HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

7.7.2013

Orvokki Kangas (1921–2000)

Ilmi Orvokki Kangas, o.s. Koski

Emäntä, kunnallisneuvos, kansanedustaja
Syntynyt  
25.9.1921 Lohtaja
Kuollut  
18.7.2000 Seinäjoen Keskussairaala

Ilmi Orvokki Kangas o.s. Koski (1921–2000) oli lapualainen emäntä, kunnallisneuvos ja evankelinen vaikuttaja. Hän oli maakunnan ensimmäinen keskustalainen naiskansanedustaja 1970–1983 ja Etelä-Pohjanmaan ensimmäinen naisministeri 1976–1977.

Keskipohjalainen järjestönuori

Orvokki Kangas syntyi maanviljelijäperheeseen Lohtajan Marinkaisten Koskenkylällä, lähellä Kälviän rajaa.[1]

Syntymäkodissa asui paljon monenlaista väkeä isoäidin kehitysvammaisesta sisaresta lähtien. Asumisahtauden vuoksi vanhemmat hankkivat pienen tilan Kälviän Karikkaasta, mutta kun uuden kodin naapurista kuoli nuoriakin keuhkotautiin, perhe palasi taudinpelossa takaisin Lohtajalle. Kun vanha sukutila jaettiin, rakennettiin perheelle vanhasta tallin kehikosta uusi tupa, Hautala.[2]

Ajan vahvat aatteet veivät myös nuoren Kosken tyttären mukanaan. Hän syttyi oman luonnehdintansa mukaan ”nuoren ihmisen ehdottomuudella” raittiusaatteelle ja meni vahvasti mukaan nuorisoseuratyöhön. Niistä tuli hänen ”alkeiskoulunsa” yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, sillä kansakoulua pitemmälle syrjäkylästä käsin oli vaikea päästä opiskelemaan.[3]

Talvisodan kynnyksellä Kangas kävi Suomen Nuoriso-opiston kurssin Mikkelissä ja toimi sen jälkeen 1940–1949 Keski-Pohjanmaan Naisten Raittiuskeskuksen puheenjohtajana. Hän oli myös Keski-Pohjanmaan Nuorisoseuran neuvoja ja sihteeri sekä myöhemmin Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran sihteeri.[4]

Jatkosodan aikana Kangas palveli Kokkolan työväentalolle sijoitetussa sotavankisairaalassa, mutta sairastuttuaan hän siirtyi Vapaan Huollon Vaasan lääninkeskuksen valistussihteeriksi. Tehtävänä oli pitää yhteyttä kansalaisjärjestöihin ja yrittää säilyttää elämä niin normaalina kuin poikkeusaikana oli mahdollista.[5]

Jo kodinperintönä Kankaalle oli syntynyt maalaisliittolais-keskustalainen maailmankatsomus. Ensimmäiset puolueen järjestötehtävät olivat Lohtajan paikallisosastossa ja Keski-Pohjanmaan piirissä maakunnan suuren miehen Viljami Kalliokosken ja päätoimittaja Josua Ruotsalan houkuttelemina.[6]

Vuosina 1948–1951 Kangas toimi vasta perustetun Maalaisliiton naisjärjestön matkasihteerinä. Työkenttä käsitti koko Pohjanmaan, Lapin, Peräpohjolan, Kainuun sekä Ylä- ja Pohjois-Savon.[7]

Hän oli mukana myös Maaseudun Terveys- ja Lomahuollon toiminnassa lomaleirien järjestäjänä. ”Lomanvetäjä sai vastaanottaa monenlaista elämäntarinaa. Kuitenkin on sanottava, että yhtään katkeraa ja kiittämätöntä ihmistä en tavannut. Syvimmällä eli aina kiitollisuus. Useimpien lomanviettäjien lapsiluku oli suuri. Kun Sodankylän Torvisessa vietimme lomaa kesän hehkeimpänä aikana, emme tarinoiltamme malttaneet juuri nukkua”, hän kuvasi.[8]

