HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

9.7.2013

E.V. Leskelä (1885–1943)

Ernst Vilhelm Leskelä

Toimittaja, nuorisoseuramies

Syntynyt  
28.6.1885 Lapua
Kuollut  
14.12.1943 Seinäjoki

Ernst Vilhelm Leskelä (s. 28.6.1885 Lapua – k. 14.12.1943 Seinäjoki) oli lapualainen kauppias, sanomalehtimies ja nuorisoseuravaikuttaja. Hän oli pitäjän keskeisimpiä nuorisoseuratoimijoita, itsenäisyysrientojen kannattaja ja talouspoliittinen ajattelija. Hän julkaisi 1930-luvulla perustamiaan Yksityisyrittäjä- ja Pohjankyrö-lehtiä.

Isäntähaaveista liikemieheksi

Ernst Vilhelm Leskelä syntyi maanviljelysperheeseen suureen Leskelän taloon Lapuan Kirkonkylässä. Hän oli perheen ainoa poika, joten maanviljelijän ura oli hänelle jo valmiiksi katsottuna.[1]

Ernstin ollessa 7-vuotias isä kuoli keuhkotautiin ja muutti kaiken. Leskiäiti ei jaksanut hoitaa yksin suurta taloa, vaan myi sen parin vuoden jälkeen. Nuoren Ernstin tulevaisuudelle löytyi uusi suunta kauppa-alalta. Hän meni 14-vuotiaana Hautasen kauppaan harjoittelijaksi. Sieltä hän siirtyi 1899 Lapuan osuuskauppaan kauppa-apulaiseksi ja pari vuoden kuluttua kirjanpitäjäksi.[2]

Mieli halaji kuitenkin omaa kauppaa. Sen hän perusti vuonna 1912 Aukusti Keskisen kanssa. Keskinen & Leskelä tunnettiin paremmin ”poikaan puarina”, sillä kauppiaat olivat vielä molemmat poikamiehiä. Kaupasta tehtiin vuonna 1918 osakeyhtiö nimellä Maanviljelijäin oy.[3]

Osakeyhtiön perustamisen myötä Leskelä myi osuutensa kaupasta ja siirtyi Maatalouspankin Lapuan konttorin johtajaksi. Menetettyään huomattavan osan omaisuudestaan epäonnisissa liiketoimissa Etelä-Suomessa hän päätti vaihtaa maisemaa.[4]

Uusi ura lehtimiehenä ja sotahuollossa

Leskelä erosi pankista vuonna 1923 ja suuntasi amerikansuomalaisten yhdistysten kiertäväksi neuvojaksi ja matkapuhujaksi Amerikkaan. Siellä hän kiersi kolme vuotta, järjesteli yhdistystoimintaa, luennoi ja piti puheita, ohjasi näytelmiä ja kirjoitti amerikansuomalaisiin lehtiin.[5]

Kotimaahan tultuaan Leskelä ei enää palannut kauppiaaksi. Hän työskenteli useamman paikallislehden toimittajana ja vaasalaisten päivälehtien mainostehtävissä. Liiketoimiin kuuluivat myös erikoisluontoiset kulttuuriarpajaiset.[6]

Vuonna 1930 Leskelä asettui Seinäjoelle ja perusti sinne Yksityisyrittäjä-nimisen viikkolehden. Parin vuoden kuluttua hän myi lehden ja perusti Kyrönmaalla ilmestyvän Pohjankyrö lehden. Tätä hän kustansi ja toimitti 1932–1939 aina talvisodan mukanaan tuomaan paperisäännöstelyyn asti.[7]

Sodan aikana hän teki vielä yhden uran vapaaehtoisen huoltotoiminnan parissa. Hän toimi ensin Vapaan huollon ja sittemmin Suomen huollon Vaasan lääninkeskuksen osto- ja talouspäällikkönä kuolemaansa saakka.[8]

Nuorisoseuratyö ”koko elämä”

