HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

10.7.2013

Kustaa Kujanpää (1886–1940)

Kustaa Kujanpää

Kansakoulunopettaja, herännäisvaikuttaja

Syntynyt  
28.8.1886 Lapua
Kuollut  
9.8.1940 Seinäjoki
Lapset  
Helvi Yli-Kuivila (1911–2010)

Kustaa Kujanpää (s. 28.8.1886 Lapua – k. 9.8.1940 Seinäjoki) oli hellanmaalainen opettaja, herännäisvaikuttaja, kirjoittaja ja musiikkimies. Hän oli Hellanmaan kansakoulun johtajaopettaja yli kolmekymmentä vuotta. Hänen pikakirjoituksensa ansiosta monet Wilhelmi Malmivaaran ja Juho Malkamäen seurapuheet säilyivät jälkipolville.

Maanviljelyskodista opettajaksi

Kustaa Kujanpää syntyi Hellanmaassa herännäiseen talollisperheeseen. Musiikki oli lapsuuskodissa tärkeässä roolissa. Nuori Kustaa etsiytyi harmonin pariin hivuttavaa selkäydintautia sairastavan isän ohjauksessa ja 25 pennin hintaisen Vegeliuksen musiikkivihon opastuksessa. Jo 12-vuotiaana hän pystyi säestämään kaikki koraalit.[1]

Kun talossa oli seitsemän lasta, joista viisi poikaa, kaikista ei millään voinut tulla kotitilan jatkajaa. Kolmanneksi vanhimpana poikana Kustaa alkoi kansakoulun jälkeen suorittaa itseopiskelua haaveenaan opettajan ammatti.[2]

Hän suuntasi 17-vuotiaana Sortavan seminaariin. Kodista lähtiessään leskiäiti jäi polvilleen takkakiven ääreen ja jätti poikansa taivaallisen Isän hoiviin, mikä kuva painautui lähtemättömästi nuorukaisen mieleen.[3]

Kujanpää valmistui Sortavalasta vuonna 1908. Äidin nöyrä toivomus ja oma kiintymys kotiseutuun toivat hänet kotikylän kansakoulun opettajaksi. Hän oli Hellanmaan koulun opettajana yli kolme vuosikymmentä 1908–1930. Opettaminen oli Kujanpäälle mieluisa elämäntyö. Hän piti monia vapaaehtoisia jatkokursseja ja antoi monelle opinhaluiselle yksityisopetustakin.[4]

Lisätöissä ja luottamustoimissa

Kylien toimeliaille opettajille lankesi perinteisesti opetustoimen ohella muitakin tehtäviä. Kujanpää hoiti myös Hellanmaan postia ja Suomi-yhtiön asiamiehenä vakuutusasioita. Työhuone oli avoinna käytännössä aina kun oltiin kotona.[5]

Kylän edustajana Kujanpää valittiin myös kunnanvaltuustoon. Lisäksi hän kuului terveydenhuoltolautakuntaan vuodesta 1917, vaalilautakuntaan ja Lapuan yhteiskoulun vanhempainneuvostoon. Muita luottamustehtäviä hän hoiti vielä mm. maamiesseuran johtokunnassa ja osuuskaupan hallituksessa.[6]

Poliittisesti Kujanpää oli tiukasti oikeistossa lapuanliikkeen ja kokoomuksen riveissä. Hän oli järjestämässä antikristillisyyttä vastustamiskokousta Lapualle 1931 ja syytti Ilkka-lehteä antikristillisyyden puolustamisesta. Kujanpää oli myös Hellanmaan kansallisseuran puheenjohtaja 1930-luvulla.[7]

Herännäisopettaja ja pyhäkoulumies

Kujanpään elämän pohjavireenä kulki lapsuudenkodista omaksuttu herännäisyys. Hän piti omassa kodissaan säännöllisesti kotihartauksia, iltaisin veisattiin Siionin virsiä ja opettaja itse luki hartauskirjaa. Seuroissa käytiin ahkerasti, ja jopa lasten ajanlaskukin määräytyi jokakesäisten herättäjäjuhlien mukaan.[8]

Pyhäkoulua Kujanpää piti monia vuosia ja liikkui Pohjanmaalla laajemminkin pyhäkouluyhdistyksen puhujana.[9] Sisälähetysseura Herättäjä asetti hänet organisoimaan pyhäkouluja eri puolille Lapuaa ja ohjaamaan herännäisnuoria niiden opettajiksi. Hänen ansiostaan pyhäkoulun suosio nousi huomattavasti.[10]

Kujanpää oli myös pidetty seurapuhuja, vaikka istuikin mieluiten seuroissa kuulijana.[11] Häntä pyydettiin puhumaan moniin kylässä pidettyihin ristiäis-, hää- ja hautajaisseuroihin papin sijastakin. Hän puhui myös herättäjäjuhlilla, ainakin Oulussa 1924.[12] J. K. Kuoppalan kuvauksen mukaan Kujanpää puhe oli ”perusteltua ja elävään totuuteen pyrkivää, josta kuulija sai rakennusta ja kehotusta”.[13]

Kujanpää kokosi ympärilleen heränneiden opettajien toveripiirin.[14] Sen lisäksi hän oli pitkään Kristillisen opettajaliiton sihteeri ja toimeliaimpia jäseniä. Opettajien uskonnollis-pedagogisilla kursseilla hänet nähtiin usein puhujana ja luennoitsijana. Esiintymistensä ja monien aiheeseen liittyvien kirjoitustensa vuoksi Kujanpää saavutti maanlaajuista tunnettuutta ja tunnustusta.[15]