Myöhemmin Kangas oli itse Maaseudun Terveys- ja Lomahuollon puheenjohtajana vuodesta 1974. Hän kuului myös Lomayhtymän johtokuntaan vuodesta 1970.[9]

Ylinevalan emäntä

Vuonna 1950 Kangas tuli emännäksi Ylinevalan tilalle Lapuan Hellanmaahan. Aviomies Yrjö Kangas löytyi Maalaisliiton järjestötyöstä. ”Oli sellainen tunne kuin olisin saapunut kotiin hyvin pitkältä matkalta. Nuoruus monine tehtävineen oli takana”, hän muisteli. Maataloudesta ja kotitilan emännyydestä tuli Kankaalle sydämen asia.[10]

”Maalaiskulttuurin unohtaminen ja aliarvioiminen kuului tämän ajan oleellisiin tunnusmerkkeihin. Yhteiskuntaelämässä oli vahva vaikutus keskittäjillä, joiden nokkeluuden osoitus oli maaseudulla vankat perinteet omaavan paikalliskulttuurin aliarvostaminen. Kulttuuritoimintojen suhteen ihmisiä suorastaan opetettiin passiivisiksi. Omalla aktiivisuudella ei viihtyvyyttä haluttu luoda. Passiivisen vastaanottajan rooli johtaa siihen, että ihmisistä tulee henkisesti velttoja, kaupallisen viihdekulttuurin kuluttajia”, hän pohti vuonna 1984.[11]

Paluu maa- ja karjataloustöihin vuosikymmenen jälkeen ei kuitenkaan käynyt hetkessä. ”Eihän se työ aina niin hyvin sujunut, mutta yrittämisen intoa oli. Kaikkein epäonnistuneimmaksi tunsin itseni itsesitojan istuimella. Traktorin ajajan kärsivällisyys näytti joskus olevan kovalla koetuksella. Olenkin sanonut miehelleni, että kovimman kouluni olen käynyt itsesitojan istuimella.” Korvaamattomana apuna kodin ja lasten hoitamisessa oli anoppi Sanna Kangas.[12]

Kyläyhteisökin tuntui alusta saakka kodikkaalta: ”Koskaan en ole täältä mihinkään kaivannut. Elämä on tuonut minulle tehtäviä, joiden hoitaminen on edellyttänyt kotoa pois olemista, mutta kotiin on aina ollut yhtä hyvä palata.”[13]

Maatalouden asiaa Kangas oli edistämässä myös Ilmajoen maatalousoppilaitoksen johtokunnassa vuodesta 1971 sekä Etelä-Pohjanmaan Maatalouskeskuksen johtokunnassa 1979–1984.[14]

Neljännesvuosisata kuntapolitiikkaa

Kuntapolitiikkaan Kangas sai ensikosketuksensa jo Lohtajalla, kun hänet valittiin kirjasto-oloja järjestäneeseen toimikuntaan.[15] Lapuan kunnanvaltuustossa hän istui yli neljännesvuosisadan 1957–1984.[16]

”Kunnallispoliittisen toiminnan päämääränä tulee olla yksityisen ihmisen niin aineellisen kuin henkisenkin hyvinvoinnin kohottaminen sekä viihtyisän ja turvallisen elinympäristön luominen”, hän pohti.[17]

Kunnallispolitiikassa Kangas keskittyi erityisesti koulutukseen. Hän oli Lapuan seudun ammattikoulun kuntainliiton liittovaltuuston jäsen 1957–1972, Lapuan Keskikoulun / Kiviristin Yhteiskoulun vanhempainneuvoston jäsen 1959–1968, koulusuunnittelutoimikunnan jäsen 1970 ja 1973–1974 sekä Metsäkoulutoimikunnan jäsen vuodesta 1981.[18]

Lisäksi hän kuului Lapuan seudun kasvatusneuvolan kuntainliiton liittovaltuustoon 1973–1984 ja Seinäjoen keskussairaalan kuntainliiton liittohallitukseen vuodesta 1973. Vuonna 1971 hän oli Kantatie 66 rakennustoimikunnassa ja vuonna 1975 Maatalouden veroluokituksen kehittämistoimikunnassa.[19]

