HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

5.7.2013

Jaakko Lammi (1889–1971)

Jaakko Lammi

Karhunmäen kansanopiston johtaja, herännäisvaikuttaja
Syntynyt  
7.5.1889 Ylistaro
Kuollut  
17.12.1970 Lapua
Appi  
Wilhelmi Malmivaara (1854–1922)

Jaakko Lammi (1889–1971) oli lapualainen pappi ja herännäisvaikuttaja. Hän oli Karhunmäen kristillisen kansanopiston johtaja 1926–1956 ja Lapuan vt. kirkkoherra 1922–1924.

Herännäisyyden ja isänmaallisuuden poika

Jaakko Lammi syntyi talonpoikaiskotiin Ylistaron Untamalan kylässä. Koti oli tunnettu herännäistalo, jossa molemmat vanhemmat olivat herännäistaustaisia. Isä Esa Lammi ja äidinisä Juho Kangas olivat molemmat paljon käytettyjä seurapuhujia.[1]

”Kyläkunnassa vallitsi voimakas kristillinen henki ja mieli, joka loi jo lapsiin ja nuorisoon lujan elämän toiminnan pohjan”, hän itse muisteli.[2] Herännäisyydestä ja isänmaalisuudesta tulikin kaksi Lammin elämän johtavaa ohjenuoraa.

Nuori Jaakko menetti isänsä jo kuukauden ikäisenä. Vanhempi veli ohjasi hänet lähimpään oppikouluun Vaasan reaalilyseoon, josta hän valmistui ylioppilaaksi 1910.[3]

Kouluvuosina Lammi tykästyi serkkunsa innostamana metsästykseen ja ampumisharrastukseen. Lyseolaisten parissa puolestaan urheiluharrastus veti puoleensa, erityisesti luistelu, johon oli hyvät mahdollisuudet Vaasan luistinradoilla.[4]

Henkisempiin harrastuksiin tutustuttivat lyseon alaluokilla raittiusseura Toivon liitto ja ylemmillä luokilla Koe-seura, joka keskustelutti jäseniään ajankohtaisista asioista ja julkaisi omaa Koe-lehteä.[5]

Ylioppilaaksi tulon jälkeen Lammi suuntasi kotiperinteen ohjaamana Helsingin yliopiston jumaluusopilliseen tiedekuntaan ja vihittiin papiksi kesäkuussa 1914.[6]

Kiertävä pappi ja opettaja

Virkaura alkoi yleiseen tapaan lyhytaikaisissa apulaispapin tehtävissä. Hän oli muutaman viikon vt. kirkkoherrana Evijärvellä ja kuukauden verran armovuoden saarnaajana Kokemäellä 1914, sitten kirkkoherran apulaisena Alavudella 1914–1915, vt. kirkkoherrana Peräseinäjoella 1915–1918, rykmentin pastorina Kouvolassa 1918–1919 ja neljä kuukautta vt. kirkkoherrana Kaustisella 1919.[7]

Vuonna 1919 Lammi tuli uskonnon, filosofian alkeiden ja historian opettajaksi Lapuan yhteiskouluun. Kirkkoherra Wilhelmi Malmivaaran kuoltua hän toimi samalla Lapuan vt. kirkkoherrana. Tähän sijaistehtävään hän siirtyi kokopäiväisesti kesällä 1923.[8]

Lapuan yhteiskoululla Lammia kiitettiin erityisesti aamuisista rukoushetkistä. ”Etenkin raamatunselitykset lauantaiaamuisin ovat olleet omiaan näyttämään, kuinka rukoushetket päivätyön alkaessa voivat olla mieltä ylentäviä ja kuinka niitä ei ole milloinkaan Suomen kouluista poistettava”, rehtori kirjoitti vuosikertomukseen.[9]

Ensimmäisen vakinaisen pappisvirkansa Lammi sai toukokuussa 1924 Kuopion maaseurakunnasta. Kuopion aika jäi kuitenkin lyhyeksi, kun hänet jo seuraavana vuonna valittiin Karhunmäen kristillisen kansanopiston johtajaksi.[10]

Elämäntyön Karhunmäen johtajana

Karhunmäen opiston johtamisesta 1926–1956 tuli Jaakko Lammin keskeisin elämäntyö. Hänestä tuli samalla herännäisyyden keskeisiä vaikuttajia. Tähän piiriin hänet liitti kodinperinnön lisäksi vahvasti myös avioliitto Wilhelmi Malmivaaran tyttären Ailin kanssa 1923.[11] Karhunmäen opiston edellinen johtaja Väinö Malmivaara oli Lammin lanko.

