HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

24.7.2013

Kaisa Viitala

Kaisa Viitala, o.s. Ikola

Historiantutkija, kirjailija
Syntynyt  
7.6.1974 Lapua
Linkit  
www.netikka.net/kaisaikola
www.kurakauppala.blogspot.com
www.pikku-k.blogspot.com

Kaisa Viitala o.s. Ikola on lapualaissyntyinen historiantutkija ja kirjailija. Hän asuu Seinäjoella.

Kirjoittamisen ammattilainen – ”pikkuunen ja häjy”

”Synnyin Lapualla sadekesänä 1974. Vanhempani Aili ja Mikko ovat maanviljelijöitä ja minulla on 18 vuotta vanhempi Hannu-niminen veli ja 15 vuotta vanhempi kehitysvammainen Maria-niminen sisko”, Viitala kertoo.[1]

”Lapsuudessani jouduin viettämään paljon aikaa sairaalassa. Sairastan nimittäin osteogenesis imperfecta -nimistä sairautta. Luuni eivät pysty ottamaan ravinnosta valkuaista, joka tekisi niistä sitkeät, ja niinpä luuni katkeilivat lapsena ollessani vähän väliä melkein itsestään, vaikken edes pyrkinyt seisomaan. Jonkun lääkärin mukaan minun kuuluisi istua tällä hetkellä pyörätuolissa. Terveisiä vain hänelle: ollessani melkein 4-vuotias reisiluitteni sisälle laitettiin leikkauksessa ns. ydinnaulat, jotka tukevat niitä, ja sen jälkeen opin kuin opinkin kävelemään. Olen siis niitä harvoja ihmisiä, jotka todella itse muistavat sen hetken kun ottivat ensimmäiset askeleensa ilman tukea!”

”Jouduin myöhemminkin useisiin leikkauksiin, kun ydinnaulat piti vaihtaa pidemmiksi kasvaessani. 13-vuotiaana kaaduin koulussa niin pahasti, että vasen reisiluuni katkesi kolmesta kohtaa ja käteni murtui ja jouduin taas sairaalaan. Viimeksi jalkojani on leikattu joulukuussa 2009, jolloin oikean reisiluun ydinnaula — siis naula, ei luu! — katkesi, ja neljännesvuosisadan palvelleet naulat kummassakin reidessä vaihdettiin uusiin. Samalla sain viimeisimmän jalkamurtuman: vasen vino reisiluu ei kestänyt napsahtamatta.”

”Kävin kuitenkin kouluni läpi ihan normaalisti, eikä sairaus nykyään aiheuta elämääni muita rajoitteita kuin sen, että olen jäänyt lyhyeksi — olen vain 142 senttiä pitkä — ja lisäksi minun on edelleen varottava kaatumista. On siis hankalaa yltää yläkaappeihin, ja vaikka inhoan housujen lyhentämistä, joudun tekemään sen aina — eläköön piraattihousumuoti!”

”Lisäksi huumorini ei aina tahdo riittää, kun joskus ihmisten ilmoilla liikkuessani kuulen pituuttani kommentoitavan. Pikkulapset tietysti tekevät sen viattomuuttaan, mutta isommilla ihmisillä mukana on joskus puhdasta ilkeyttä ja typeryyttä, jota en voi käsittää. Enhän minäkään kulje ympäri huomauttelemassa ihmisille, jos näillä on ruskeat silmät tai punainen tukka! ”

”Lapsuuteni oli onnellinen ja turvallinen, kiitos ihanan perheeni. Murtumani olivat yhtä kipeitä kuin kenellä tahansa ja joka ainoan leikkauksen jälkeen jouduin opettelemaan uudelleen kävelytaidon, mikä kysyi hermoja. Sairaalassa ei kuitenkaan ollut ollenkaan aina kamalaa, sillä siellä näki paljon uusia mielenkiintoisia ihmisiä, ja minä pidän kovasti ihmisistä. Erikoisen lämpimät kiitokset Helsingin Lastenklinikan osasto 12:lle!”

”Toisaalta nämä reissut opettivat minut viihtymään itseni seurassa. Minulla on ollut paljon aikaa pohtia asioita ja ihmiskohtaloita, ja joskus huomaan itsessäni yliempaattisia taipumuksia. Olen välillä kuin mikäkin Muumimamma, kaikkien ymmärtäjä.”  