”Ikävin jakso pitkällä luottamushenkilökaudella Lapuan kunnalliselämässä on ollut periaatteellinen taistelu kuntamuodosta. Erimielisyys tässä kysymyksessä teki luottamushenkilöt epäluuloisiksi ja kyräileviksi. Moniin henkilöratkaisuihin oli varsin aiheettomasti vaikuttamassa henkilön kanta kuntamuotokiistassa. Asiassa päästiin lopulta ratkaisuun ja tehty ratkaisu oli ilmeisesti myönteinen Lapuan kehityksen kannalta.”[20]

Kolmetoista vuotta kansanedustajana 1970–1983

Kankaan valtakunnanpoliittinen ura alkoi presidentin valitsijamiesvaaleista 1956. ”Lapuan oli asetettava kaksi ehdokasta ja lapualaiset halusivat varmistaa, että lapualainen kansanedustaja tulisi valituksi. Perheenemännästä, jolla oli alle puolivuotias lapsi, ei ollut suurtakaan vaaraa varsinaiselle ehdokkaalle. Yritin tehdä työtä vaaliliiton hyväksi ja äänimääräkin oli olosuhteet huomioon ottaen varsin tyydyttävä.”[21]

Toisin kuin oppi-isänsä Viljami Kalliokoski ja Lapuan vahva keskustavaikuttaja Jalo Lahdensuo, Kangas valitsi puolueessa Kekkosta tukevan K-linjan. Hänet valittiin Kekkosen valitsijamieheksi vuosien 1968, 1978 ja 1981 valitsijamiesvaaleissa.[22]

Vuoden 1968 valitsijamiesvaaleissa tähtäimessä olivat tosin jo eduskuntavaalit 1970, joissa hän pääsikin läpi. ”Kun muistelen vuoden -70 vaalien alla suoritettua vaalityötä, niin mieleeni on jäänyt kuva, että sosiaaliset kysymykset olivat naisten keskuudessa erityisesti esillä”, Kangas kirjoitti myöhemmin.[23]

”Kansanedustajan työ maan parlamentissa on vastuullinen ja haastava. Koin tehtäväni palvelutehtävänä ja viihdyin siinä. Maaseutukansanedustajalla on lainsäädäntötyön rinnalla hoidettavana lukuisa määrä yksityisten kansalaisten, kuntien ja eri järjestöjen asioita. – – Maatalouden piiristä lähteneenä luottamushenkilönä maatalousväkeä koskevat asiat olivat läheisiä ja niistä sain puhua ja paljon ihmisten kanssa keskustella eri puolilla maata.”[24]

Kangas oli Keskustapuolueen eduskuntaryhmässä ensimmäisenä varapuheenjohtajana 1975–1976 ja toisena varapuheenjohtajana 1979–1982.[25]

Hän kuului sivistysvaliokuntaan 1970–1971, valtiovarainvaliokuntaan 1972–1976 ja varajäsenenä 1977–1982, ulkoasiainvaliokuntaan 1977–1982 sekä oli talousvaliokunnan varajäsen 1970–1971. Hän oli lisäksi Kehitysaluerahasto Oy:n hallintoneuvoston jäsen 1977–1983 sekä Kansaneläkelaitoksen tilintarkastaja vuodesta 1973.[26]

Ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä Kangas teki useita ulkomaanmatkoja, mm. Latinalaiseen Amerikkaan 1978, YK:n yleiskokoukseen 1980 ja useita kertoja Neuvostoliittoon.[27]

Erityisen läheiseksi Kangas koki puheenjohtajan tehtävän valtioneuvoston asettamassa komiteassa, jonka tehtävänä oli lasten päivähoidon kasvatustavoitteiden asettaminen ja sisällön kehittäminen 1977–1980.[28]

