HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

18.7.2013

Ville Kuoppala (1910–1985)

Ville Kuoppala (1. vasemmalta)
Lapuan Sanomien julkaisutoimikunnassa.

Vilho (Ville) Kuoppala

Pappi, herännäisvaikuttaja
Syntynyt  
5.7.1910 Lapua
Syntynyt  
Lapua
Kuollut  
6.4.1985 Lapua
Vanhemmat  
J. K. Kuoppala (1873-1946)
Sisarukset  
Kalle (Kassu) Kuoppala (1912–1978)

Vilho (Ville) Kuoppala (1910–1985) oli lapualainen pappi ja herännäisvaikuttaja. Hän oli papinvirassa Lapualla 1938–1973 ja teki pitkän päivätyön erityisesti Tiistenjoella. Erityisen tunnetuksi hän tuli kotikäynneistään, joita kertyi parhaimmillaan jopa yli viisi tuhatta vuodessa.

Herännäiskodista pappisuralle

Ville Kuoppala syntyi Lapuan Kirkonkylässä Kuoppalan kauppakartanossa yhteen maakunnan tunnetuimmista herännäiskodeista.[1]

Nuori poika halusi lentäjäksi, ”mutta lentäjän ura jäi siitä syystä, että tiesin vanhempieni odottavan minusta pappia, enkä itsekään muuta mahdollisuutta löytänyt. Minut ’johdettiin’ opiskelemaan teologiaa”, hän muisteli.[2]

Kuoppala kirjoitti ylioppilaaksi Lapuan Yhteiskoulusta vuonna 1929 ja hänet vihittiin papiksi Oulun tuomiokirkossa tammikuussa 1935. Virkaura alkoi Savon herännäisalueilla, ensin Kiuruvedellä 1935 ”Elias Simojoen apulaisena, Väinö Malmivaaran ja Aku Rädyn koulussa”, kuten hän itse ilmaisi.[3]

Kiuruvedeltä Kuoppala siirtyi pian apulaiseksi Lapinlahdelle 1935–1936 ja sieltä Nilsiän vt. kirkkoherraksi 1936–1938. Papintyön ohella hän opetti Kiuruveden yhteiskoululla 1935 ja Portaanpään kristillisellä kansanopistolla 1935–1936.[4]

Lapualaisten pappi

Keskeisimmän elämäntyönsä Kuoppala teki kuitenkin kotiseurakunnassaan. Hän palasi Lapualle 28-vuotiaana vuonna 1938 tultuaan valituksi Lapuan viralliseksi apulaiseksi, jonka virkapaikaksi oli määrätty Tiistenjoki ja sen kyläkirkko.[5]

Kun virallisen apulaisen virka muutettiin vuonna 1961 toisen kappalaisen viraksi, Kuoppalan valinta katsottiin itseoikeutetuksi, eikä muita hakijoita ilmaantunut. Virkaanasettamisjuhlaa vietettiin Tiistenjoella pääsiäisenä 1963. Samassa yhteydessä pidettiin tupaantuliaisia uudessa seurakuntatalossa ja pappilassa, jonne Kuoppala nyt perheineen muutti.[6]

Aiemmin Tiistenjoen papit olivat olleet lyhytaikaisia, Kuoppala jäi sinne eläkeikään asti. Hän oli myös Tiistenjoen kyläkirkkoyhdistyksen johtokunnan jäsen koko virka-aikansa 1938–1973.[7]

Lopullisesti Kuoppalan sitoivat lapualaisten keskuuteen sotakokemukset Lapuan pataljoonan sotilaspastorina. Kuoppala komennettiin rintamalle neljästi; viimeinen komennus loppui vasta marraskuussa 1945.[8]

Ihmisten auttaminen elämäntyönä

Loppuvuonna 1967 vakava sairaus vei Kuoppalan perimmäisten kysymysten äärelle. Leikkauksen alla hän lähetti Meilahden sairaalasta rippilapsilleen osoitetun kirjeen, jota kerääntyi Tiistenjoelle kuuntelemaan kolmisensataa nuorta ja joka julkaistiin myös Lapuan Sanomissa. Tilinteossaan ”nöyryytetty ja riisuttu pappinne” pyysi koskettavasti anteeksi rippilasten eteen tekemänsä työn riittämättömyyttä.[9]

Tämän jälkeen Kuoppala keskittyi entistä ahkerammin kiertämiseen ihmisten kodeissa. Näistä vierailuista tuli hänen todellinen ja väsymätön kutsumuksensa. Kaikkein eniten hän viihtyi kotikäynneillä vanhusten, sairaiden ja erityisesti sotaveteraanien luona.[10]

