HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

9.7.2013

Ernst Saari (1882–1918)

Juho Ernst Saari

maanviljelijä, kansanedustaja

Syntynyt  
20.7.1882 Lapua
Kuollut  
29.3.1918 Tampere
Kuolinsyy  
Surmattiin sodan aikana
Puoliso(t)  
Tyyne Saari (1883–1963)

Juho Ernst Saari (s. 20.7.1882 Lapua – k. 29.3.1918 Tampere) oli lapualainen maanviljelijä ja kansanedustaja. Hän oli näkyvä paikallinen ja maakunnallinen nuorisoseuralainen ja osuuskuntavaikuttaja. Lapuan ensimmäisessä kunnanvaltuustossa hän oli varapuheenjohtajana. Suomalaisen puolueen kansanedustajana vuosina 1914–1918 toiminut Saari surmattiin vapaussodan aikana.

Kotitalon itseoppinut isäntä

Ernst Saari syntyi vankkaan maataloon Lapuan Kirkonkylässä. Kotiväki alkoi suunnitella pojan laittamista opintielle, kun hän osoittautui kansakoulussa poikkeuksellisen hyvämuistiseksi ja sujuvaksi esiintyjäksi. Historiassa hänellä oli omaehtoisen perehtymisen ansiosta koulukirjojakin laajemmat tiedot.[1]

Laajempi koulusivistys jäi saamatta, kun isä kuoli keuhkokuumeeseen Ernstin ollessa vain 9-vuotias.[2]  Sitä paikkasi nuorukaisen innokas itseopiskelu.[3]

Kotitilaa hoidettiin isän kuoleman jälkeen yhteisesti. Vuonna 1907 tila kuitenkin jaettiin veljesten Kustaan ja Ernstin kesken. Ernstin osuus oli 35 hehtaaria peltoa, 60 hehtaaria metsää ja 10 hehtaaria joutomaata. Lisäksi hän osti 12 peltohehtaarin Huhtalan tilan.[4]

Saari oli edistyksellinen maanviljelijä. Esimerkiksi vuonna 1912 Lapuan maamiesseura sijoitti hänen navettaansa maatiaisvasikoita.[5]

Lapuan ja Etelä-Pohjanmaan nuorisoseuralainen

Lapuan vastaperustetusta nuorisoseurasta Saari löysi innostavan toimintaympäristön. Hänestä tuli seuran pitkäaikainen puheenjohtaja. Monta vuotta hän istui myös Etelä-Pohjanmaan nuorisoseuran johtokunnassa.[6]

Nuorisoseura-aate vei Saaren vahvasti mukanaan. ”Itse toimikaamme, itse siitä hyödynkin saamme”, oli hänen mielilauseensa.[7] Myös raittiusaate oli lähellä hänen sydäntään. Hän oli 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä syntyneen Lapuan raittiusyhdistyksen puheenjohtajana sen kantavia voimia.[8]

Nuorisoseuran parissa Saari puhui ja kirjoitti ahkerasti. Vähitellen hän alkoi kirjoittaa myös muihin lehtiin. Vastaperustettu Vaasa-lehti sai hänestä ahkeran avustajan. Hän istui myös lehden johtokunnassa 1916–1918. Toimittaja Eino Kontsas on luonnehtinut Saaren kirjoitustyyliä asialliseksi, kielellisesti virheettömiksi ja turhia koristeluja vailla oleviksi.[9]

Maakunnallinen osuustoimintamies

Osuustoimintaliikkeestä tuli yksi Saaren elämän tärkeistä asioista. Hän oli perustamassa Lapuan osuuskauppaa ja käytyään osuustoiminnallisen kurssin toimi vuoden verran sen ensimmäisenä johtajana.[10]

Saaren kyvykkyys ja toimeliaisuus johtivat hänet Etelä-Pohjanmaan osuuskauppapiirin johtokuntaan, Meijeriliitto Muurahaisen johtokunnan varapuheenjohtajaksi ja Valion hallintoneuvostoon. Hän oli myös perustamassa Karjanmyyntiosuuskunta Itikkaa ja toimi sen hallintoneuvoston puheenjohtajana 1914–1918.[11]

Hän oli myös Lapuan edustaja maataloustuottajien piiriliiton perustamista valmistelevassa toimikunnassa syksyllä 1917.[12]

Kunnan ja isänmaan palveluksessa

Vielä maakunnallista osuuskunnallista toimintaakin merkittävämmän uran Ernst Saari teki kunnallisissa ja valtiollisissa poliittisissa tehtävissä. Lokakuussa 1915 hän oli yksi neljästä, jotka hankkivat pitäjään syömäviljaa pulan uhatessa. Hän kuului myös venäläisen sotaväen majoitusta järjestelleeseen majoituslautakuntaan.[13]

Vuonna 1916 Saari valittiin Lapuan ensimmäisen kunnanvaltuuston jäseneksi ja sen varapuheenjohtajaksi. Hän oli myös ojituslautakunnan puheenjohtaja ja kuului Kirkonkylän kansakoulun johtokuntaan.[14]