Aikansa merkittävimpiä keskustanaisia

Syksyllä 1976 Kangas valittiin vajaat yhdeksän kuukauden ajaksi Miettusen vähemmistöhallitukseen ministeriksi sosiaali- ja terveysministeriöön. Hän itse arveli yhden valintaperusteen olleen pitkäaikainen jäsenyys valtiovarainvaliokunnassa. Taustalla vaikutti kuitenkin myös Keskustan sisäinen kahtiajako sen mukaan, kannattiko Kekkosen seuraajaksi Karjalaista vai Virolaista. Kangas oli Karjalaisen kannalla.[29]

Kankaan ministerintehtäviin kuuluivat mm. sosiaali-, perhe-, raittius- ja eläkepoliittiset asiat. Kauden onnistumisia olivat lasten kotihoidontuen kokeilun aloittaminen ja rintamamieseläkelain edistyminen. Raittiusnaisen yritykset tiukentaa keskiolutlainsäädäntöä kuitenkin kariutuivat.[30]

Päästessään eduskuntaan Kangas oli tehnyt historiaa: hän oli puolueensa ensimmäinen naiskansanedustaja Etelä-Pohjanmaalta. Ministerinä hän oli samoin koko Etelä-Pohjanmaan ensimmäinen nainen.

Muutoinkin Kangas kohosi kohosi yhdeksi aikansa merkittävimmistä keskustalaisista vaikuttajanaisista. Hän oli Keskustapuolueen Naisten varapuheenjohtaja 1974–1983 ja vielä senkin jälkeen johtokunnan jäsen.[31]

Naisten Etelä-Pohjanmaan piiriä hän johti 1968–1983 ja oli vielä senkin jälkeen johtokunnassa. Myös Hellanmaan naisosaston johtokunnan jäsenenä vuodesta 1952 aina 1980-luvulle saakka.[32]

Vuonna 1987 Kankaalle myönnettiin kunnallisneuvoksen arvo. Hän oli ensimmäinen naiskunnallisneuvos maakunnassa ja Vaasan läänissä. Vuonna 1997 hän sai Suomen Kuntaliiton kultaisen ansiomerkin.[33]

”Tärkeimpänä asiana yhteistyön onnistumiselle pidän sitä, että päätöstenteossa on opeteltava ottamaan toisetkin huomioon. – – Eletäänpä mitä vuosikymmentä hyvänsä, yksi tapa on ylitse muiden: ihmisiä pitää palvella, kunnioittaa”, hän kokosi vaikuttajauransa jälkeen.[34]

Evankelisuus kantaa koko elämän

Yksi Kankaan elämän kulmakivistä evankelinen uskonvakaumus. Sen juuret olivat luotu jo lapsuuden kiertävien evankelisten saarnamiesten toimesta. Myös Hellanmaasta löytyi vahva evankelinen yhteisö. Kangas oli pidetty puhuja Lapuan ja Etelä-Pohjanmaan seuroissa ja laajemminkin.[35]

”Hengellinen koti on ihmisen elämässä aarre. Sitovuus siihen on verrattavissa perhesiteeseen. Itsetykönä saattaa syntyä arvostelunkin henkeä, mutta silloinkin sitä varjelee kuin silmäteräänsä. Hengellinen koti säteilee lämpöä ja turvallisuutta. Sen kokee olevan kotipolku. Hengellisen kodin arvopohja luo vieraillakin väylillä ratkaisujen taustan”, hän pohti.[36]

Kangas kuului Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan kirkkovaltuustoon 1965–1969. 1960-luvun lopulla hän piti myös hetken aikaa pyhäkoulua. Kun oma laulunääni ei ollut erityisen hyvä, anoppi oli apuna esilaulajana. ”Pyhäkoulua ei saanut kauan pitää, mutta lämpimän muiston se mieleeni jätti ja itse sain siitä ilmeisesti enemmän kuin lapset.”[37]