Lammi säilytti Karhunmäessä vahvan perinteisen herännäishengen. Oppilaita ohjattiin määrätietoisesti jumalanpelkoon ja isänmaanrakkauteen. Seuroja pidettiin säännöllisesti, pari kertaa kuussa oli jumalanpalvelus ja lisäksi oppilaiden kanssa kuljettiin seuroissa lähitaloissa. Karhunmäen opisto säilyi myös lähikylien keskeisenä kokoontumispaikkana, vaikka uusi aika murensikin vanhoja muotoja.[12]

Lammi itse opetti uskontoa, historiaa ja yhteiskuntaoppia sekä kirjallisuutta, jossa käsiteltiin erityisesti Aukusti Oravalan, Kyösti Wilkunan, Mauno Rosendalin ja Juhani Ahon herännäisyyttä käsitteleviä teoksia. Parhaimmillaan Lammi oli yhteiskuntaopin tunneilla, joissa hänen isänmaallinen henkensä pääsi puhaltamaan.[13]

Lammin tunnit olivat kansakouluntarkastaja M. O. Karttusen mukaan ”asiallisen rakentavia, isänmaallista ja kansallista mieltä kohottavia ilman fraaseja ja korusanoja. Voitaneen korostetusti sanoa hänellä olleen sellaista sanottavaa, jota myös miesoppilaat kuuntelivat”.[14]

”Syvimmäksi vaikutukseksi minulle jäi pitkäaikaisesta työstä Karhunmäessä se, että me puutteenalaiset ja heikot opettajat, jotka työssämme olimme joutuneet moniin tappioihin ja haavoihin, saimme yhdessä vajavaiseksi itsensä tuntevien oppilaiden kanssa olla pyrkimässä elämän lähteelle ja juodakin siitä. Ei sitä saa kieltää, kyllä Jumalan käsi monta kertaa toimi niin väkevänä kohdallamme, että me tunsimme, miten aivan alhaalla, siellä Herran jalkain juuressa on se kallis helmi, jonka omakseen voittamiseksi on myytävä kaikki ja kannattaa myydä kaikki”, Lammi itse muisteli.[15]

Herättäjän ja lastensuojeluliiton töissä

Nuorena pappina Lammi innostui Mannerheimin lastensuojeluliiton työstä. Hän oli 1923–1924 Lapuan paikallisosaston puheenjohtaja ja oli mukana myös Kuopion paikallisosastossa. Kuopion vuosina hän kuului myös maaseurakunnan kirkkovaltuustoon 1924–1926 ja toimi paikallisen kansakoulun johtokunnassa.[16]

Kun Karhunmäestä tuli Lammin elämän pääsisältö, hän ei enää juurikaan lähtenyt luottamustehtäviin. Lapuanliikkeen päämääriä kohtaan hänellä oli ymmärrystä, mutta siinäkään hän ei ollut pitempään mukana.[17][18] Lapuanliikkeen aikana hänet valittiin valitsijamieheksi vuoden 1931 presidentinvaaleissa, joissa Svinhufvud voitti täpärästi Ståhlbergin.

Oman kansanopistonsa oppilasliiton puheenjohtajana Lammi oli 1927–1957. Hän kuului 1937–1959 Herättäjä-Yhdistyksen päätoimikuntaan ja oli Kyösti Wilkunan säätiön hoitokunnassa.[19]

Pappistyötä myös opiston ulkopuolella

Opistotyön ohella Jaakko Lammi oli toiminut tarvittaessa väliaikaisena pappina lähiseudulla. Hän hoiti papintehtäviä Tiistenjoella syksyllä 1935 ja Alajärven vt. kirkkoherran tehtävää jatkosodan aikana 1941. Vuosina 1935–1937 oli myös Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin kenttäpappi.[20]

Jäätyään eläkkeelle 1956 Lammi lupasi vielä auttaa naapuriseurakuntia, sillä pappispula oli kova. Hän oli vt. kirkkoherrana Kortesjärvellä 1956–1957, Jurvassa 1957–1958 ja synnyinseurakunnassaan Ylistarossa 1958–1959. Myös Lapuan yhteislyseossa hän opetti vielä 1960–1961.[21]

Lammi kulki ahkerasti lähiseutujen kylissä seurapuhujana, mutta häntä kuultiin monesti isänmaallisissakin juhlissa, kuten Lapuan päivillä.[22] Hän avusti Vaasa-lehteä vakituisesti hartauskirjoituksilla 1935–1967. Hän kuului myös Heräävän nuorison toimituskuntaan.[23]

Jaakko Lammi sai rovastin arvon vuonna 1944. Hänellä myönnettiin myös Suomen valkoisen ruusun ritarikunnan 1. luokan ritarimerkki.[24]

Jyrkkä isänmaallinen körtti

Herännäis-isänmaallinen henki leimasi Lammin kaikkea toimintaa. Jussi Kuoppalan mukaan hän ”toi omalla sähköisellä tavallaan tämän seudun seuroihin ja seurojen kamarikeskusteluihin niissä puntaroitaviksi hengelliset ja maalliset, kilvoituksen ja viljelyksen, herännäisyyden ja isänmaan asiat. Elämän koko kuvaa katseltiin sanan valossa”.[25]

Olemukseltaan Lammi oli ryhdikäs ja miehekäs. Hänen luonteessaan oli jyrkkyyttä ja tulisuuttakin, mutta hänen puheensa olivat sytyttäviä ja niitä kuunneltiin mielellään.[26]

Lammien eläkekoti oli Lapuan Siirilän kylässä. Siellä Jaakko Lammi kuoli jouluaattona 1971 82-vuotiaana. Viimeisiä aikoja leimasivat sairauden vaivat.[27]

Julkaisuhistoria:

5.7.2013   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Viittaukset

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.

TAKAISIN

Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Herättäjäjuhlat Lapuan Karhunmäessä 1917 (P00:2493B)

Logot