HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

30.6.2013

Vilho Muilu (1888–1966)

Vilho Muilu

(Sarkala, Sarkala-Muilu)
Maanviljelijä, kuntamies, herännäisvaikuttaja
Syntynyt  
17.2.1888 Lapua
Kuollut  
30.4.1966 Seinäjoen Keskussairaala

Vilho Muilu (1888–1966) oli lapualainen maanviljelijä, kunnallismies ja herännäisvaikuttaja. Hän oli kunnallisissa ja seurakunnallisissa tehtävissä yli kolme vuosikymmentä. Yhtä kauan hän johti Lapuan Säästöpankin hallitusta.

Käsityönopettajasta kotitilan viljelijäksi

Vilho Muilu syntyi heränneeseen maanviljelijäperheeseen Ruhassa. Hän kävi Ruhan kansakoulua ja suoritti myöhemmin myös saman koulun jatkokurssit. Opinnot jatkuivat vielä Orismalan maamieskoulussa, josta hän sai päästötodistuksen keväällä 1911.[1]

Vaikka maamiehen ura oli melkein itsestään selvyys, alkoi nuorukaisen mielessä siintää myös opettajan ammatti. Muilu opiskeli Tampereen käsityö- ja taideteollisuuskoulussa ja hankki kesäksi 1913 pätevyyden kansanopistojen, käsityökoulujen sekä yläkansakoulujen käsityönopettajan virkaan. Mahtoikohan työpaikka olla jo valmiiksi katsottuna, sillä syksyllä 1914 Muilu aloitti uuden Karhunmäen kristillisen kansanopiston ensimmäisenä käsityönopettajana.[2]

Käsityönopettajan tehtävät katkaisi tammikuussa 1918 alkanut sota. Muilu lähti suurella innolla oppilaineen rintamalle, jossa osallistui joukkueenjohtajana mm. Vilppulan, Ruoveden, Oriveden ja Länkipohjan taisteluihin sekä Tampereen valtaukseen.[3]

Syksyllä 1918 Muilu ei enää palannut Karhunmäkeen, vaan siirtyi eteläpohjalaisomistuksessa olleen Vihdin Tervalammin kartanon isännöitsijäksi. Sieltä hän palasi vuonna 1921 Lapualle kotitilansa isännäksi.[4]

Muilun tilalle Ruhaan nousi uusi päärakennus, joka nimettiin Sarkalaksi. Erotukseksi samannimisestä isästään talon isäntääkin alettiin monesti kutsua epävirallisesti Sarkalaksi tai Sarkala-Muiluksi. Myös viljelysala laajentui kyvykkään isännän käsissä ja niiden kuntoa pidettiin esimerkillisenä.[5]

Oikeistolainen kuntamies

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen tuli Muilulle verenperintönä. Hänen isänsä oli tunnettu kunnallismies ja herännäisvaikuttaja. Lapuan tuore kunnanvaltuusto valitsi nuoremman Muilun vuonna 1919 tilattoman väestön rahastoihin sekä Ruhan kansakoulun johtokuntaan. Koulun johtokunnassa hän vaikutti yhtäjaksoisesti vuoteen 1953 saakka, vuosina 1947–1953 puheenjohtajana.[6]

Poliittisesti Muilu asettautui tiukasti oikeistoon. Hän oli aktiivisesti mukana lapuanliikkeessä, ja valittiin yhtenä neljästä toimittamaan lapuanliikkeen edustajakokouksen yhteydessä pidettyjen suurseurojen esitykset uskonnonopetuksesta pääkaupunkiin.[7]

Sittemmin hänet valittiin Lapuan kunnanvaltuustoon IKL:n  edustajana 1934–1945, josta kymmenen vuotta hän oli myös valtuuston valmisteluvaliokunnan jäsen.[8]

Sodan jälkeen Muilu siirtyi kokoomukseen, jonka riveistä hänet valittiin uudelleen kunnanvaltuustoon 1954–1956. Hän toimi myös Ruhan Kansallisseuran puheenjohtajana.[9]

Erityisen pitkiksi kunnallisiksi tehtäviksi tulivat yli 30 vuotta holhouslautakunnassa 1937–1966 sekä terveydenhoitolautakunnan varajäsenyys vuodesta 1930 ja varsinainen jäsenyys 1951–1965.[10]

Yksi tärkeä toimintaympäristö Muilulle oli Lapuan Säästöpankki, jota hänen isänsä oli ollut perustamassa. Nuorempi Muilu oli Säästöpankin hallituksessa lähes 40 vuotta 1922–1960. Tästä ajasta hän oli puheenjohtaja peräti 1930–1960. Vuonna 1961 hänet nimitettiinkin Säästöpankin isännistön kunniapuheenjohtajaksi.[11]

Muilu oli myös Ruhan meijerin perustajajäsen ja ensimmäisen hallituksen jäsen vuodesta 1924 sekä Lapuan Maatalouskerhoyhdistyksen puheenjohtaja.[12]

Kolme vuosikymmentä seurakunnassa

Muilu oli tunnetun herännäissuvun jäsen, ja herännäisyydestä tuli hänelle koko elämää kantava voima. Puolisokin löytyi Ylistaron Malkamäestä, maakunnan yhdestä keskeisimmästä herännäiskodista. Uskonto oli Sarkalan kodissa tärkeässä roolissa ja talossa pidettiin paljon seuroja.[13]

Vahva seurakuntayhteys vei myös luottamustehtäviin. Muilu oli pyhäkoulunopettajana vuosikausia ja kuului kirkkoneuvostoon yli 30 vuotta 1933–1964.[14]

Muilu kuului myös Herättäjä-Yhdistyksen päätoimikuntaan[15] sekä Karhunmäen kristillisen kansanopiston johtokuntaan[16].

Laadullinen periaatteen mies

Vilho Muilun elämänarvojen keskeinen ydin muodostui herännäishenkisestä uskonnollisuudesta ja oikeistolaisesta isänmaallisuudesta. Niiden suhteen hän noudatti järkkymättömästi omatuntonsa ääntä. Suora luonne tuli perintönä jo isältäkin. Se johti hänet innolla niin vapaussotaan kuin lapuanliikkeeseen ja IKL:ään appensa Matti Malkamäen vanavedessä.[17]

Säästöpankin johtaja Väinö Heikkilän mukaan Muilu oli ”hillitty, leikillinen ja kaikin puolin laadullinen mies. Silti minusta tuntui, että hän oli pakottautunut itsekuriin ja että hänessä tyynen pinnan alla liikehti patoja uhmaava virta kuten meillä useimmilla eteläpohjalaisella. Olimme hänen kanssaan joskus asioista eri mieltä, mutta sovittelimme ne puhumalla ’kahren kesken’ ja aina pääsimme yhteisymmärrykseen. Kaiken kaikkiaan hän oli oikeudentuntoinen mies, jonka kanssa yhteistyö sujui.”[18]

Muilu oli jo yli 70-vuotias, kun hän alkoi vähitellen luopua monista luottamustehtävistään. Monien herännäisvanhusten tapaan hänenkin sydäntään lähellä olivat nuoret. Hän kuului kuolemaansa asti seurakunnan nuorisotyötoimikuntaan ja oli yksi innokkaimmista Kaaranmännikön leirikeskuksen puuhamiehistä.[19]

Vilho Muilu kuoli huhtikuussa 1966 Seinäjoen keskussairaalassa 78-vuotiaana.[20]

Julkaisuhistoria:

30.6.2013   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.
Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Seppä pajassaan (P00:2496)

Logot