HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

9.9.2014

Anneli Jäätteenmäki

Anneli Tuulikki Jäätteenmäki

Varatuomari, Euroopan parlamentin jäsen
Syntynyt  
11.2.1955 Lapua
Yhteystiedot  
anneli.jaatteenmaki( a )europarl.europa.eu
Linkit  
www.annelijaatteenmaki.net

Anneli Tuulikki Jäätteenmäki on lapualainen varatuomari ja poliitikko. Hän oli Suomen ensimmäinen naispääministeri vuonna 2003. Vuodesta 2004 hän on ollut Euroopan Parlamentin jäsen.

Tasa-arvon puolustaja ja ensimmäinen naispääministeri

Anneli Jäätteenmäki on koulutukseltaan juristi. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Lapualla vuonna 1974 ja aloitti opiskelut Helsingin yliopistossa. Hän valmistui oikeustieteen kandidaatiksi ja sai varatuomarin arvon vuonna 1980. Opiskeluaikanaan hän toimi myös ylioppilaskunnan ja Pykälä ry:n hallituksissa.[1]

Työura alkoi viransijaisena Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan toimistossa työmarkkinajuristina 1981–1982. Sen jälkeen hän kävi ulkoasiainministeriön kansainvälisten asiain valmennuskurssin ja toimi hetken aikaa ulkoasiainministeriön protokollaosastolla. Vuonna 1982 Jäätteenmäki valittiin Lapuan kaupungin lakimieheksi, jossa virassa hän oli nimellisesti vuoteen 2002 saakka.[2]

Hän jäi kuitenkin virkavapaalle jo seuraavana vuonna 1983, kun sosiaali- ja terveysministeri Eeva Kuuskoski pyysi hänet poliittiseksi sihteerikseen. Vuonna 1986 hän toimi Keskustapuolueen eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteerinä.[3]

Vuoden 1987 eduskuntavaaleissa Jäätteenmäki valittiin kansanedustajaksi suurella yli 9.000 äänimäärällä. Edellisen kauden Lapua oli ollut ilman omaa kansanedustajaa, kun Orvokki Kangas ei enää vuoden 1983 vaaleissa tullut valituksi.[4]

”Tarkoitus ei aluksi ollut olla kokopäiväinen luottamushenkilö. Mutta lapualaisilla oli kova halu saada oma kansanedustaja. Elämänurahan siitä tuli”, Jäätteenmäki pohtii. Poliittinen vaikuttaminen oli kuitenkin tuttua jo kodinperintönä, sillä isä Oiva Jäätteenmäki oli ollut näkyvä kunnallismies Lapualla.[5]

Vuosina 1994–1995 Jäätteenmäki toimi Esko Ahon hallituksessa oikeusministerinä. Vahvasti tasa-arvoasioihin ja ihmisoikeuksiin suuntautuneena hän ajoi läpi tasa-arvolain muutoksen, jossa määriteltiin sukupuolikiintiöt julkisiin tehtäviin.[6]

Kun Keskustan puheenjohtaja Esko Aho lähti niukasti häviämänsä presidentinvaalien jälkeen sapattivuodeksi Yhdysvaltoihin, varapuheenjohtaja Jäätteenmäestä tuli hänen sijaisensa. Kesäkuussa 2002 Jäätteenmäki valittiin suurella ääntenenemmistöllä Keskustan puheenjohtajaksi.[7]

Kevään 2003 eduskuntavaaleissa Jäätteenmäki johdatti Keskustan vaalivoittoon. Hän nousi eduskunnan puhemieheksi, hallitustunnustelijaksi ja Suomen ensimmäiseksi naispääministeriksi.[8]

Pääministeriys jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, kun hallituskumppani SDP edellytti pääministerin vaihtamista. Taustalla oli Jäätteenmäen vaalien aikainen syytös, että edellinen pääministeri, SDP:n Paavo Lipponen, oli liittänyt Suomen maan omien linjausten vastaisesti Yhdysvaltojen Irakin miehitystä kannattaneiden valtioiden joukkoon.[9]

Eron jälkeen Jäätteenmäkeä syytettiin oikeudessa yllytyksestä ja avunannosta, kun Irak-muistiot hänelle vuotanut presidentti Tarja Halosen neuvonantaja Martti Manninen sai syytteen virkasalaisuuden rikkomisesta. Käräjäoikeus katsoi Mannisen syylliseksi, mutta vapautti Jäätteenmäen.[10]

Irak-jupakan jälkeen Jäätteenmäki valittiin Euroopan Parlamenttiin ylivoimaisena äänikuningattarena 149.000 äänimäärällä. Hänet valittiin uudelleen vuoden 2009 vaaleissa maan toiseksi suurimmalla äänimäärällä.[11] Vuoden 2014 EU-vaaleissa hän sai yli 59.000 ääntä ja tuli valituksi uudelle kaudelle.[12]

