HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

1.7.2013

Jussi Ranta (1932–1999)

Jussi Jaakko Juhani Ranta

Lapuan kirkkoherra, tuomiorovasti
Syntynyt  
24.5.1932 Lapua
Kuollut  
15.2.1999 Seinäjoen Keskussairaala

Jussi Jaakko Juhani Ranta (1932–1999) oli lapualainen pappi. Hän oli Lapuan tuomiorovasti vuosina 1974–1993. Varapiispana hän toimitti Lapualla myös yhden pappisvihkimyksen.

Papin ja opettajan kiertolaisvuodet

Jussi Ranta kasvoi sähköasentajan perheessä Torstilassa Lapuan Patruunatehtaan pihapiirissä.[1] Hänet kastettiin Jaakko Juhaniksi, mutta läpi elämänsä hänet tunnettiin Jussina. Varttuneella iällä hän lopulta muutti nimensä myös virallisesti lisäämällä Jussin ensimmäiseksi etunimekseen.[2]

Seurakuntayhteys oli vahva jo nuoresta pitäen, kun Ranta oli mukana nuorisopastori Otso Kiannon vetämässä seurakunnan poikatyössä Lakeuden Pojissa ja Simpsiön pojissa, ensin kerholaisena ja sitten poikakerhon vetäjänä.[3]

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Lapuan Yhteiskoulusta vuonna 1951 Ranta suuntasi teologiseen tiedekuntaan ja valmistui papiksi 1956. Hänet vihittiin papiksi Lapuan tuomiokirkossa yhtä aikaa veljensä Samulin kanssa. Myöhemmin hän suoritti vielä korkeampiin virkoihin edellytyksenä olleet pastoraalitutkinnon 1960 ja laudaturpastoraalitutkinnon 1973.[4]

Virkatyöt alkoivat Leppävirran nuorisopappina 1957. Auto ei ollut vielä vakiinnuttanut paikkaansa, vaan nuoren papin alkuvuodet kuluivat mopolla hattu jopparilla huristaen. Jo samana vuonna tuli muutto kolmeksi vuodeksi 1957–1959 Paltamoon Kainuun kristilliseen kansanopistoon yleisaineiden opettajaksi ja sen jälkeen uusi muutto 1960–1963 lähelle Savonlinnaa Säämingin kristillisen kansanopiston johtajaksi.[5]

Vuonna 1963 Ranta palasi seurakuntavirkaaan. Hän siirtyi Pielisjärven kappalaiseksi Lieksan seudulle, sitten 1966 Nurmeksen kappalaiseksi ja vuonna 1972 Nivalan seurakunnan kirkkoherraksi Keski-Pohjanmaalle. ”Lakeuden kutsun sain yhtä aikaa Pasi Kauniston kanssa”, Ranta naureskeli myöhemmin.[6]

Pappisvirkojen ohella Ranta opetti uskontoa Leppävirran yhteiskoulussa 1957, Pielisjärven yhteislyseossa 1963–1966, Nurmeksen yhteislyseossa 1966–1972 ja Nivalan yhteiskoulussa 1972–1974. Lisäksi hän kuului Pielisjärven kristillisen kansanopiston johtokuntaan 1963–1968 ja oli Nurmeksen rovastikunnan diakoniatoimikunnan puheenjohtaja 1966–1971.[7]

Kotiseurakunnan kirkkoherra

Vuonna 1974 Ranta laittoi hakemuksen synnyinseurakuntansa Lapuan kirkkoherraksi ja tuomiorovastiksi. Kirkkoherranvaalissa vastaehdokkaana oli jo lähes legendaarisen maineen saavuttanut eläkeläisrovasti Ville Kuoppala. Molemmat olivat heränneitä ja syntyperäisiä lapualaisia. Kaiken lisäksi Kuoppala oli Rannan vaimon eno. Ranta voitti syyskuiset vaalit selvästi kahden kolmasosan äänisaaliilla.[8]

Ranta oli tuomiorovastiksi varsin nuori, 42-vuotias. ”Nivalassa käskivät viedä haudankaivajankin, joka oli lapualainen. Arvi Lemponen oli lähtenyt Lapualle vain muutamaa vuotta minua aikaisemmin”, hän naureskeli. Tulosaarnassaan hän kuvasi tuntemuksiaan kuin pienellä miehellä, joka oli hypännyt liian suuriin saappaisiin: ”Kyllä se hiukan sellaiselta tuntuu, että saappaat hölökkäävät.”[9]

”Kierros maailmalla on opettanut tavattoman paljon. Kokea taloudellisen kehitysalueen vaikeudet. Olla mukana pienessä seurakunnassa, jossa työntekijöitä on vähän, tehdä tätä työtä eri maakunnissa, kaikki se on ehdottomasti avartanut. Mutta vaikka Lapualla on voinut käydä korkeintaan loma-aikoina, on tuntuma kotiseutuun kuitenkin säilynyt. Kotiseudun asioita on seurattu jatkuvasti mielenkiinnolla.”[10]

Kirkkoherrakautta Lapualla leimasi kaksi poikkeuksellista liikehdintää. ”Patruunatehtaan tuhoisa onnettomuus oli kokonaisuudessaan sellainen tapahtuma, ettei sitä unohda koskaan. Se kosketteli meitä kaikkia lapualaisia läheisesti. Onnettomuuden uhreina oli äitejä, isiä, sukulaisia ja tuttavia. Silloin joutui seurakunnan papisto täystyöllisyyden eteen. Tuomiorovastin ja muittenkin pappien aika kului surevien lähiomaisten sielunhoidollisiin tehtäviin.”[11]

