HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

4.7.2014

J. K. Kuoppala (1873-1946)

Juho Kustaa Kuoppala

kauppias, herännäisvaikuttaja

Syntynyt  
21.10.1873 Ylistaro
Kuollut  
18.3.1946 Lapua
Lapset  
Ville Kuoppala (1910–1985)
Kalle (Kassu) Kuoppala (1912–1978)
Pojanpoika  
Esa Kuoppala (1928–1988)

Aiheeseen liittyvät otsikot

Kuva: J. K. Kuoppala

Juho Kustaa Kuoppala (s. 21.10.1873 Ylistaro – k. 18.3.1946 Lapua) oli lapualainen kauppias, talousneuvos ja herännäisvaikuttaja. Hän oli Lapuan kirkonisäntä, kirkolliskokousedustaja 1933–1943 ja laajennetun piispainkokouksen jäsen 1943. Keskeisimmän elämäntehtävänsä hän teki herännäisyyden palveluksessa talousmiehenä, toimittajana ja hengellisenä vaikuttajana. Lisäksi hänet valittiin lukuisiin taloudellisiin, kunnallisiin ja seurakunnallisiin luottamustehtäviin.

Kaupankäyntiä läpi elämän

Juho Kustaa – tai JiiKoo, kuten hänet sittemmin laajalti tunnettiin – Kuoppala syntyi Ylistaron Untamalassa kyläräätälin poikana. Kansakoulun käytyään hän suuntasi kauppa-alalle, josta tulikin hänen ammatillinen elämäntiensä.[1]

Liiketoiminnan periaatteet tulivat tutuiksi kauppa-apulaisena Untamalan kauppa oy:ssä 1889–1899. Sitten hän siirtyi Kitinojan kauppa oy:n ensimmäiseksi johtajaksi 1900–1909 ja toimi samalla Hirvilammin osuusmeijerin isännöitsijänä 1901–1909. Hän oli myös Tuiskukorven maanosto-osuuskunnan perustajia ja sen johtokunnan puheenjohtaja 1905–1909.[2]

Itsenäinen kauppiastaival alkoi vuonna 1909, kun Kuoppala osti Lapualta entisen vanhan kauppayhtiön paikan, jonka omisti ylioppilas Ville Malmberg. Hän perusti paikalle siementen ja viljan tukkukaupan sekä sekatavarakaupan. Näistä sekatavarakauppa myytiin Jaakko Rannalle vuonna 1929, mutta tukkakauppaa Kuoppala jatkoi kuolemaansa asti.[3]

Kiinnostus ja itse hankittu kaupallinen asiantuntemus johtivat moniin paikallisiin tehtäviin. Kuoppala oli KOP:n Lapuan konttorin valvoja vuodesta 1917, Maanviljelijäin oy:n hallintoneuvoston puheenjohtaja vuodesta 1918 ja Lapuan sähkö oy:n hallituksen varapuheenjohtaja vuodesta 1921.[4]

Lapuasta etäämmällä hän oli tervajokisen Oy Kyrönpellon perustajia ja hallintoneuvoston jäsen vuodesta 1911, vaasalaisen Kansalliskauppaosakeyhtiö Sammon hallituksen jäsen 1917–1923, Palovakuutusosakeyhtiö Turvan hallintoneuvoston jäsen 1919–1925 sekä Seinäjoen piirisairaalain ja Palovakuutusosakeyhtiö Turvan tilintarkastajana vuodesta 1925.[5]

Kuoppalan kaupalliset luottamustehtävät kasvoivat vuosien mittaan yhä laajemmalle. Hän oli Kauppiaitten oy:n hallituksessa vuodesta 1923 ja hallintoneuvoston puheenjohtajana vuodesta 1929. Samana vuonna hän hänestä tuli myös Kauppiaitten keskuskunnan ja Vähittäiskauppiaiden tukkuliikkeiden yhdistyksen hallitusten varajäsen.[6]

Vaikka Kuoppala olikin perinjuurin kauppamies, kaupankäynnin ohessa hän myös viljeli maata. Hän oli erityisen mieltynyt uudisraivaukseen, ja raivauttikin laajat suoviljelykset.[7]

