HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

1.7.2013

Taito Lumme (1903–1984)

Taito Mikael Lumme

Pappi, opettaja
Syntynyt  
27.6.1903 Jyväskylän mlk.
Kuollut  
1.9.1984 Jyväskylä

Taito Mikael Lumme (1903–1984) oli jyväskyläläissyntyinen pappi ja opettaja. Hän toimi Lapuan kappalaisena 1944–1963, mutta sijaisti myös useaan kertaan kirkkoherrana. Lapualla hänet muistetaan ennen muuta pyhäkoulutyön uranuurtajana, Siirilän pappilan vieraanvaraisena isäntänä ja poikien veljespiirin vetäjänä.

Keskisuomalainen pappi ja opettaja

Taito Lumme syntyi Jyväskylän maalaiskunnassa kansakoulunopettaja-isän ja sairaanhoitaja-äidin perheeseen. Hän jäi varhain orvoksi, mutta omaisten ja ystävien tuella pääsi koulutielle.[1]

Lumme kirjoitti ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta vuonna 1924 ja suuntasi sitten teologiseen tiedekuntaan. Hänet vihittiin papiksi kesäkuussa 1928 Viipurin tuomiokirkossa. Opiskelu oli mieluista ja kun suunnitelmia riitti pitemmällekin, Lumme suoritti vielä pastoraalitutkinnon 1931. Pappisuralle seurasi perässä myös nuorempi veli Pauli.[2]

Ensimmäinen työpaikka löytyi Rautalammin vt. kirkkoherrana 1928 ja sen jälkeen vastaavasta tehtävästä Kangaslammilla. Ensimmäinen varsinainen virka oli Soanlahden virallisena apulaisena 1930–1932 ja sitten Säynätsalon kirkkoherrana 1932–1933.[3]

Kun opetustyö oli kodinperintönä verissä, Lumme siirtyi vuonna 1933 Nurmijärven yhteiskoulun rehtoriksi. Vuonna 1935 hän suoritti myös auskultoinnin oppikouluja varten. Kuuden vuoden jälkeen Lumme palasi kuitenkin pappistehtäviin Uuraisten kirkkoherraksi.[4]

Vaikka Lumme oli virallisesti Uuraisten kirkkoherrana viisi vuotta, hän oli käytännössä enimmän ajan poissa. Jatkosodan aikana hän toimi ensin Äänislinnassa eli Petroskoissa itäkarjalaisen siviiliväestön pastorina 1941–1942 ja sitten Äänislinnan yhteiskoulun uskonnonopettajana ja oppilaskodin johtajana 1942–1944. Suhteita Jyväskylään piti sukulaiden lisäksi yllä Jyväskylän kristillisen kansanopiston johtokunnan jäsenyys 1940–1942.[5]

Sydämellisen vieraanvarainen Siirilän isäntä

Lapualle lähdettiin hakemaan uutta kappalaista, kun H. V. Wehmanen kuoli tammikuussa 1941. Sota-aika tuotti kuitenkin suuria ongelmia uuden sananpalvelijan saamiseen. Syyskesällä 1942 Lumme tuli valituksi tehtävään selkeällä ääntenenemmistöllä, mutta sodan vuoksi hän pääsi Lapualle vasta juhannukseksi 1944. Varsinainen virkaanasettaminen venyi peräti kesään 1946.[6]

Lumme ei ollut koskaan työskennellyt lähelläkään Pohjanmaata, joten kansa ja sen tavat olivat vieraita. Mutta eivät kauaa. Virkatyön lisäksi Lapuan Yhteiskoulun uskonnonopettajan tehtävät 1944–1953 tekivät uuden tulijan nopeasti tutuksi. Ja vielä enemmän.[7]

Jo ensimmäisistä saarnoista lähtien Lumme tunsi lapualaisten kanssa erityistä yhteyttä. ”Sain silloin tuntea, että sanankuulijain joukossa oli paljon sellaisia, jotka rukoilivat myös sananjulistajan puolesta”, hän muisteli.[8]

Lumpeen isännöimästä Siirilän pappilasta tuli poikkeuksellinen kohtaamispaikka. Siellä pidettiin ovet avoimena ja osoitettiin ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta, joka muistettiin pitkään. Siirilässä vieraili lukuisia ystäviä läheltä ja kaukaa. Monia tuli ulkomailta asti: Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Islannista, Saksasta ja muualta.[9]

Yhteiskoulun uskonnon lehtorina Lumme kokosi oppilaistaan kotiinsa poikien veljespiirin, jossa mm. heimoasia oli monesti esillä. Niinpä kun venäläiset tankit vyöryivät Budapestiin syksyllä 1956, Siirilässä veisattiin pala kurkussa unkarilaisia virsiä. Veljespiiri ohjasi monta nuorukaista papin uralle tai muuhun seurakuntatyöhön. Siirilän pappila oli myös oppilasasuntola, jonka pitäminen oli Lumpeille sydämen asia, maksuilla ei ollut niin väliä.[10]