Kujanpää kuului kustannusosakeyhtiö Herättäjän johtokuntaan ja oli siten läheisessä kanssakäymisessä keskeisten herännäisvaikuttajien kanssa.[16] Oman lukunsa Kujanpään hengellisessä toiminnassa muodostaa suuri työ oman kyläkirkon saamiseksi. Kujanpää oli keskeisiä puuhamiehiä hankkeessa.[17]

Maanviljelyjä lähellä luontoa

Opettajan palkkaetuihin kuului pieni viljelysmaa. Kujanpäällä oli kuitenkin intoa suurempaankin maanviljelykseen. Hän hankki vuokramaita ja raivasi itse tavattoman kivisen ostomaan pelloksi kahdeksan vuoden aikana. Navetassa pidettiin paria lehmää ja sikaa.[18] Raivaustoiminnastaan, johon hän saattoi lähteä innoissaan jo aamuneljältä, Kujanpää palkittiin maanviljelysseuran kunniapalkinnolla.[19]

Muutenkin luonto oli Kujanpäälle tärkeä. Hän järjesti koulun puutarhan suurella työllä hyvään kuntoon.[20] Hän piti puutarhassa monia vieraita kasveja ja jakoi niiden kasveja moneen kylän kotiin. Usein hän myös itse suunnitteli niiden puutarhat.[21]

Kesken laulutunnin hän saattoi viedä oppilaat ulos luontoon laulamaan. Koulun pihapiiriin Kujanpää rakensi siperialaisten hernepuiden varjoon Majan, jossa juhlittiin perheen merkkitapahtumia.[22]

Karjalan vuodet ja sen luonnon kauneus jättivät Kujanpäähän pysyvät jäljet. ”Vielä kerran vien perheeni Karjalaan”, hän haaveili vuosien ajan. Neljä lapsista pääsikin tavalla tai toisella näkemään Karjalan.[23]

Itseilmaisuina kirjoittaminen ja musiikki

Kustaa Kujanpää oli kirjallisesti lahjakas ja kiinnostunut kirjallisista harrastuksista. Hän ylläpiti koululla lainakirjastoa ja järjesti kirjavarojen kartuttamiseksi pieniä juhlia.[24] Hän kirjoitti useisiin sanoma- ja aikakauslehtiin erityisesti uskonnollisista ja kouluaiheista.[25]

Erityisen merkittävä oli Kujanpään panos herännäisjohtajien Wilhelmi Malmivaaran ja Juho Malkamäen seurapuheiden säilyttämisessä. Hän kirjoitti niitä muistiin jo seminaariaikoina harrastamallaan pikakirjoituksella, minkä ansiosta ne voitiin julkaista ja saatiin säilymään jälkipolville.[26]

Musiikkiharrastus jatkui koko aikuisiän. Kun koululla pidettiin kerran kuussa jumalanpalveluksia, Kujanpää oli niissä luonteva kanttori. Hän perusti Hellanmaahan sekakuoron, joka aluksi toimi kesäisinkin, mutta joka vähitellen muuttui tilapäisemmäksi opettajan kiiruiden lisääntyessä.[27]

Hän soitti paljon ja illat päättyivät yhteisesti veisattuun iltavirteen. Usein pellolta saapuessaankin Kujanpää astui ensin pianon ääreen ja sitten vasta syömään.[28]

Henkisten harrastusten rinnalla Kujanpää johti myös Hellanmaan Pyrinnön voimistelijoita.[29]

Tunnollisen ja periksiantamattoman lyhyt elämä

Kustaa Kujanpää oli tunnollinen, sivistynyt ja miellyttävä opettaja, joka Vaasan luonnehdinnan mukaan ”hiotulla tavalla suhtautui kanssaihmisiinsä”.[30] Hänessä oli paljon perusteellisuutta ja periksiantamattomuutta, ja hän halusi viedä aloittamansa asian loppuun.[31]

Kujanpään vakavahenkisen opetuksen ytimenä olivat rakkaus Luojaan, luontoon ja isänmaahan.  Hänessä oli myös paljon nuorekkuutta ja leikkisyyttä ja hän viihtyi usein oppilaiden kanssa leikeissä.[32] J. K. Kuoppala on kuvannut hänen opetustaan uskonnossa ja soitossa yhdeksi parhaista.[33]

Kujanpää opiskeli itsekin haaveenaan papinura, mutta kaiken toimen keskellä aika ei riittänyt siihen. Kotielämä oli melko vaatimatonta, sillä opettaja-isän palkka ei tahtonut riittää kaikkiin tarpeisiin.[34]

Ensimmäisestä avioliitostaan Kujanpää jäi leskeksi vuonna 1931. Yhdeksän leskeysvuoden jälkeen hän solmi uuden avioliiton. Se jäi kuitenkin vain reilun puolen vuoden mittaiseksi.[35]

Kustaa Kujanpää sairastui äkillisesti välirauhan kesänä 1940 ja joutui hoidettavaksi Seinäjoelle lääninsairaalaan. Siellä hän kuoli muutaman päivän sairastettuaan vain 53-vuotiaana.[36]

Julkaisuhistoria:

22.5.2012   Versio 1   Teppo Ylitalo
7.7.2013   Nykyinen versio   AdminMuseo

Viittaukset

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.
Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Ville ja Lempi Alasaaren lapsia

Logot