Yhteisellä asialla maallisella …

Lapualla kyvykäs kauppamies vedettiin mukaan myös yhteiskunnallisiin rientoihin. Hänet valittiin vuonna 1914 Lapuan yhteiskoulun johtokuntaan. Kunnanvaltuuston jäseneksi hänet äänestettiin 1920–1932. Hän johti Kirkonkylän kansakoulun johtokuntaan vuodesta 1920 ja kunnan kouluvaliokuntaa vuodesta 1925 sekä oli jäsenenä verotuslautakunnassa.[8]

Kuoppala kuului ajan herännäistapaan kokoomus-puolueeseen, jossa hän toimi kaikilla tasoilla. Hän oli Lapuan kansallisseuran johtokunnassa, Vaasan läänin pohjoisen piiriliiton toimikunnassa sekä vuodesta 1937 Kansallisen kokoomuspuolueen säätiön hallituksessa.[9]

Useita kertoja Kuoppala oli myös kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaana, mutta ei tullut kuitenkaan valituksi.[10]

… ja hengen vainiolla

Paljon maallisia tehtäviä läheisemmäksi Kuoppala koki kuitenkin hengellisen työn. Hän oli pitkään Lapuan kirkonisäntänä ja monen aikalaisen mieliin piirtyi lähtömättömästi hänen hahmonsa Lapuan kirkon numerotaulun takana tai kolehtihaavin varressa.[11]

Kirkkovaltuustoon Kuoppala kuului 20 vuotta vuodesta 1926 lähtien. Suuren työn hän teki kirkollisten rahastojen hoitajana ja kirkollisvirkatalolautakunnan jäsenenä vuodesta 1920.[12]

Laajaa luottamusta nauttinut Kuoppala valittiin vuonna 1923 Suomen kirkon sisälähetysseuran johtokuntaan, ja kirkolliskokous valitsi hänet kirkkolakikomitean maallikkojäseneksi 1928, 1933 ja 1938.[13]

Lapuan rovastikunta lähetti Kuoppalan edustajakseen peräti kuuteen kirkolliskokoukseen vuosina 1933–1943. Aiemman kokemuksen perusteella oli luontevaa, että kaikissa kirkolliskokouksessa hänet valittiin kirkkolakivaliokuntaan, paitsi vuonna 1942 siviilivaliokuntaan.[14]

Kuoppala oli myös Evankelis-luterilaisten seurakuntien keskinäisen palovakuutusyhdistyksen hallituksen jäsen vuodesta 1926. Vuodesta 1936 hän kuului myös Turun yliopiston jumaluusopillisen tiedekunnan kannatusyhdistyksen johtokuntaan.[15]

Elämänsä ehtoopuolella vuonna 1943 hänet valittiin vielä laajennetun piispainkokouksen jäseneksi.[16]

Herännäisyyden ”afäärinero”

Kaikkein tunnetuimman elämänuran Kuoppala teki herännäisyyden parissa. Hän oli saanut heränneen vakaumuksen jo kodinperintönä ja suuresti mieleensä jääneiltä Untamalan heränneiltä ukoilta. Kitinojalla hän tuli Juho Malkamäen vahvaan vaikutuspiiriin, ja Lapualle muutettuaan hänestä tuli Wilhelmi Malmivaaran läheinen ystävä.[17]

Kuoppalasta tuli Lapualle asettuneen herännäisorganisaation keskeinen talousvaikuttaja. Hänet valittiin Kustannusosakeyhtiö Herättäjän toimitusjohtajaksi vuonna 1915, ensin väliaikaisesti ja seuraavana vuonna vakinaisesti. Hän nosti yhtiön taloudellisesti menestyväksi sellaisella taidolla ja tarmolla, että Wilhelmi Malmivaara luonnehti häntä jopa ”afäärineroksi”.[18]

Vuonna 1912 perustetun Sisälähetysseura Herättäjän päätoimikuntaan Kuoppala tuli vuonna 1922 ja sai hoidettavakseen myös sihteerin ja rahastonhoitajan tehtävät. Hän kuului myös vuonna 1914 perustetun Karhunmäen kristillisen kansanopiston johtokuntaan alusta lähtien.[19]

Herättäjän lähettämänä Kuoppala matkusti vuonna 1925 Amerikkaan ja Viroon Inkerinmaalle vuonna 1930.[20]

