HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

27.6.2013

Helvi Kuoppala (1916–1993)

Helvi Ester Kuoppala, o.s. Ranta

Kirjailija
Syntynyt  
5.7.1916 Nurmo
Kuollut  
6.10.1993 Lapua
Puoliso(t)  
Kalle (Kassu) Kuoppala (1912–1978)

Helvi Ester Kuoppala, o.s. Ranta (1916–1993) oli lapualainen kirjailija. Hän on erityisen tunnettu Pohjanmaa-sarjastaan.

Herännyt kotiäiti

Helvi Kuoppala syntyi maanviljelijäperheeseen Nurmossa. Isä Iisakki Ranta toimi myös postinkantajana.[1]

Kansakoulun jälkeen Kuoppala kävi Lapualla Karhunmäen kansanopiston kurssin talvisodan sävyttämänä talvena 1939–1940. Maaliskuussa 1940 hän meni naimisiin voimistelunopettaja Kalle Kuoppalan kanssa. Tämä loukkaantui rintamalla vakavasti päähän syyskuussa 1941. Avioliiton alkuvuosia leimasi siten pitkä ja vaikea toipuminen.[2]

Perhe asettui Lapualle: Kalle meni voimistelunopettajaksi Lapuan Yhteiskouluun, Helvi jäi kotirouvaksi hoitamaan lapsia. Kotona oli maanviljelystäkin, mutta siitä luovuttiin maatalouden koneellistuessa.[3]

Kirjailijaksi lasten kasvettua

Kuoppala harrasti kirjoittamista jo aiemminkin, mutta ilmaisu pääsi valloilleen vasta lasten vartuttua. Keskeisenä innoittajana toimi harrastajakirjoittajien yhdistys Kyösti Vilkuna -seura, jonka puolentoistakymmenen hengen ydinryhmän jäsen hän oli perustamisesta 1966 lähtien. Johtokunnassa hän toimi 1975–1991 ja varapuheenjohtajanakin 1977. Pohjanmaan Kirjailijoihin hän liittyi vuonna 1981.[4]

Ensimmäisenä julkaisuna ilmestyi 55-vuotiaana 11 satua käsittävä satukirja, joka sai alkunsa Kyösti Vilkuna -seuran kirjoituskilpailusta ja jonka Paula-tytär kuvitti. ”Olen aina pitänyt saduista ja kertonut niitä paljon lapsilleni. Silloin kun lapset olivat satuiässä, ei aikaa vielä liiennyt kirjoittamiseen. Nyt kun he ovat kasvaneet lapsenkengistään, on jäänyt enemmän aikaa kirjallisille harrastuksilleni”, Kuoppala kuvaili vuonna 1971.[5]

Kuoppalan tuotannon keskiössä on trilogian ja itsenäisen jatko-osan käsittävä Pohjanmaa-sarja (1985–1991), jonka tapahtumat sijoittuvat lakeusmaisemaan ja jonka teemoina toistuvat rakkaus, nöyryys ja vaikeuksien voittaminen. Kuoppalan kirjojen henkilöistä monet ovat kodin, perheen ja oman elinympäristönsä hyväksi puurtavia sitkeitä pohjalaisia.[6]

”Kirjoittaminen on sisäiselle elämälleni samaa kuin lepo ruumiille. Vaikea, mutta virkistävä työ jonka ääreen haluaa yhä uudelleen palata”, Kuoppala kuvaili. ”Vire tulee samalla hetkellä kuin aihe syntyy. Ei ole väliä ajan eikä paikan, joskin keskittymiselle on välttämätöntä yksinolo ja hiljaisuus." Parhaimmat juttunsa Kuoppala kuvaili kirjoittaneensa yöllä, minkä vuoksi yöpöydällä olikin aina kynä ja paperia valmiina.[7]

Kirjailijan henkinen perintö

Helvi Kuoppalan luonteessa korostuivat lähimmäisenrakkaus sekä herännäinen usko ja luottamus Jumalaan. Hänellä oli tapana vastata toisen kysymykseen ja jutusteluun nappaamalla puheesta sana tai pari ja jatkamalla sitä runon- tai laulunpätkällä.[8]

Kuoppala kuoli kotonaan Välilässä 77-vuotiaana syksyllä 1993.[9] Hänen seitsemäs kirjansa oli juuri ehtinyt valmiiksi. ”Äiti synnytti kirjansa kuten lapsensa. Seitsemän lasta – seitsemän kirjaa”, hänen poikansa Ossi Kuoppala kuvasi.[10]

”Äiti jätti meille suuren henkisen perinnön. Hän elää edelleen teksteissään, lastenlapsille opettamissaan iltarukouksissa ja rakkaissa virsissä, joita saimme yhdessä veisata hänen kotimatkansa alkaessa”, Ossi Kuoppala luonnehti.[11]

Teokset

  • 1971: Sininen soitto. Satuja. Kuv. Paula Kuoppala. Herättäjä, Lapua. 55 s.
  • 1983:Miriam Hilkian tytär. Kirjapaja, Helsinki. 210 s.
  • 1985: Lakeuden tulet. Kirjapaja, Helsinki. 218 s.
  • 1987: Ruskolan perijät. Kirjapaja, Helsinki. 188 s.
  • 1989: Lakeuden tyttäret. Kirjapaja, Helsinki. 220 s.
  • 1991: Yövalkeat. Kirjapaja, Helsinki. 194 s.
  • 1993: Lakeuden salat. Kirjapaja, Helsinki. 218 s.

Julkaisuhistoria:

27.6.2013   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.

TAKAISIN

Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Lapuan Osuuskaupan kangaskaupan myyjät (P00:2513)

Logot