”Koulua kävin kuin kuka tahansa. Kotikyläni Poutun ala-asteella olin 1981–1987, Lapuan yläasteella vuoteen 1990. Juuri yläasteaikana tapahtui tuo paha kaatuminen ja olin 7. luokalla puoli vuotta poissa koulusta. Sairaalassa oli kuitenkin oma opettaja, ja päästyäni kotiin toipilaaksi yksi yläasteen opettajista kävi opettamassa minulle samat asiat ja pitämässä samat kokeet kuin muillekin. Ylioppilaaksi pääsin Lapuan lukiosta 1993. Lukioaika oli kauhean rankkaa mutta samalla kauhean hauskaa, silloin syntyi tyttöporukka joka pitää vieläkin yhtä. Ystävät ovatkin tulleet vuosi vuodelta yhä tärkeämmiksi, aikuistumisen myötä osaan todella arvostaa ihmisiä joiden kanssa voin luottamuksella puhua kaikista asioista.”  

”Ylioppilassyksynä kävin talouskoulun, seuraavan kevään olin kotona ja kirjoitin kaksi kirjaa — ja nautin kovasti! Syksyllä 1994 aloitin Suomen historian opinnot Tampereen yliopistossa. Sivuaineena opiskelin Suomen kirjallisuutta ja Viron kieltä ja kulttuuria. Tykkäsin Tampereesta hirveästi, se on ihmisen kokoinen kaupunki, jossa yhdistyvät loistavalla tavalla suurkaupungin ja maaseutukaupungin parhaat puolet! Niin sanotussa opiskelijaelämässä en kauheasti koheltanut. Olin kuitenkin mukana opiskelijaseurakunnan ja erityisesti körttiopiskelijoiden toiminnassa. Siinä porukassa todella viihdyin.”

”Kouluaikana, ennen kuin sain ajokortin, en voinut ajatellakaan kesätöitä: olisin tarvinnut autonkuljettajan sinne päästäkseni, sillä en koskaan oppinut ajamaan polkupyörällä. Luusairauteni aiheutti sen, ettei huvittanut ruveta harjoittelemaan ja ottaa sitä riskiä, että kaatuisi ja katkoisi luunsa.”

”Kotona maatilalla oli kuitenkin tarpeeksi puuhaa — minulle ainakin kasvimaalla... Kun aloitin opiskelut, minua pyydettiin kirjoittamaan Lapuan emäntäkoulun 100-vuotishistoria, ja sen parissa kuluikin sukkelasti kolme kesää. Kirjan valmistumista seuranneena kesänä opastin turisteja Lapualla Ränkimäen talomuseolla. ”

”Vuoden 1999 lopussa sanoin irti opiskelijakämppäni Tampereella ja muutin Lapualle tekemään graduani. Siinä sivussa kokeilin siipiäni historianopettajan Lapuan yläasteella ja varmistin sen, minkä olen kyllä jo ennemminkin tiennyt: siihen hommaan minusta ei ole! On aivan hauska kirjoittaa Hulluja luokkia, mutta vähemmän hauskaa joutua sinne opettajanpöydän toiselle puolelle... Kesään 2000 kuului myös kiinteästi Kytösavun aukeilta mailta -näytelmän käsikirjoittaminen ja tuottaminen yhdessä Teppo Ylitalon kanssa Lapua-Seuran tilauksesta. Sen jälkeen kyllä tuntui, että kun tästä on selvinnyt, selviää mistä vain!”

”Valmistuin sitten jouluna 2000 filosofian maisteriksi, graduni tein aiheesta Lapuan Päivä, aikansa kuvastin. Lapuan Päivän muutos 1864—2000. Minulla ei siis ollut pienintäkään aikomusta ryhtyä historianopettajaksi, vaan tammikuussa 2001 muutin Laihialle, kirjoittamaan päätoimisesti Laihian seurakunnan 400-vuotishistoriaa. Keväällä 2003 palasin sitten Lapualle päättäen jäädä juurilleni. Työn tein loppuun etä-muodossa. Teos Puoli vuosituhatta Laihian seurakunnassa ilmestyi keväällä 2004.”  

”Sittemmin olen työskennellyt mm. projektisuunnittelijana Merenkurkun historiamatkailuhankkeessa, joka rakensi Alavudelta Sävariin, Ruotsin Länsipohjaan, ulottuvan historiamatkailureitin Sodan ja rauhan tien, sekä tehnyt lisää historiallisia tutkimuksia. Valitettavasti vain altistuin Laihialla niin pahasti arkistopölylle, että tutkimustyötä en oikein pääasiallisesti voi tehdä - astmaa en halua.”