Hieman myöhemmin leimahti paikkakunnalla helluntailaisen Niilo Yli-Vainion johtama herätys. ”Voimakkaimman kuohuntavaiheen aikana tuntui hiukan pelottavalta. Pelotti se, että liikehdinnän tasaannuttua jää liian paljon'sammuneita kekäleitä’, joista voi tulla katkeria arvostelijoita. Tämä pelko on osoittautunut turhaksi, sillä se sai Lapuallakin aikaan vain moninaista kyselyä siitä, mikä on Jumala ja iankaikkisuus. Raamattu on alkanut kiinnostaa ihmisiä entistä enemmän. Kaikki vuosien varrella tapahtunut on siis rauhallisesti ja myönteisesti saanut vaikuttaa myös seurakunnassamme. Vastauksia polttaviin kysymyksiin on lähdetty hakemaan myös kirkoissa ja seuratuvissa”, Ranta kuvasi vuonna 1982.[12]

Lapuan hiippakunnan kakkosmies

Lapuan hiippakunta ja sen tuomiokapituli kietoutuivat merkittävällä ja mielenkiintoisella tavalla Rannan pappisuraan. Hänet vihittiin papiksi hiippakunnan ensimmäisessä pappisvihkimyksessä 3.1.1957. ”Sinun pappeuskirjassasi Jussi on numero 2. Ehkä se oli vähän enteellinen numero, koska sinusta tuli tämän hiippakunnan kakkosmies 1. päivä joulukuuta 1974, kun otit vastaan kotiseurakuntasi Lapuan kirkkoherranviran ja samalla tuomiorovastin viran”, kertasi piispa Yrjö Sariola, jolle Rannan virkaanasettaminen oli piispanvirassaan ensimmäinen.[13]

Rannasta ja piispa Sariolasta tuli läheiset työtoverit. ”Muistan hyvin vielä tuon ensimmäisen adventtisunnuntain, kun sinä pidit tuomiokirkossa tulosaarnasi ja minä puolestani taas saarnasin ensimmäisenä virkapäivänäni Lapuan piispan virassa Karhunmäen opiston juhlassa. Olimme kumpikin aika nuoria näihin vastuunalaisiin virkoihin, sinä tosin selvästi, eli viikon minua vanhempi – mistä olet minua aina sopivassa tilaisuudessa muistuttanut”, Sariola muisteli.[14]

Ranta otti tuomiorovastin tehtävän vakavasti. Hänellä oli tapana tutustua tuomiokapitulin istunnon asiakirjoihin edellisen päivän iltana. Istuntoja kertyi yli 400. Kahteen otteeseen hän johti hiippakuntaa varapiispana piispan ollessa estynyt, toisella kertaa yli puoli vuotta, ja toimittipa silloin yhden pappisvihkimyksen. Lisäksi hän oli läsnä yli 50 pappisvihkimyksessä lukemalla kastekäskyn, johti Hiippakuntatalosäätiötä, kuunteli näytesaarnoja ja otti vastaan pastoraalitutkintoja.[15]

Myös lääninrovastin tehtävät kuuluivat Rannalle viran puolesta.[16]

Jämäkkä periaatteen mies ja kirjoittava puutarhanhoitaja

Kirkon työaloista erityisesti nuorisotyö ja diakonia olivat lähellä Rannan sydäntä. Hän toimi kirkon nuorisonohjaajakoulutuksen seurantaryhmän puheenjohtajana 1977–1988 sekä pitkään kirkon sairaalasielunhoitotoimikunnan puheenjohtajana. Kirkolliskokousedustajaksi hänet valittiin vuosina 1980–1987.[17]

Rantaa pidettiin jämäkkänä asioiden hoitajana, jonka kerran omaksumaa kantaa ei ollut helppo muuttaa. Hänen toimiaan siivitti kylläkin usein lämminhenkinen huumori. Esimerkiksi teologimatrikkeliin matrikkeliin hän ilmoitti vuonna 1990 harrastuksekseen ”keinutuolin etsimisen jo häämöttäviä eläkepäiviä silmällä pitäen”.[18]

Harrastuksista läheisin oli Rannalle kirjoittaminen. Se merkitsi suoranaista henkireikää. Jo vuonna 1959 Ranta toimitti Väinö Maunumaan kanssa Kainuun kristillisen opiston 50-vuotishistoriikin. Sittemmin hän alkoi kirjoittaa Ylä-Karjala-lehteen kirja-arviointeja. Lapualle tultuaan hän piti pitkään viikoittaista kolumnipalstaa Pohjalaisessa vuodesta 1981 lähtien.[19]

Esimerkiksi eläkkeellejäämisjuhlassaan hän vastasi puheisiin itse kirjoittamallaan kiitosrunolla.[20]

Myös puutarhanhoito ja puuhailu kotipihalla Leivontiellä olivat mieluista vastapainoa työlle.[21]

Sairaus vie voiton

Rannan viimeisiä työvuosia varjosti pitkäaikainen sairaus ja sen aiheuttama väsymys. Aiemmin idearikas ja työteliäs kirkkoherra ei enää jaksanut eikä aina pystynytkään hoitamaan tehtäviään. Hän jäi sairauseläkkeelle huhtikuun alussa 1993.[22]

Jussi Ranta kuoli pitkään sairastettuaan Seinäjoen keskussairaalassa helmikuussa 1999. Hän oli kuollessaan 66-vuotias.[23]

Julkaisuhistoria:

1.7.2013   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.

TAKAISIN

Logot