Vuonna 1972 Kangas nimitettiin opetusministeriön asettamaan komiteaan, jonka tehtävänä oli tehdä kokonaisselvitys kirkon ja valtion suhteista.  ”Kirkossa ei saa pelätä uudistuksia, jos ne ovat tarpeellisia. Pitää uskoa Jumalan huolenpitoon omasta kirkostaan niin, että on uskonrohkeutta kysellä, mitä juuri tänä aikana kirkon rakenteissa on sellaista, joka saattaa muodostua vääräksi painolastiksi. – – Jos kirkon rakenteissa nähdään aihetta uudistuksiin, niin uudistusten on lähdettävä kirkon ystävien piiristä. Kirkko ei ole yhteiskunnallinen instituutio. Kirkon Herra on Kristus ja uudistustyön pohjana tulee olla uskollisuus Raamatun sanalle”, Kangas pohti.[38]

Vuodesta 1976 Kangas kuului Seurakuntatoiminnan Keskusliiton hallitukseen. Hän oli myös avioliittolain uudistuskomitean jäsen 1983.[39]

Puolueessaan Kangas oli keskeisiä kirkkopoliitikkoja. Hänen ansiokseen on paljolti laskettu, että uskonnonopetusta ei poistettu kouluista eikä kirkon osuutta yhteisöveroista, vaikka vasemmisto ajoi tiukasti molempia.[40]

Kirjoittava vanha emäntä

Vuoden 1983 eduskuntavaaleissa Kankaan äänimäärä ei enää riittänyt läpimenoon. Yhtenä syynä oli Karjalaisen tukeminen Kekkosen seuraajaksi, sillä Etelä-Pohjanmaan piirissä ja naisjärjestössä liputettiin vahvasti Virolaisen puolesta.[41]

”Jätin edustajantyöni rauhallisella mielellä. Tiesin pyrkineeni ahkerasti ja tunnollisesti täyttämään velvollisuuteni edustajan tehtävässä”, hän pohti.[42]

Samalla kotitilalla tehtiin sukupolvenvaihdos. Vanhaemäntä keskittyi nyt kirjoittamiseen, harrastukseen joka oli virinnyt jo 17-vuotiaana Nuoriso-opistossa. Hän julkaisi kuusi teosta, jotka sisälsivät historiaa, muistelmia ja hengellisiä tekstejä. Lapuan Sanomat myönsi hänelle paikallislehtien Antti-patsaan vuonna 1999.[43]

”Rikkaaksi ja onnelliseksi elämäni on tehnyt puoliso, lapset, lastenlapset, ystävät, työ, ihanteet, harrastukset, onnistuminen ja epäonnistuminen. – – Eiköhän se ole parasta, jos voi rakastaa työtänsä. Jos saa kokea yhteenkuuluvuutta niiden ihmisten kanssa, jotka elämä on antanut. Jos osaa kiittää Lahjojen Antajaa omasta elämänosastaan. Jos tunnustaa omat vikansa ja hyväksyy toiset heikkouksineen ja hyveineen”, hän muisteli.[44]

Orvokki Kangas sairastui vuosituhannen lopulla syöpään. Sairaus kuihdutti kehon, mutta mieli pysyi virkeänä. Hän kuoli heinäkuussa 2000 Seinäjoen keskussairaalassa.[45]

Teokset[46]

  • 1984: Kotipolkuja ja valtateitä. Sley-kirjat, Helsinki. 224 s.
  • 1986: Päivä vain ja hetki kerrallansa Sley-kirjat, Helsinki. 142 s.
  • 1988: Ystäväni Vieno Simonen. Sley-kirjat, Helsinki. 208 s.
  • 1991: Marraslapsi. Sley-kirjat, Helsinki. 201 s.
  • 1994: Me investoimme ihmiseen. Maaseudun terveys- ja lomatoiminnan neljä vuosikymmentä. Koivu ja tähti, Kannus. 175 s.
  • 2000: Tule siunaa päivän työ. Lapua. 86 s.

Julkaisuhistoria:

7.7.2013   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Viittaukset

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.
Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Lapuan Nahka- ja lapikastehtaalta

Logot