Nuorisoseurasta tuli E. V. Leskelälle erittäin keskeinen elämänpiiri jo nuoruusvuosia. Hän oli Lapuan nuorisoseuran innokkaimpia jäseniä. Hän toimi sen puheenjohtajana ja moninaisissa muissa tehtävissä, puhui, lausui, näytteli ja ohjasi näytelmiä.[9] Kuuluisassa vuoden 1914 Pohjalaisia-näytelmässä hän esitti Harrin Erkkiä.[10]

Lapuan nuorisoseurassa Leskelä teki usean vuosikymmenen mittaisen päivätyön, joka hakee vertaistaan. Jussi Kanervon luonnehdinnan mukaan se oli hänelle jopa koko elämä. Pitkän aikaa illat ja yöt kuluivat tyystin nuorisoseuran tehtävissä.[11]

Leskelä valittiin myös Kauhavan nuorisoseurapiirin puheenjohtajaksi[12] ja vuonna 1911 Etelä-Pohjanmaan nuorisoseuran johtokuntaan. Hän alkoi esiintyä, puhua ja ohjata koko maakunnassa. Vuonna 1937 hänen aloitteestaan järjestettiin Etelä-Pohjanmaan nuorisoseuran Helsinkiin asti ulottunut näytelmäkiertue Pohjalaisia-näytelmällä.[13]

Leskelä oli myös innokas raittiusmies. Vuonna 1919 hän oli mukana Lapuan kunnanvaltuuston nimittämässä lähetystössä esittämässä kansanedustajille mahdollisimman ankaria rangaistuksia kieltolain rikkojille. Helmikuussa 1920 hänestä tuli vastaperustetun raittiuslautakunnan puheenjohtaja.[14]

Kirjallinen mietiskelijä

Kirjoittaminen oli E. V. Leskelälle luonteva tapa ilmaista itseään. Hän alkoi jo nuorukaisena kirjoittaa nuorisoseurojen Pyrkijä-lehteen erityisesti nuorisoseura-asiasta ja kasvatuksellisista aiheista.[15]

Lapuan Nuorisoseuran Oras-lehteä Leskelä teki monia vuosia. Vuoden 1910 molemmin puolen hän kirjoitti siihen useammankin käyttämällä Vasara-nimimerkillä Lapuan kirje-palstalla. Siellä hän moukaroi välillä tuntuvastikin esimerkiksi juoppoutta vastaan, joskus taas ”silittävästi mukiloi päivän tapahtumia”.[16]

Talouspolitiikka kiinnosti Leskelää suuresti. Hän luki paljon alan kirjallisuutta ja teki monipuolisia havaintoja talouden liikkeistä ensimmäisen maailmansodan poikkeusaikoina.[17]

Leskelä alkoi kirjoittaa talousaiheista sanomalehtiin ja julkaisi lopulta omat pohdintansa vuonna 1923 salanimellä Vilho Ylisaari julkaistussa teoksessa Rahan kohtalo. Siinä hän todisteli maailman keskuspankin järjesteltävänä olleen indeksirahan paremmuutta silloiseen kultakantaan sidottuun rahaan verrattuna.[18]

Leskelän teos ei herättänyt yksityisajattelullaan kovin suurta huomiota. Ajan taloustieteilijöitä mm. Englannissa päätyi kuitenkin samantapaisiin lopputuloksiin, vaikka heidän ajattelustaan ainoastaan suomen kieltä hallitseva ja teoreettisen koulutusta saamaton Leskelä ei ollutkaan perillä.[19]

Vuosina 1922–1923 Leskelä kuului Lapuan kirjastotoimikuntaan.[20]

