HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

5.7.2013

Kalle (Kassu) Kuoppala (1912–1978)

Kalle (Kassu) Kuoppala

Voimistelunopettaja, urheiluvaikuttaja
Syntynyt  
1.8.1912 Lapua
Kuollut  
7.7.1978 Lapua
Vanhemmat  
J. K. Kuoppala (1873-1946)
Sisarukset  
Ville Kuoppala (1910–1985)
Puoliso(t)  
Helvi Kuoppala (1916–1993)

Kalle (Kassu) Kuoppala (1912–1978) oli lapualainen voimistelunopettaja ja urheiluvaikuttaja. Hän oli Lapuan Yhteiskoulun voimistelunopettajana 1943–1972 ja edisti monia urheilulajeja Nuijamiehissä ja Virkiässä.

Melkein papista haavoittuneeksi opettajaksi

Kalle Kuoppala syntyi yhteen seudun tunnetuimmista herännäistaloista Lapuanjoen rannalla. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Lapuan Yhteiskoulusta 1932 ja suunnitteli ja aloittikin teologian opinnot isoveljensä tavoin. Hän vaihtoi kuitenkin alaa ja valmistui voimistelunopettajaksi vuonna 1938.[1]

Opettajanura alkoi Lieksan Yhteiskoulusta 1938. Sieltä kävi kutsu talvisotaan, johon Kuoppala osallistui huoltoupseerina.[2]

Jakosodan alussa syyskuussa 1941 hän haavoittui Pismajoella vaikeasti päähän. Hänet kuljetettiin tajuttomana sotilassairaalaan Kajaaniin. Toivoa oli vähän, ja muutaman päivän päästä hänet siirrettiin kuolinhuoneeseen.[3]

Lääkärienkin ihmeeksi mies alkoi kuitenkin toipua. Puhekyky ja muisti menivät pitkäksi aikaa ja parantuminen vaati monia vaikeita leikkauksia, mutta elämä voitti vähitellen. Hänet vapautettiin asepalveluksesta luutnanttina.[4]

Kotipitäjän urheilukasvattaja

Vuosina 1943–1945 Kuoppala toimi viransijaisena omassa opinahjossaan Lapuan Yhteiskoulussa. Vakinaisena voimisteluopettajana hän oli siellä eläkkeelle jäämiseensä saakka 1947–1972. Tästä tuli hänen keskeinen elämäntehtävänsä.[5]

Opettajantyön rinnalla Kuoppala viljeli joitakin vuosia kotitilansa maita, mutta luopui siitä maatalouden koneellistuessa.[6]

Telinevoimistelu oli Kuoppalalle kaikki kaikessa. Sen taso kohosi koulussa poikkeuksellisen korkeaksi. Kaikkien oppilaiden piti osata tehdä kippi.[7]

Kuoppala itse oli voimistelujoukon ihailtu opettaja ja johtaja. Monen mieleen hän jäi voimistelunäytösten pääosan esittäjänä, jolla oli musta nauha pään ympärillä suojaamassa ohimossa olevaa sotahaavaa, jonka umpeutumiseen meni vuosikausia.[8]

Voimistelun rinnalla toinen keskeinen laji oli jalkapallo. Järviseudulta tulleet oppilaat toivoivat joskus, että Kuoppala antaisi heidän pelata pesäpalloa, mutta tämä totesi siihen, että se oli ”akkaan peli”.[9] Kuoppala kuitenkin korosti, että koulun liikunnanopetuksessa kaikkien urheilulajien piti olla tasapuolisesti esillä.[10]

Koulun lisäksi Kuoppala teki pitkän päivätyön myös Yhteiskoulun urheiluseurassa Nuijamiehissä ja Lapuan Virkiässä. Hän kuului Virkiän johtokuntaan 1946–1949 ja 1959–1972 sekä sen voimistelujaostoon 1945–1977 (josta puheenjohtajana 1946–1949, 1959–1972 ja 1975–1977), palloilujaostoon 1959–1961, yleisurheilujaostoon 1960–1966, jääkiekkojaostoon 1963–1964 sekä nyrkkeilyjaostoon sen ensimmäisenä puheenjohtajana 1961.[11]

Hän valmensi useita lapualaisia voimistelijoita useisiin Suomen- ja piirinmestaruuksiin. SOU:n painikisoissa Kuoppalan kasvatit olivat jatkuvasti palkintokorokkeella. Vuonna 1955 Lapuan Yhteiskoulun pojat saavuttivat hopeaa Suomen oppikoulujen ensimmäisessä jalkapallocupissa.[12]

