajana vielä vuoteen 1962, jolloin siirtyi yhtiön johtokunnan puheenjohtajaksi. Sitä tehtävää hän hoiti melkein elämänsä loppuun saakka, vuoteen 1969.[21]

Sairaus kukistaa monialaisen tarmonpesän

Onni Sairanen oli ennen muuta talousmies, mutta hänen tarmokkuutensa ja moninainen kiinnostuksensa veivät hänet erittäin lukuisiin tehtäviin. Hän oli menevä mies, jolla oli laaja näkemys ja monia harrastuksia.

Näkemystään laajentaakseen Sairanen teki useita opintomatkoja ulkomaille, kuten Ruotsiin ja Tanskaan vuonna 1946.[22] Vapaa-aika kului monesti huvilalla Kuortaneen Hiironniemessä.[23]

Kesällä 1970 Sairanen siirtyi eläkkeelle Jyväskylän konttorin esimiehen tehtävistä ja siirtyi samalla saman konttorin valvojaksi. Pitkäaikainen sairaus oli kuitenkin jäytänyt häntä jo kauan ja vei hänet hautaan vielä samana syksynä. Hän oli kuollessaan 63-vuotias.[24]

Julkaisuhistoria:

6.6.2012   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.

TAKAISIN

Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Lapuan rippikoululaisia heinäkuussa 1907

Logot