Ennen sairastumista kotikäyntejä oli vuosittain peräti 2.000–3.000, vuonna 1972 mentiin yli viiden tuhannen. Kotikäyntien yhteydessä syntyi eri puolelle pieniä vanhusten piirejä, jotka kokoontuivat lähes säännöllisesti.[11]

”Minulle on alun perin ollut henkilökohtaisen kosketuksen saaminen ja läheinen kanssakäyminen ihmisten kanssa tärkeätä. Tässä on suuresti auttanut oma luontovarustukseni. Minulla ei ole ollut vaikeuksia kohdata ihmistä missä olosuhteissa tahansa. – – Vierailut on parasta suorittaa edeltä ilmoittamatta, ettei kodeissa ryhdyttäisi moniin turhiin järjestelyihin – erityissiivouksiin ja tarjoiluihin. Jumalan sanan ja ehtoollisen tuominen kotiin sitä haluaville on pääasia”, hän kuvasi.[12]

”Näiden käyntien yhteydessä on keskusteltu milloin vanhusten ja sairaiden, milloin nuorempien vaikeuksista. Siinä on koettu luottamuksellisia hetkiä, joiden tuloksena on usein ollut selkiytyminen Jumalan sanan avulla. Monet kodeissa vietetyt ehtoollistilaisuuden ovat saaneet olla asianomaisten, vaikeuksissa kamppailevien ihmisten vapauttajia.”[13]

”Juuri näillä kotikäynneillä on saanut selvästi tuntea sen, että palveltavana on elävä eikä kuollut Jumala. Monesti jälestä päin on saanut kuulla, että kotikäynnillä, vaikka vain hätäiselläkin vierailulla on ollut merkitystä. Ja jos jotenkin laiminlyö nämä käyntinsä saa kyllä pian kuulla arvailuja, että mitähän se rovasti ei enää käykään.”[14]

Körttipappi monissa tehtävissä

Kuoppala jatkoi Lapuan 1900-luvun papeista selkeimmin Wilhelmi Malmivaaran ja K. R. Kareksen perintöä yhteiskunnallisesti aktiivisena herännäispappina.

Hän oli pitkään kirkkovaltuuston jäsen 1946–1970. Karhunmäen kristillisen opiston johtokunnassa hän toimi 1956–1970, tästä 1965–1970 puheenjohtajana. Lisäksi hän oli Reserviupseerien Etelä-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtajana 1963–1973 ja ehti olla lyhyen aikaa Lapuan Sotaveteraanien puheenjohtaja.[15]

Lapuan kunnanvaltuuston jäsenenä Kuoppala oli 1948–1950 kokoomuksen listoilla. Ennen sotia hän oli tuntenut vetoa lapuanliikkeeseen. Kesällä 1932 hän oli mukana kuuluisassa kukkopillikonsertissa, jossa lapuanliikkeen miehet häiritsivät puolustusministeri Jalo Lahdensuon puhetta Lapuan Päivillä. Hän oli syytteessäkin, mutta ei saanut tuomiota.[16]

Kuoppala kuului Lapuan Yhteiskoulun johtokuntaan 1946–1952, Lapuan Yhteislyseon vanhempainneuvostoon 1952–1968 sekä johti kansakoululautakuntaa 1951–1968 ja Kirkonkylän kansakoulun johtokuntaa 1953–1968.[17]

Kun Kuoppala oli kasvanut kauppiasperheessä, oli yritysmaailmakin hänelle tuttu. Hän oli Maanviljelijäin Oy:n johtokunnan puheenjohtaja 1946–1968 sekä Lapuan Osuuspankin hallintoneuvoston jäsenenä 1957–1975 ja kuului Tiistenjoen Osuuspankin hallintoneuvostoon.[18]

Kuoppala kuului vuodesta 1940 Lapuan Sanomien julkaisutoimikuntaan. Kun lehti säätiöitiin, hänestä tuli Lapua-Säätiön hallituksen varapuheenjohtaja 1962–1970 ja puheenjohtaja 1970–1985.[19]

Pidetty pappi ei pääse kirkkoherraksi

Kuoppala tunnettiin palavasieluisena julistajana. Hän puhui usein melko lyhyesti, mutta hyvin vaikuttavasti. Se ei kuitenkaan tullut luonnostaan. ”Puheitten pito oli vielä nuorena pappinakin minulle erittäin vaikeata. Kun valmistuin papiksi vuonna 1934 ja saatuani vihkimyksen Oulussa minut määrättiin Kiuruvedelle. – – Toimintani eräänä ehtona oli se, että puheita ei tarvinnut pitää, mutta lapset piti kastaa”, hän muisteli.[20]