”Avioiduin kesällä 2010 ja oikea sukunimeni on tällä hetkellä Viitala. Ikolan pidän 'taiteilijanimenä'. Tällä hetkellä asun puolisoni kanssa Seinäjoella ja työskentelen ProAgria Etelä-Pohjanmaan vs. tiedottajana, Seinäjoen Farmari 2013 -näyttelyn viestintäpäällikkönä ja Vaasan läänin maanviljelysseuran 150-vuotishistorian kirjoittajana.”

”Koko elämäni on siis ollut pätkätöitä, mutta yritän luottaa siihen, että edes niitä löytyisi jatkossakin. Eli kuten eräässä lehdessä sanottiin: ’Sinne, minne Jumalan sormi osoittaa, Hän tekee tien’ — mikään ei ole mahdotonta!”

Julkaisut

Historialliset tutkimukset

Kaunokirjalliset julkaisut

  • 2006: Palavat kylät. Ilmestyi ruotsiksi nimellä Brinnande byar ja englanniksi nimellä Burning Villages. Kertomus pohjalaisnaisen elämästä suuren Pohjan sodan (1700–1721) aikana. Helsingin yliopisto / Ruralia-instituutti
  • 2000: Se on moro, hullu luokka! Kirjapaja Oy
  • 1998: Hullu luokka ja salaiset kansiot. Kirjapaja Oy
  • 1997: Jäitä hattuun, hullu luokka! Kirjapaja Oy
  • 1996: Hullu luokka ja kadonneen opettajan arvoitus. Kirjapaja Oy
  • 1995: Ylämaan kapinalliset. Kirjapaja Oy
  • 1995: Hullu luokka eetterissä. Kirjapaja Oy
  • 1994: Hullu luokka hoitaa hommat. Kirjapaja Oy
  • 1994: Margaret, Ylämaan tyttö. Kirjapaja Oy
  • 1993: Ylämaan sudet. Kirjapaja Oy
  • 1993: Hullu luokka ei hellitä. Kirjapaja Oy
  • 1992: Hullu luokka iskee jälleen. Kirjapaja Oy
  • 1991: Hullu luokka rakastuu (Minna Kulmalan kanssa) Kirjapaja Oy
  • 1990: Hullu luokka (Minna Kulmalan kanssa) Kirjapaja Oy
  • 1988: Lauran kevätlukukausi. Kauppiaitten Kustannus Oy
  • 1987: Lauran syyslukukausi. Kauppiaitten Kustannus Oy

Näytelmät

  • 2009: Wilhola — elämän talo. Kantaesitys Jalasjärven Wilholassa 30.10.2009.
  • 2007: Ajasta aikaan. Lapuan tuomiokirkko 180 vuotta. Kantaesitys Lapualla 25.11.2007.
  • 2005: Riidalla rakennettu kirkko. Laihian kirkko 200 vuotta. Kantaesitys Laihialla 31.10.2005.
  • 2000: Kytösavun aukeilta mailta (Teppo Ylitalon kanssa). Kantaesitys Lapualla 16.7.2000.

Osuudet antologioissa

  • 2007: Saima Harmaja — runoilijoista runoilijoin. WSOY.
  • 1997: Virkiä ei väsy. Lapuan Virkiän 90-vuotisjuhlakirja.
  • 1995: Suomalaiset nuortenkirjailijat kautta Plätän. Suomen Nuortenkirjaneuvoston Tampereen osasto.
  • 1995: Puumerkistä sähköpostiin - kirjoittamisen ja kirjoittamisen opetuksen suuntia. Äidinkielen opettajain liiton vuosikirja.
  • 1992: Suomalaisen rukous. Kirjapaja Oy.
  • 1992: Heti tänään. 13–18-vuotiaitten runoja. Kirjayhtymä .
  • 1991: Elämää suurempi nuoruus. Rippikoulumuistoja ja muistojen rippeitä. Kirjapaja Oy.

Keskeiset luottamustehtävät

Lapuan tuomiokirkkoseurakunta

Lapuan maa- ja kotitalousnaiset

  • johtokunnan jäsen 2004–2008

Lapua-Seura ry

  • johtokunnan jäsen 2000–2008, sihteeri 2003–2007

Kyösti Vilkuna seura ry

  • johtokunnan jäsen 1993–2004

Pohjanmaan Historiallinen Seura

  • hallituksen jäsen 2000–2006, sihteeri 2001–2003

Seinäjoen seudun nuorisotiedotus –ja neuvontahanke JIBBO

  • ohjausryhmän jäsen 2008–2010

Palkintoja ja huomionosoituksia

Julkaisuhistoria:

29.6.2013   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.

TAKAISIN

Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Paul Nyholmin omistama Lapuan Nahka- ja lapikastehdas

Logot