HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

10.7.2013

Liisi Hautanen (1859–1937)

Liisi Hautanen (1859–1937) oli lapualainen käsiteollisuuden ja naistyön uranuurtaja. Hän oli keskeinen vaikuttaja Lapuan naisyhdistyksessä ja emäntäkoulussa sekä ensimmäisiä naisia kunnan ja seurakunnan luottamustehtävissä.

Ison talon esikoinen

Liisi Lagerstedt syntyi aikansa huomattavimpaan lapualaistaloon. Hän oli 14-lapsisen perheen esikoinen.[1] Isä F. W. Lagerstedt oli pitäjän vaikutusvaltaisimpia ja varakkaimpia talollisia.

Jo varhain Liisi auttoi äitiään suuren talouden pyörittämisessä ja jatkuvien vieraiden emännöimisessä. Vaikka talossa oli paljon palvelijoita, omakin väki oli tiiviisti työn touhussa.[2]

Valistuneet vanhemmat halusivat antaa esikoiselleen parhaan mahdollisen kasvatuksen. Tyttöjen kohdalla mahdollisuudet vain olivat kovin rajoitetut. Käytyään Lapualla yksityisen kansakoulun Liisi Lagerstedt lähetettiin Maksamaalle Tottensundin sotilasvirkataloon. Siellä hän oppi kotitalous- ja käsityötaitoja, mutta myös ruotsinkieltä, jota hän pystyi vielä myöhemminkin puhumaan jonkin verran.[3]

Liisin ollessa 18-vuotias isän kauppaan tuli apulaiseksi saarijärveläinen nuorukainen Matti Hautanen. Epäluuloisen ja tunnustelevan alun jälkeen perheen Lagerstedtien kylmähkö suhtautuminen alkoi lämmetä, ja neljän vuoden kuluttua Liisi oli naimisissa Hautasen kanssa.[4] Nuoripari perusti oman kaupan, jonka hoitamisessa vaimo aluksi auttoi apulaisena.[5]

Kauppakartanon vieraanvarainen emäntä

Isä oli toivonut esikoisestaan kuitenkin suurtalon emäntää eikä kauppiaanrouvaa. Tämä toive toteutui, kun Liisi sai perintöosanaan Leskelän talon. Lisämaita hankittiin vielä ostamalla Nevalan tila Toijanniemestä.[6] Suurtalon emäntänä Hautanen tuli erityisen tunnetuksi puutarhatyöstään.[7]

Hautasten Leskelän tilalle rakennuttamasta suuresta kauppakartanosta tuli yksi lapualaisen yhteistoiminnan keskeisimmistä näyttämöistä. Yhteiskoulun luokka sijoitettiin sinne alkuvuosina ja yläkerrassa pidettiin käräjiä. Talo oli myös monien yhteisöjen vakituinen kokouspaikka. Esimerkiksi vuonna 1918 siellä suoritettiin Lapuan suojeluskunnan lipun naulaaminen.[8]

Emäntä itse käsitti ovien avaamisen ja vieraanvaraisuuden jonkinlaiseksi yhteislapualaiseksi velvollisuudeksi, johon hän oli oppinut jo lapsuuskodissaan. Niin kodin henkeä on luonnehdittu elämänmyönteiseksi, seuralliseksi ja viihtyisäksi.[9]

Hautasen tuttavapiiri oli poikkeuksellisen laaja. Siihen kuului mm. monia laajalti tunnettuja naisvaikuttajia. Hautasessa vierailivat Iida Yrjö-Koskinen, Ilmi Hallsten, Hilda Käkikoski, Eveliina Ala-Kulju ja monet muut.[10]

Lagerstedtien sisarussarja piti tiiviisti yhtä ja Liisi Hautanen oli yhteydenpidon keskeinen henkilö. Sukusiteet toivat myös vaikeuksia, kun sisarusten rahoittama Etelä-Pohjanmaan pankki ajautui 1930-luvun alussa peruuttamattomiin vaikeuksiin pula-aikojen takaiskujen vuoksi. Hautanen kuitenkin selvisi vaikeuksista.[11]

Käsiteollisuuden uranuurtaja

Miehensä monipuolisen liiketoiminnan rinnalla myös Liisi Hautasesta tuli huomattava käsityöalan kauppias ja naisten käsitöiden uranuurtaja Etelä-Pohjanmaalla. Hän alkoi ensimmäisenä työskennellä naisten käsiteollisuuden tunnetuksi tekemisen puolesta. Hänen esiintymisensä asian puolesta lukuisissa tilaisuuksissa oli nostamassa eteläpohjalaisia kudonnaisia huomattavaan maineeseen.[12]

Hautanen alkoi vuosisadan lopulla kudottaa toimittamiensa mallien ja ohjeiden mukaisesti erilaisia kankaita kuten poimuvaatetta, leninkikangasta, trikoota, cheviotia ja sarkaa sekä ikkuna- ja oviverhoja, liinoja sekä muita kudonnaisia monilla paikallisilla naisilla. Näin hän tarjosi elannon monelle vähävaraiselle naiselle.[13]

Kudonnaiset kaupattiin kauppaliikkeitten välityksellä laajasti Pohjanmaalle ja muualle maahan. Kudonnaiset olivat korkealaatuisia, mistä ne palkittiin useita kertoja. Niitä oli esillä jopa Pietarin yleisessä käsityönäyttelyssä.[14]

Erityisen suuri merkitys Hautasella oli kansallispukujen käytön yleistymisessä. Hän toimitti niiden malleja, hankki langat, värjäytti ne ja lähetti sitten ympäri Suomea. Itse hän herätti huomiota esimerkiksi esiintymällä kaukolalaisessa kansallispuvussa ulkomaisten vieraiden parissa eräässä pohjoismaisessa naiskongressissa.[15]