Kareksen opetus, että puheen voi lopettaa miltä kohtaa hyvänsä, kuin saksilla leikaten, on jäänyt mieleeni ja on todella hyvä käytännön neuvo. Toisen hyvin nasevan neuvon olen saanut dir.mus. Yrjö Ketolalta ja se kuuluu: älä kuuntele omaa ääntäsi.”[21]

Laajan toiminnan johdosta Kuoppala ystäväpiiri muodostui tavattoman laajaksi. Vuonna 1968 hänet äänestettiin Kiviristin Yhteiskoulun teinikunnan järjestämässä äänestyksessä suosituimmaksi lapualaiseksi.[22]

Pitkää ja paljon kiitettyä elämäntyötä jäi varjostamaan henkilökohtainen pettymys: Kuoppalasta ei koskaan tullut Lapuan kirkkoherraa. Hän oli ehdolla kirkkoherranvaaleissa vuosina 1953, 1960 ja 1974. Syksyllä 1960 lähes 300 lapualaista eri poliittisista ja yhteiskunnallisista ryhmistä eri puolelta pitäjää ilmoitti hänelle julkisesti tukensa Lapuan Sanomissa, mutta äänet eivät silti riittäneet. Viimeisissä vaaleissa häntä pyydettiin ehdolle, vaikka hän oli jo eläkkeellä.[23]

Jo nuorena Kuoppala oli saanut urheilukipinän erityisesti pesäpalloon. Sittemmin tulivat metsästys, kalastus ja luonnossa liikkuminen. Kuoppalalla on mahtava veisuuääni, josta päästiin nauttimaan myös Herättäjä-Yhdistyksen kustantamilla äänitteilläkin. Kuoppala kirjoitti vuonna 1946 Wilhelmi Malmivaarasta Siionin virsien uudistajana, mutta mikään varsinainen kirjailija hän ei ollut. Varsinkin vanhemmiten hän vaihtoi kynän mieluummin erilaisiin puutöihin.[24]

Vaikka Lapua oli Ville Kuoppalalle hänen elämänsä näyttämö, hän oli aidosti kiinnostunut myös muista elinpiireistä. Nuorukaisena hän teki matkat Unkariin ja Saksaan. Vuonna 1949 hän oli opinto- ja puhematkalla Norjassa ja Yhdysvaltoissa sekä 1952 Ruotsissa ja Norjassa. Yhdysvaltain matka uusittiin vuonna 1967 yhdessä tuomiorovasti Olavi Laitisen ja vaimojen kanssa.[25]

Yhden aikakauden kuolema

Ville Kuoppala jäi eläkkeelle 63-vuotispäivänään vuonna 1973.[26] Hän jatkoi silti elämäntyötään kotikäynneillä vanhusten, sairaiden ja sotaveteraanien luona.[27]

”Koen edelleen eläkeiässäkin iloisena asiana sen, että saan tehdä työtä. Olisi tuskallista, jos puuttuisi halu liikkeelle lähtemiseen, jos pappia ei enää tarvittaisi. Kirjaimellisesti on totta sana ’Kun talo tulee valmiiksi, tulee kuolema’. Kun ihmisessä kuolee halu tehdä ja toimia, silloin näivetytään paikoilleen”, hän pohti vuonna 1980.[28]

Kuoppala kuoli 74-vuotiaana pääsiäislauantaina 1985. Siunauksen toimitti Lapuan tuomiokirkossa hänen poikansa Antti Kuoppala avustajinaan vävyt Esko Hautala, Aaro Lahtinen ja Heikki Vihma.[29]

”Hänen mukanaan väistyi kokonainen aikakausi, sillä niin näkyvät piirtonsa rovasti Kuoppala on piirtänyt lähes viisikymmentä vuotta kestäneen palvelukautensa aikana lapualaiseen seurakuntaelämään”, Lapuan Sanomien päätoimittaja Juhani Heinola kokosi muistokirjoituksessaan.[30]

”Hänen tekemänsä työ monilukuisuudessaan ei löytäne vertaa”, tuomirovasti Jussi Ranta summasi.[31]

Kuoppalalle myönnettiin itsenäisyyspäivänä 1984 Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ansiomerkki, mutta se ehdittiin luovuttaa hänen omaisilleen vasta kuoleman jälkeen.[32]

Julkaisuhistoria:

1.7.2013   Versio 1   Teppo Ylitalo
1.7.2013   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Viittaukset

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.

TAKAISIN

Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Tuntematon joukko Kiviristin muistomerkillä

Logot