Körttiläinen kirjoittaja

Kustannusosakeyhtiö Herättäjän toimitusjohtajan tehtävän myötä Kuoppala sai vastuulleen myös merkittäviä kirjallisia tehtäviä. Hän alkoi toimittaa yhtiön talvilehteä Herättäjän Talvikynttilät. Vuonna 1937 se sai vielä seurakseen kesälehden Ristinkukkia.[21]

Kun Hengellinen kuukauslehti siirtyi vuonna 1936 Herättäjän omistukseen, Kuoppalasta tuli sen taloudenhoitaja.[22]

Kuoppala kirjoitti ahkerasti kaikkiin Herättäjä-Yhdistyksen lehtiin, mutta myös päivälehtiin.[23] Puoli tusinaa hänen kirjoitustaan julkaistiin myös pieninä kinkerikirjasina. Niistä laajin oli lastenkertomuksia sisältävä Lapsuuden keväimestä (1938).[24]

Herännäisseurojen mies

J. K. Kuoppala oli oman aikansa lapsi, jonka elämänkulku syrjäkylän vaatimattomista oloista vaativiin julkisiin tehtäviin oli kuin suoraan vuosisadan vaihteen suomalaiskansallisesta ihanteesta. Hänen elämäntyönsä palkittiin vuonna 1933 taloustirehtöörin ja vuonna 1941 talousneuvoksen arvonimellä.[25]

Omimmillaan Kuoppala oli suurissa ja pienissä herännäisseuroissa. Hän puhui, veisasi ja oli lukemattomien kamarikeskustelujen keskeishenkilö. Hänen puheensa ei ollut kovin kaunopuheista, mutta sen voima kumpusi omisti kokemuksista, vahvasta omantunnon äänestä. Hän vältti yli uskonsa puhumista ja korosti erityisesti, että ystävien pariin ja sanan kuuloon on tultava yhä uudestaan.[26]

Erityisesti sotien aikana, kun papisto oli komennettuna muihin tehtäviin, hän korvasi papin monessa hengellisessä tilaisuudessa.[27][28]

Kuoppala oli liikkuva mies, joka yhdisti seurat saumattomasti kauppamatkoihinsa. Hän oli kirkon ja erityisesti herännäiskansan piirissä laajalti tunnettu, ja hänellä oli runsaasti ystäviä eri puolilla maata. Myös Kuoppalan oma koti oli avoinna läheltä ja kaukaa saapuville ystäville ja tuntemattomillekin.[29] Kodin seinä oli tunnuslause, jota Kuoppala monin tavoin elämässään toteutti: ”Rakkaus on aina velassa”.[31]

Kuoppalan luonteessa oli vanhahtavaa jyrkkyyttä ja tinkimättömyyttä. Hänen tuntonsa saattoi kuohahtaa yli, mutta toisaalta se suli usein herkkyyteen kyyneleihin asti.[32]

Viimeiset aikansa Kuoppala vietti sairasvuoteessa. Sairauden aikana hän kirjoitti Hengellisen kuukauslehden palstoilla ystävilleen jäähyväisiä, jotka kiteytyivät sanoihin: ”Jospa uskaltaisin sanoa näkemiin”.[33]

J. K. Kuoppala kuoli kotonaan maaliskuisena maanantaiaamuna 1946. Hän oli kuollessaan 72-vuotias. Hänen hautajaisistaan tuli harvinaisen suuret herännäiskansan surujuhlat.[34]

Teokset[35]

  • 1938: Lapsuuden keväimestä. Kertomuksia lapsille. Herättäjä, Lapua. 31 s.
  • 1938: Pikku Sanna. Lasten kirjasia nro 3. Herättäjä, Lapua. 6 s.
  • 1938: ”Neljä pientä sanaa”. Lasten kirjasia nro 4. Herättäjä, Lapua. 6 s.
  • 1938: Tottelemattomuuden palkka. Lasten kirjasia nro 5. Herättäjä, Lapua. 6 s.
  • 1938: Pieni kirkkomies. Lasten kirjasia nro 6. Herättäjä, Lapua. 6 s.
  • 1943: Ei leikilläkään pilaa. Herättäjä, Lapua. 4 s.

 

Julkaisuhistoria:

4.6.2012   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Viittaukset

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.

TAKAISIN

Logot