Hautanen oli perustamassa Etelä-Pohjanmaan kotiteollisuusyhdistystä vuonna 1907 ja kuului sen johtokuntaan kolme vuosikymmentä aina kuolemaansa saakka.[16]

Laajalti luotettu taloudenhoitaja

Erään keskeisen osan Liisi Hautasen elämäntyötä muodosti vuonna 1890 perustettu Lapuan naisyhdistys.[17] Hautanen aloitti sen varapuheenjohtajana ja sai sittemmin puheenjohtajan tehtävät 1894–1906. Hänet kutsuttiin vuonna 1910 Lapuan naisyhdistyksen ja vuonna 1924 Suomen naisyhdistyksen kunniajäseneksi.[18]

Naisyhdistys perusti vuonna 1898 emäntäkoulun Hautasen naapuriin Lagerstedtin perheen vuokramaalle. Liisi Hautanen hoiti molemmissa monia käytännön asioita milloin esimerkiksi rakennusasioissa tai luovuttamalla osan karjastaan emäntäkoulun oppilashoitoon vuotuista korvausta vastaan. Erityisen merkittävää oli hänen toimintansa kummankin pitkäaikaisena taloudenhoitajana.[19]

Hautanen oli emäntäkoulun johtokunnan puheenjohtajana 1917–1937 ja rahastonhoitaja peräti neljä vuosikymmentä 1898–1937.[20] Kiitollisuuden osoituksena emäntäkoulu maalautti Hautasesta muotokuvan, jota piti esillä opintosalissa. Kouluun perustettiin myös kaksi hänen nimeään kantavaa stipendirahastoa, toinen Hautasen itsensä lahjoittamana.[21]

Yhdessä miehensä kanssa Hautanen oli tukemassa yhteiskoulun perustamista Lapualle. Hän oli mukana jo sen ensimmäisessä väliaikaisessa johtokunnassa ja kuului sittemmin joko sen johtokuntaan tai vanhempain neuvostoon aina kuolemaansa saakka. Vuosina 1917–1937 hän toimi myös koulun taloudenhoitajana.[22]

Lapuan kirkkovaltuustoon Hautanen valittiin elämänsä loppupuolella 1932–1937. Häntä ennen siellä oli istunut naisista vain Tyyne Saari. Kirkkovaltuustossa Hautanen esitti vuoden 1935 Lapuan kirkon urkujen uusimista. Vuonna 1938 valmistuneista uusista uruista tuli lopulta Suomen suurimmat, mutta sitä Hautanen ei enää ollut näkemässä.[23]

Myös Lapuan kunta hyödynsi Hautasen laajaa asiantuntemusta erilaisissa tehtävissä. Hän oli useissa toimikunnissa ja johtokunnissa sekä verotuslautakunnassa ja vaalilautakunnassa sekä holhouslautakunnassa kuolemaansa asti.[24]

Vapaussodan aikana Hautanen oli muonitustoimikunnan jäsen. Hän toimi aktiivisesti myös sodan jälkeen perustetussa Lotta-Svärdin paikallisosastossa.[25]

Suuresti kunnioitetun elämän päätös

Syksyllä 1936 Liisi Hautanen sairastui vakavasti. Talven aikana hän oli toistuvasti vuoteen omana, eikä sairaalahoito Helsingissäkään enää auttanut. Tauti vei hänet hautaan seuraavana keväänä.[26]

Kaksikymmentä viimeistä vuottaan Liisi Hautanen eli leskenä ja hallitsi yksin suurtaloutta. Jo Matti Hautasen eläessä puolisot olivat tehneet yhteistestamentin, jonka nojalla pääosa heidän omaisuudestaan siirtyi Liisi Hautasen kuoleman jälkeen Lapuan kunnalle. Lisäksi muistettiin mm. kasvattitytärtä ja kahta uskollista palvelijaa ja emäntäkoulua. Hautasella ei ollut omia lapsia.[27]

”Hautasen täti” oli yksi aikansa tunnetuimmista ja arvostetuimmista eteläpohjalaisnaisista. Hän oli poikkeuksellisen kunnioitettu ja vilpittömästi ihailtu. Hän jäi aikalaisten muistoihin vakaana ja harvinaisen lämminsydämisenä persoonana, joka ratkaisi asiat rauhallisesti harkiten ja joka saavutti hiljaisella vaatimattomuudellaan kaikkien kansanosien kunnioituksen.[28]

Täyttäessään 70 vuotta Liisi Hautanen sai onnitteluadressin, jonka oli allekirjoittanut peräti 250 naista.

Adressiin ja sitä seuranneen hopeisen kahvikaluston luovuttanut maaherratar Sarlin totesi muun muassa: ”Aina tasaisena harvinaisen ystävällisenä ja vieraanvaraisena olette saavuttaneet niin ylhäisen kuin alhaisen, niin rikkaan kuin köyhänkin jakamattoman kunnioituksen ja herttaisen kotinne on tunnettu kautta maan viihtyisyydestään.”[29]

”Jokainen lapualainen tietää, että milloinka joku kaikkien parasta tarkoittava asia on ollut yhteisesti ajettavana, rouva Hautasen innokkaaseen myötävaikuttamiseen on voitu täydellä luottamuksella turvautua”, kirjoitti Lapuan Sanomat vuonna 1934.[30]

Julkaisuhistoria:

23.5.2012   Versio 1   Teppo Ylitalo
10.4.2013   Nykyinen versio   AdminMuseo

Viittaukset

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.
Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Lapuan Nahka- ja lapikastehtaan työväkeä

Logot