Kassu, käsite

Kalle Kuoppala oli persoonallinen ja vahvan jäljen oppilaisiinsa jättänyt opettaja. Tuomiorovasti Jussi Ranta on kuvannut, että Kassusta tuli käsite.[13]

Kuoppala oli tunnollinen ja vaativa opettaja. Eniten hän vaati itseltään, eikä suvainnut mitään puolinaista. Hänestä tuli monella tavalla oppilaidensa esikuva ja idoli. Häntä pidettiin oppilaansa yksilöinä huomioivana, rohkaisevana ja auliisti neuvoja antavana valmentajana ja opettajana.[14]

Kuoppalassa oli voimakasta kiivautta, joka johti omavaltaisiin kurinpitotoimiin. Kun hän tiesi alkavansa kiihtyä, hän käski poikien juosta pakoon niin lujaa, ettei hän saisi heitä kiinni. ”Älkää suututtako mua, kun te tierätte, millainen mä oon”, hän saattoi sanoa.[15]

Varsinkin sotien jälkeisinä vuosina Kuoppalan käsi saattoi heilahtaa oppilaan korvalle. ”Kerran hän oli suuttunut pojalle, joka olikin jo poissa koulusta. Saatuaan sen tietää oli hän vaivautuneena tullut ja ojentanut kätensä anteeksipyyntöön. Hän oli vilpitön kiukussaankin”, Jussi Ranta muisteli.[16]

Koulussa kiivauden ymmärrettiin johtuvan sotavammasta, mutta tarkastajat eivät sitä aina hyväksyneet. Esimerkiksi vuonna 1952 tarkastaja totesi voimistelun tason ja kurin hyväksi, mutta painotti ettei liiallinen komentaminen ollut tarpeellista eikä asiallista.[17]

Mutta Kuoppala ohjasi oppilaitaan myös syvimpiin elämänarvoihin: isänmaallisuuteen ja kristilliseen elämään. ”Kun silloin tällöin tavattaessa oli puhuttu niitänäitä, tuli tutkivin ilmein kysymys: – ’Ootko muistanut isoa asiaa?’. Iso asia oli kirkossakäynti ja seurat, sanankuulo ja virrenveisuu. Kassun käsityksen mukaan hänen työnsä oli mennyt hukkaan, jos jäljelle oli jäänyt vain urheiluharrastus”, myöhempi Suomen olympiakomitean pääsihteeri Kosti Rasinperä kuvasi.[18]

Herännäishenkinen kristillisyys oli Kuoppalalle jonkinlainen itsestään selvä elämäntapa. Pappikin saattoi saada häneltä nuhteita syödessään voileipää: ”Mikset sinä siunannut”.[19]

Kuoppala ei aina löytänyt sanoja ilmaistakseen itseään. Hänen harvat sanansa olivat kuitenkin monesti sattuvia ilmauksia. Kerran luokalle suuttuessaan hän tiuskaisi: ”Jos teillä olisi yksi yhteinen pylly, niin minä potkaisisin sitä.” Tuomiorovasti Jussi Ranta on nähnyt sanoissa jopa runollista, terävää ilmaisua.[20]

Sairaus vie voiton

Kalle Kuoppala jäi eläkkeelle vuonna 1972.[21] Hän kuoli Lapuan terveyskeskuksessa heinäkuussa 1978. Hän oli kuollessaan 65-vuotias.[22]

Voimiensa päivinä Kuoppalalla oli ollut tapana seurasta poistuessaan napsauttaa kantapäänsä terävästi yhteen ja taittaa vartalonsa hienoiseen lähtökumarrukseen. Samanlaista tyyntä voimaa, mutta samalla oman puutteellisuutensa tunnistamista ihmiset saattoivat nähdä hänen elämänsä päättäneessä pitkäaikaisessa, riuduttavassa sairaudessa ja sen tuomissa tuskissa.[23]

”Kassu oli ympäristölleen elämänilo, kristitty, suomalainen, lapualainen, kasvattajista erikoislaatuisin ja puhuttelevin”, kuvasi Kosti Rasinperä muistokirjoituksessaan.[24]

Kuvanveistäjä Timo Suvanto teki vuonna 1988 Kuoppalan kuvalla varustetun mitalin.[25]

Julkaisuhistoria:

27.6.2013   Versio 1   Teppo Ylitalo
28.6.2013   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.
Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Lapuan Päivät 1900-luvun alussa (P00:2492)

Logot