Syksyllä 2003 Jäätteenmäki luopui Keskustan puheenjohtajuudesta, mutta toimi kolme kautta Suomen Keskustanaisten puheenjohtajana 2005–2011.[13]

Jäätteenmäki on kirjoilla Lapualla, ja hänellä on toinen koti Helsingissä. Hän harrastaa lenkkeilyä, kirjallisuutta, historiaa ja nykytaidetta.[14]

Hirvijoella syntyneen Jäätteenmäen vanhemmat olivat maanviljelijä Oiva Jaakoppi Jäätteenmäki ja emäntä Anna Irja Jäätteenmäki o.s. Latvala. Hän on naimisissa toimittaja Jorma Mellerin kanssa.[15]

Nykyisiä luottamustehtäviä[16]

Euroopan Parlamentti

  • Euroopan Parlamentin jäsen vuodesta 2004
  • ALDE-ryhmän varapuheenjohtaja vuodesta 2009
  • Ulkoasiainvaliokunnan jäsen
  • Suhteista Yhdysvaltoihin vastaavan valtuuskunnan jäsen
  • Järjestäytynyttä rikollisuutta, korruptiota ja rahanpesua käsittelevän erityisvaliokunnan varajäsen
  • perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioidenvaliokunnan varajäsen
  • turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunnan varajäsen
  • Valtuuskunta EU:n ja Turkin parlamentaarisessa sekavaliokunnassa -varajäsen
  • Suhteista Naton parlamentaariseen yleiskokoukseen vastaavan valtuuskunnan varajäsen

Lapua-Säätiö

  • hallituksen jäsen

Muita aiempia luottamustehtäviä[17]

Suomen eduskunta

  • kansanedustaja 1987–2004 (kesk.)
  • Keskustan eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja 1991–1994, 1999–2000
  • eduskunnan puhemies 25.3.2003–16.4.2003
  • pääministeri 17.4.2003–23.6.2003
  • oikeusministeri 1.5.1994–12.4.1995
  • perustuslakivaliokunnan jäsen 1987–1991, 1991–1994, 1995–1999
  • lakivaliokunnan jäsen 1987–1991
  • suuren valiokunnan jäsen 1999–2003
  • puolustusvaliokunnan varajäsen 1991
  • ulkoasiainvaliokunnan varajäsen 1991–1994, 1999, 2003–2004
  • valitsijamies 1987–1991
  • eduskunnan pankkivaltuuston jäsen 1991–1994, 1995–2003
  • suppeamman pankkivaltuuston varajäsen 1991–1994, 1995–2000
  • valtion vakuusrahaston valtuuston jäsen 1996–1999
  • eduskunnan palkkavaltuuskunnan jäsen 1987–1992
  • Euroopan Neuvoston Suomen valtuuskunnan varapuheenjohtaja 1996–2003
  • Pohjoismaisen Neuvoston Suomen valtuuskunnan jäsen 1987–1994
  • Länsi-Euroopan unionin parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan jäsen 1999–2003
  • perusoikeuskomitean jäsen 1991
  • Suomen Pankki -komitean jäsen
  • valtiosääntötoimikunnan jäsen
  • Perustuslaki 2000 -komitean jäsen
  • vankeinhoitoasiain neuvottelukunnan jäsen 1988–1994, puheenjohtaja 1991–1994
  • tasa-arvoasiain neuvottelukunnan jäsen 1987–1991 

Suomen Keskusta

  • Suomen Keskustan puheenjohtaja 2003–2002
  • Suomen Keskustan varapuheenjohtaja 2000–2002
  • Keskustanaisten puheenjohtaja 2005–2011
  • Etelä-Pohjanmaan piiritoimikunnan jäsen

Pohjola-Norden

  • liittohallituksen jäsen
  • nuorisoliiton puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta

  • hallituksen jäsen 1978–1979

Paasikivi-seura

  • varapuheenjohtaja vuodesta 1994

Kriminaalipoliittinen instituutti HEUNI

  • neuvottelukunnan jäsen vuodesta 1996

Vattenfall Oy

  • neuvottelukunnan jäsen 2001

Savonlinnan Oopperajuhlien kannatusyhdistys

  • valtuuston jäsen 2003

Palkinnot ja huomionosoitukset[18]

Julkaisut[19]

  • 1999: Oikeus voittaa. Edita, Helsinki. 203 s.
  • 2002: Sillanrakentaja. WSOY, Helsinki. 255 s.

Julkaisuhistoria:

24.6.2013   Versio 1   Teppo Ylitalo
24.6.2013   Versio 2   Teppo Ylitalo
9.9.2014   Nykyinen versio   AdminMuseo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.

TAKAISIN

Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Mahdollisesti alanurmolaisia nuorukaisia

Logot