Lumme hoiti useaan otteeseen myös Lapuan kirkkoherran tehtäviä. Heti paikkakunnalle tultuaan hän hoiti virkaa sen ollessa avoimena, samoin vuonna 1961. Kun kirkkoherra Jussi Sinnemäki sairastui, Lumme hoiti kirkkoherran tehtäviä lähes koko ajan 1951–1954. Rovastin arvonimen Lumme sai vuonna 1953.[11]

Kun Lapuan kirkkoneuvostoon valittiin vuonna 1954 varapuheenjohtaja, Lumme valittiin siihen ensimmäisenä.[12]

Herännyt pyhäkoulumies

Lumme tuli Lapualla tunnetuksi poikkeuksellisena palvelijana ja tunnollisena tehtäviensä hoitajana. ”Outoja ovat olleet hänen suustaan sanat ’ei ole aikaa’, kun on ollut kyse seurakuntalaisten palvelemisesta”, Lapuan Sanomat luonnehti 1953.[13]

Lumpeen ympärille syntyi poikkeuksellisen laaja ystäväpiiri. Loma-aikoinaan hän teki lukuisia ulkomaanmatkoja, joilla solmittiin monia ystävyyssuhteita. Israelissakin Lumme vieraili ainakin kahdesti. Useimmiten vapaa-aikoina suunnattiin kuitenkin mökille Kuortaneelle. Seurakunta järjesti sinne myös monia vanhusten kesäretkiä.[14]

Mahdollisesti poikkeuksellinen ystävällisyys ja toisten palveleminen olivat seurausta jo lapsuuskokemuksista, jolloin orvoksi jäänyt Lumme itse oli saanut kokea ystävällisten tekojen merkityksen.

Seurakunnan työaloista pyhäkoulutyö oli Lumpeelle rakkain. Hänen johdollaan pyhäkoulutyö nousi huikeaan kukoistukseen, niin että 1950-luvun alussa Lapualla oli peräti yli tuhat pyhäkoululaista. Suuri voimannäyte oli myös ensimmäistä kertaa maaseudulla järjestetty XII Pohjoismainen pyhäkoulukokous, jossa Lapualle kerääntyi yli 1500 osanottajaa.[15]

Lumme toimi rovastikunnan pyhäkoulutoimikunnan sihteerinä ja oli Lapuan hiippakunnan pyhäkoulutoimikunnan jäsen. Lisäksi hän kuului Pyhäkouluopiston johtokuntaan 1956–1964 ja Suomen Pyhäkouluyhdistyksen lisättyyn johtokuntaan 1957–1964. Hänelle myönnettiin vuonna 1963 Suomen Pyhäkouluyhdistyksen hopeinen ansiomerkki.[16]

Lumpeen aatemaailmaan sopi erittäin hyvin Pelastakaa Lapset -järjestö, jonka osasto perustettiin Lapualle keväällä 1962 ja joka hoiti mm. kesälapsitoimintaa. Lumpeesta tuli sen ensimmäinen puheenjohtaja.[17]

Lumpeella oli vahva herännäinen vakaumus. Vuonna 1949 hän järjesti yhdessä Ville Kuoppalan kanssa herännäisnuorten matkan Norjaan. Kun heränneestä Olavi Kareksesta ei ensimmäisestä vaalisijasta huolimatta tullutkaan Lapuan ensimmäistä piispaa, Lumme suri pettymystään Karekselle lähettämässään kirjeessä: ”Mieli on niin myrtynyt, että tekisi mieli jättää koko uusi hiippakunta.”[18]

Vaikka Lumme oli hyvin ulospäin suuntautunut, hän oli myös suuri kirjallisuuden ystävä. ”Hänen saarnansa tulivat vaivan ja ahdistuksen alta, eivätkä ne jättäneet ketään kylmäksi”, Jussi Ranta kuvasi. ”Lumme jätti työstään kauniin muiston. Hän kehoitteli kulkemaan vastavirtaan ja kaidalla tiellä”, Lapuan Sanomat luonnehti. Lumpeen saarnavirsi oli ”Nyt nimees kokoon tulleina”.[19]

Paluu kotiseudulle

Lähes kahden vuosikymmenen jälkeen Lumme lähti Lapualta. Hän siirtyi kesällä 1963 Etelä-Pohjanmaan sairaalapastoriksi. Uran päätti vielä lyhyt aika Pyhämaan kirkkoherrana 1969–1971.[20]

Jäätyään eläkkeelle 68-vuotiaana Lumme asettui kotiseudulleen Jyväskylään.[21]

Taito Lumme kuoli pitkään jatkuneeseen sairauteen 81-vuotiaana Jyväskylässä elokuussa 1984. Hänet haudattiin Jyväskylän hautausmaalle.[22]

Julkaisuhistoria:

1.7.2013   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.

TAKAISIN

Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Pohjoismaisen Pyhäkoulukokouksen osanottajia v. 1947

Logot