Saari oli mukana nuorten miesten isänmaallisessa Laiskain seurassa, tuki vahvasti jääkäriliikettä ja antoi kodistaan turvaa lainsuojattomille jääkäriliikkeen miehille. Yhdessä Oskari Lahdensuon kanssa hän järjesteli Lapualla itsenäisyyspyrkimysten taakse yli puoluerajojen ulottuneen kantajoukon. Hän oli keskeisesti mukana myös suojeluskunnan perustamisessa syksyllä 1917.[15]

Suomalaisen puolueen kansanedustajana

Jo ensimmäisissä vuoden 1907 eduskuntavaaleissa Saari kiersi suomalaisen puolueen puhujana ja oli sen paikallisena asiamiehenä. Vuoden 1913 vaaleihin häntä itseään pyydettiin ehdokkaaksi. Hän piti 31-vuotiaana itseään liian nuorena, mutta kirkkoherra Wilhelmi Malmivaara sai hänet suostuteltua.[16]

Ernst Saari valittiin kansanedustajaksi kolmissa vaaleissa 1913, 1916 ja 1917. Hän oli reilun neljän vuoden kansanedustajakautenaan jäsenenä elintarveasianvaliokunnassa, laki- ja talousvaliokunnassa, suuressa valiokunnassa ja valtiovarainvaliokunnassa.[17]

Ensimmäisen maailmansota ja venäläistämistoimet loivat vahvan leimansa kansanedustajan työhön. Saari teki aloitteita esimerkiksi Kokkolan–Suolahden rautatien rakentamisesta sekä teiden rakentamisesta ja kunnossapitämisestä maaseudulla.[18]

Surmatyö Pyynikin rinteellä

Ernst Saari valittiin vuonna 1917 eduskunnan asevelvollisuusvaliokunnan jäseneksi. Hän kannatti näkyvästi punakaartin laittomuuksien lopettamista ja sen hajottamista. Saaren tiukkaa esiintymistä tammikuussa 1918 seurasi kohahdus jo eduskunnan lehtereillä.[19]

Vahvimmin punakaarteja vastustanutta kansanedustaja Antti Mikkola vangittiin ja surmattiin. Mikkolan vangitsemisiltana punakaarti tuli noutamaan myös Saarta. Hän pääsi kuitenkin pakenemaan keittiön ovesta, kun vuokraemäntä tekeytyi suomea ymmärtämättömäksi.[20]

Väärän henkilöllisyystodistuksen turvin ja työmieheksi pukeutuneena Saari pakeni kohti Lapuaa. Hän jäi junasta Lempäälässä, jossa oleskeli jonkin aikaa. Hänet vangittiin ja kuljetettiin Tampereelle, jossa hän kuitenkin tuntemattomana vapautui. Uudestaan hän jäi kiinni kahvilakahakassa, jossa joukko pohjalaisia asettui puolustamaan venäläisten matruusien ahdistamaa naista.[21]

Uudelleen vapautettuna Saari eli Tammelan kaupunginosassa 6–7 muun pakolaisen kanssa. Vain pari päivää ennen kaupungin valtausta eräs nainen ilmiantoi heidät. Osa pakotettiin rintamalle, mutta Saari ei sinne kelvannut, koska oli loukannut kahvilakahakassa oikean kätensä etusormen.[22]

Pitkäperjantain iltapäivänä 1918 Saari vietiin ensin Teollisuuskoululle ja sitten Pyynikin rinteelle punaisten joukkohaudan äärelle, jossa hänet surmattiin. Hänen rinnastaan löydettiin myöhemmin kiväärinkuulan tai pistimen reikä.[23]

Jo hieman ennen hänen kuolemaansa lapualainen tiedustelujoukko oli käynyt melko lähellä Järvensivussa. Heidän mukanaan oli Saaren oma renki, joka totesi jälestäpäin: ”Jos olisimme tietäneet, että isäntä oli niin lähellä, niin pois olisimme hakeneet.”[24]

Tampereen valloituksen jälkeen lapualaiset joukot löysivät Saaren ruumiin ja toimittivat sen Lapualle. Hänet haudattiin Lapuan sankarihautaan 11.5.1918.[25]

Älykäs ja lennokas talonpoikien puolustaja

Ernst Saarta luonnehdittiin hänen kuolemansa jälkeen Vaasa-lehdessä yhdeksi Etelä-Pohjanmaan talonpoikaisen väestön parhaista pojista.[26]

”Täkäläisessä maalaiskansassa tavalliseen hilpeyteen ja toimeliaisuuteen yhtyi hänessä harvinainen luontainen lahjakkuus ja älykkäisyys. Nämä hyvät luonnonlahjat asetti hän innostuksella sen kansanluokan palvelukseen, johon hän itse kuului ja jota hän järkähtämättömällä vakaumuksella piti kansan ytimenä ja selkärankana, maalaisväestön, maanviljelijäin palvelukseen.”[27]

Toimittaja Eino Kontsas on luonnehtinut Saarta idealistiksi, jonka jalat olivat kuitenkin tiukasti realismissa. Puhujana hän oli sujuva ja lennokas. Hänellä oli myös hyvä muisti. Kun eräs kansanedustaja tiedusteli esittelijäsihteeri Listolta jonkin lakipykälän sisältöä, hän sai vastaukseksi: ”Kysy Saarelta, hän osaa lakipykälät ulkoa”.[28]

Julkaisuhistoria:

5.6.2012   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.

TAKAISIN

Logot