HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

1.7.2013

Esko Nikkari (1938–2006)

Esko Vilhelm Nikkari

Näyttelijä
Syntynyt  
23.11.1938 Lapua
Kuollut  
17.12.2006 Seinäjoen Keskussairaala

Esko Vilhelm Nikkari (1938–2006) oli lapualainen näyttelijä. Hänet tunnetaan erityisesti monista televisio- ja elokuvarooleistaan.

Pystymetsästä teatteriuralle

Esko Nikkari syntyi Lapuan Saarenkankaalla. Perheen isä työskenteli värimestarina.[1]

Harrastajateatteri tuli Nikkarin elämään jo varhain. ”Tapaus, jolloin ensi kerran ajatteli harrastustani vakavammin, sattui Jyväskylässä. Vuosilukua en muista tarkalleen, se oli joskus vuonna 1952. Olimme Lapuan Päivän Nuorten joukkueella valtakunnallisissa näytelmämestaruuskilpailuissa. Sain ko. kilpailuissa henkilökohtaisena palkintona 4. sijan ja silloin siellä kai kiitettiin minua kovasti, menin hämilleni kuten minulla on tapana aina vastaavanlaisissa tapauksissa, tapa joka on kauhean nolo muuten. Niin, silloin minua kehoitettiin jatkamaan samalla tavalla ja tulin kai silloin ajatelleeksi, että tulisikohan minustakin joskus näyttelijä. No, se oli vain sen hetken ajatus, joka unohtui kyllä heti”, Nikkari muisteli vuonna 1963.[2]

Kansakoulun jälkeen Nikkari suoritti nuorisonohjaajatutkinnon. Tie vei kuitenkin monen muun suomalaisen tavoin työn perässä Ruotsiin, mikä pysäytti teatteriharrastuksen moneksi vuodeksi.[3]

Paluu näyttömälle tuli 1960-luvun alussa Lapuan Nuorisoseurassa, joka eli näyttämötoimintansa kultavuosia, ja jonka näytelmistä esitettiin pätkiä Yleisradiossakin. Nikkari ehti esittää Nuorisoseurassa vain kaksi pääroolia ”Hääkarusellissa” ja ”Ketoolan Jukassa”, kun hänet kiinnitettiin kesällä 1963 Vaasan suomalaiseen teatteriin.[4]

Kuukauden kuluttua Nikkari yritti vielä perua menoaan Vaasaan, mutta ei onnistunut. ”Päämääräni ei missään tapauksessa koskaan ole ollut ammattinäyttelijän ura. Se tapahtui vain”, hän totesi puolen vuoden ammattilaisuran jälkeen. Vielä parin vuoden jälkeenkin omassa mielessä kyti ajatus, oliko teatteri oikea ala pystymetsästä tulleelle miehelle.[5]

Mutta työ ja täydennyskoulutus opettivat ja kuljettivat. Vaasan kaupunginteatterin 1963–1965 jälkeen Nikkari siirtyi Jyväskylän kaupunginteatteriin 1965–1977, Helsinkiin Ryhmäteatteriin 1977–1980, Oulun kaupunginteatteriin 1980–1981, Helsingin Intimiteatteriin 1981–1986 ja lopulta Helsingin kaupunginteatteriin 1987–2001.[6]

Nikkari oli näyttelijöiden edustajana useampien teattereiden johtokunnassa. Suomen Näyttelijäliiton hallitukseen hän kuului 1978–1981.[7]

Tuttu mies elokuvista ja televisiosta

Elokuvantekijät löysivät Nikkarin 1980-luvun alussa, ja hän nousi nopeasti yhdeksi käytetyimmistä ja tunnetuimmista suomalaisista näyttelijöistä.

Nikkarista tuli Kaurismäen veljesten luottonäyttelijä. Hän esiintyi mm. Mika Kaurismäen elokuvissa Arvottomat ja Klaani sekä Aki Kaurismäen elokuvissa Rikos ja rangaistus, Varjoja paratiisissa ja Hamlet liikemaailmassa. Hänet palkittiin vuonna 1991 Jussi-palkinnolla isäpuolen roolistaan Aki Kaurismäen elokuvassa Tulitikkutehtaan tyttö.[8]

Timo Koivusalo käytti Nikkaria kaikissa elokuvissaan. Myös Kaltevaan torniin (2006) oli Nikkarille rooli kirjoitettuna, mutta se jäi toteutumatta. Monet muistavat Nikkarin myös Pekka Parikan elokuvista Talvisota ja Pohjanmaa tai Markku Pölösen elokuvista Kuningasjätkä ja Kivenpyörittäjän kylä.[9]