Itsenäisyysrientoja tukemassa

Ensimmäisen maailmansodan aikainen aktivismi veti Leskelän mukaansa. Hän oli hyvin aktiivisesti mukana jääkäriliikkeen toiminnassa. Monet liikkeen paikallisista salaisista kokouksista pidettiin Leskelässä. Marraskuussa 1917 hän oli Etelä-Pohjanmaan suojeluskunnan perustamiskokouksen sihteeri ja tuli valituksi piiriesikuntaan varajäseneksi.[21]

Artturi Leinosen muistelmien mukaan Leskelä jo tällöin tiedusteli kaukonäköisesti ”Entäs sitten, jos he liittyvät ryssiin, jos näitä joudutaan pakkokeinoin maasta poistamaan? Silloinhan syntyisi kansalaissota. Miten silloin on meneteltävä?” Kokous päätyi yksimielisesti siihen, että itsenäisyystaistelu olisi vietävä loppuun saakka kaikissa olosuhteissa.[22]

Vapaussodan aikana Leskelä oli ensin kotirintamalla Lapuan suojeluskunnan esikunnassa. Sittemmin hän siirtyi Hämeen rintamalohkon talouspäälliköksi. Hän jatkoi Lapuan suojeluskunnan esikunnassa myös sodan jälkeen.[23]

Omalaatuinen älykkö ja mietiskelijä

E. V. Leskelä oli lankonsa Artturi Leinosen luonnehdinnan mukaan ”ennen muuta ajattelija, omaperäinen elämäntarkkailija, jossa luontaiseen lahjakkuuteen liittyi kiihkeä pyrkimys tunkeutua asiain ytimeen totuuden selvillesaamiseksi, ja samalla tinkimätön asennoituminen yleisiin ajan kysymyksiin sekä erilaisiin omalla työsaralla vastaantuleviin tehtäviin”.[24]

Leskelä kasvoi herännäiskodissa, ja uskonto säilyi hänelle läheisenä aikuisiässäkin. Asenteiltaan hän oli kuitenkin ajan herännäistapoja vapaamielisempi.[25] Leskelän maailmakuva oli jollakin tavalla dualistinen. ”Tässä matoisessa maailmassa ei löydy sitä hyvää, joka ei toisi suuruistaan pahaa mukanaan”, hän kirjoitti.[26]

Kotipitäjä pysyi Leskelän sydäntä lähellä Lapualta muuttamisen jälkeenkin. Esimerkiksi vuonna 1937 hän puhui Lapuan päivillä lapualaisuuden sisäistä laatua.[27]

Uusien ajatusten ajajana Leskelä jäi monesti vähemmistöön, sillä hänen pohdintansa nousi usein tavanomaista laajempiin näkökulmiin. Se ei kuitenkaan vähentänyt hänen taistelutahtoaan hyviksi ja oikeaksi katsomiensa asioiden puolesta.[28]

Leskelässä antautui tehtävilleen poikkeuksellisella ahkeruudella ja syvällä antaumuksella. Monesti hän hajotti itsensä moneksi ja poltti itseään loppuun jakamalla aikaansa liian moneen suuntaan.[29] E. V. Leskelä kuoli kotonaan Seinäjoella vaikean sairauden jälkeen 58-vuotiaana.[30]

”Hän oli ihmisenä ja kansalaisena sellainen, joita pitäisi olla maailmassa paljon enemmän. Intomielinen isänmaanystävä Kunnon kansalainen. Senaikaisen – ihanteellisemman – nuorisoseurahengen läpitunkema pohjalainen. Suomlainen, sanan kauneimmassa mielessä”, nimimerkki J. K. muisteli vuonna 1951.[31]

”Tuskin uskollisempaa työmyyrtäjää – juuri mieliaiheissaan – voitaisiin mistään Lapualta, silloisista ja tämänpäiväisistäkään vapaaehtoisista, palkattomista hyvien asioiden ajajista löytää”, Lapuan Sanomat kirjoitti 26 vuotta Leskelän kuoleman jälkeen.[32]

Julkaisuhistoria:

5.6.2012   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.
Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Ryhmäkuva Lapualta 1920-luvulta

Logot