Televisiosarjoista Nikkarin tunnetuimpia töitä olivat Hyvä veli (1995) ja Kylmäverisesti sinun (2002).[10]

”Kiirettä on pitänyt, se on totta. Olen ollut aika huono sanomaan ei ja kun paljon kysytään, niin sen tietää, että vapaa-aikaa ei juuri ole. – – Vaikka olen ollut aikamoisessa oravanpyörässä, enkä ole meinannut siitä päästä pois, niin työ on tuntunut aina mukavalta. Sitä jotenkin uudistuu joka kerta kun saa tekstin käteensä ja adrenaliini alkaa virrata”, hän kertasi 60-vuotispäivänsä alla 1998.[11]

Suomalaisen miehen kasvot

Esko Nikkarista tuli monipuolisen ja näkyvän työuransa myötä hyvin tunnettu ja arvostettu. Kivuttomasti se ei kuitenkaan käynyt. Vielä vuonna 1987 Pentti Kangasluoma arveli, että ”lapualaisella herraväellä näyttää menevän vihne kurkkuun kun pitäisi tunnustaa Eskon ansiot. Eikä muittenkaan tunnustus helpolla tule, kateellisia puheita piisaa. Ei Esko itse tälläisiä puhunut. Toimittajan korva on niitä rekisteröinyt.”[12]

”Esko Nikkari antoi suomalaiselle miehelle kasvot, jotka olivat täynnä pienieleistä ja konstailematonta komiikkaa, näytteli hän sitten kansanmiestä tai viranomaista”, Lauri Meri kuvasi nekrologissaan.[13]

Elokuvaohjaaja Markku Pölösen mukaan ”Nikkari oli suora ihminen ja hänellä oli korkea työmoraali. Hän loi vahvan henkilökohtaisen suhteen roolihahmoihinsa, mistä syystä häntä oli helppo ohjata.” Kuvauspaikalla nuoremmat näyttelijät kerääntyivät aina hänen ympärilleen­. ”Nikkaria kuunneltiin – hänessä oli vähän Väinämöistä.”[14]

Omaa persoonaansa tai yksityiselämäänsä Nikkari ei koskaan korostanut. ”Minulla on ollut onnea, kun minua on tarvittu. Ilmeisesti olen aika lähellä jotain suomalaista perustyyppiä”, hän arveli. ”Olen aina ollut realisti, en odota mitään erityistä, mielenkiintoisia töitä lähinnä”, hän kuvasi Lapuan Sanomien toimittajalle tulevaisuuden haaveitaan 1987.[15]

Kotiinpaluu

Elämä pääkaupunkiseudulla alkoi ahdistaa Nikkaria tosissaan 1990-luvulla. ”Muutan heti pois Helsingistä, kun se on työn puolesta mahdollista. Ei se ole minun paikkani”, 1998.[16]

Elämän kiinnekohta alkoi yhä enemmän löytyä Lapualta, Saarenkankaan kotitalosta, jossa äiti yhä eli. ”Täällä on sentään tuttuja paikkoja, ihmisiä ja muistoja. Helsinki tuntuu koko ajan vain epäystävällisemmältä. Kaikki yhteiskunnalliset epäkohdat huomaa entistä helpommin. Ihmisten pahoinvointi näkyy”, hän tilitti.[17]

Keväällä 2001 Nikkari muutti takaisin lapsuudenkotiinsa Lapualle ja palasi Vaasan kaupunginteatteriin. Hän esiintyi vuosituhannen vaihteessa useissa lapualaisissa teatteriesityksissä, mm. Lapualaisoopperassa kesällä 2001. Heikentynyt terveys kuitenkin esti säännöllisen näyttämötyön ja pakotti hänet sairaseläkkeelle vuonna 2002.[18]

Sairaudestaan huolimatta Nikkari teki yhä filmirooleja. Viimeisiksi töiksi jäivät lyhyt elokuvat Isiä ja hirviöitä sekä Elämän veistos.[19]

Nikkari sai marraskuussa 2006 vakavan sairauskohtauksen kotonaan, eikä enää toipunut siitä. Hän oli viimeiset kolme viikkoa hoidettavana Seinäjoen keskussairaalassa, jossa hän kuoli joulun alla 2006.[20]

Julkaisuhistoria:

1.7.2013   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.

TAKAISIN

Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Kadunlakaisijoita Kauppakadulla

Logot