HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

10.7.2013

M. F. Talvitie (1856–1928)

M. F. Talvitie tuntemattoman joukon eturivissä vasemmalla.

Matti Fredrik Talvitie

Maanviljelijä, kunnallismies
Syntynyt  
18.8.1856 Lapua
Kuollut  
4.5.1928 Lapua
Kuolinsyy  
Vatsasyöpä

Matti Fredrik Talvitie (1856–1928) oli lapualainen maanviljelijä, kunnallismies ja säästöpankkimies. Hän oli aktiivinen maatalouden uudistaja sekä pitkäaikainen kunnan, seurakunnan ja säästöpankin luottamusmies.

Kotitalon uudistusmielinen isäntä

M. F. Talvitie, kuten häntä yleisesti nimitettiin, syntyi Lapuan Alapäähän vanhaan sukutaloon. Hän sai talon isännöitäväkseen isänsä varhaisen kuoleman jälkeen vuonna 1887. M. F. ehti siten hallita kotitaloa yli 40 vuotta.[1]

Talvitie oli uuden maatalousajan toista sukupolvea, joka oli nähnyt uudistusten vaikutuksen jo pikkupojasta lähtien. Hän jatkoi tilanhoidon uudistamista isänsä jälkeen ottamalla etunenässä käyttöön vuoroviljelykseen ja raivaamalla uusia Alajoki-maita. Talvitie teki myös lannoituskokeita ja testasi uusia koneita sekä hoiti jo varhain metsiä mm. ojittamalla ja hakkaamalla kuivuneita oksia pois.[2]

Myös eläinjalostus kiinnosti Talvitietä. Hän osti ainakin vuonna 1889 siitossonneja ja oli ayrshire-karjan kasvattamisen edelläkävijöitä Lapualla. Vuonna 1915 Talvitiessä järjestettiin sikatalouskurssit, ilmeisesti ensimmäiset Lapualla. Ei olekaan yllättävää, että Lapuan kunnan ensimmäinen oma eläinlääkäri oli Talvitien poika Juho Simo Talvitie vuonna 1913.[3]

Maatalousjärjestöjen opissa ja toimissa

Maatalouden uudistustyön keskeisiä näyttämöjä olivat maanviljelysseurat, ja niiden toimintaan Talvitie löysi jo varhain tiensä.

Alueellisesti tärkein oli Vaasan läänin maanviljelysseura, joka sittemmin muuttui keskeisiltä osiltaan Etelä-Pohjanmaan maanviljelysseuraksi. M.F. Talvitie toimi pitkään seuran johtokunnassa, samoin kuin metsäalalla Vaasan läänin metsänhoitolautakunnassa ja metsänhoitoyhdistys Tapiossa.[4]

Paikallisesti Talvitie aloitti kolmikymppisenä suo- ja maanviljelysrahaston johtokunnassa vuonna 1888. Sitten hän oli laatimassa sekä Lapuan isäntäyhdistyksen että Lapuan maanviljelysyhdistyksen sääntöjä 1890-luvulla. Hän toimi sittemmin myös molempien puheenjohtajana, maanviljelysyhdistyksessä 1900–1907 ja 1913.[5]

Hän oli myös mukana myös eläinvakuutusyhtiön perustamisessa ja kuului sen ensimmäiseen johtokuntaan vuodesta 1904.[6]

Talvitie palkittiin edistyksellisestä menetelmistään ja eläimistään useita kertoja.[7] Kuopion maatalousnäyttelyssä 1906 hän sai kokonaistilakilpailussa ensimmäisen palkinnon.

Etelä-Pohjanmaan maanviljelysseura palkitsi hänet useasti. Seuran 50-vuotisjuhlissa Talvitielle lahjoitettiin kunniapalkintona hopeakärryt.[8]

Kunnan ja seurakunnan luottomies

Ison talon edistyksellisenä isäntänä Talvitie tuli myös nopeasti vedetyksi mukaan yhteiskunnalliseen vastuunkantoon. Isänsä kuoleman jälkeen hän toimi 11 vuotta kihlakunnan lautamiehenä, ja siirtyi sitten Lapuan holhouslautakunnan esimieheksi, jota tehtävää hän hoiti lähes 30 vuotta kuolemaansa saakka 1897–1928. Talvitiessä oli myös väliaikaisia vaivaismajoja 1900-luvun alussa.[9]

Kunnassa Talvitietä käytettiin myös esimerkiksi postinkulkua pohtineen toimikunnan puheenjohtajana 1898–1899 ja useita vuosia kunnallisten tilien tarkastajana.[10]

Seurakunnassa hän toimi vanhemmalla iällä kirkkovaltuutettuna ja virkatalojen tarkastajana.[11]

Valtiollisiin tehtäviinkin Talvitie pääsi osallistumaan. Hän oli useita kertoja talonpoikaissäädyn valtiopäivämiehen valitsijamiehenä. Vuosien 1909 ja 1910 eduskuntavaaleissa hän oli  ehdokkaana suomalaisen puolueen listalla, mutta ei tullut valituksi.[12]

Uudistusmielinen tarmo vei Talvitien mukaan Lapuan yhteiskoulun ja Lapuan osuusmeijerin perustamiseen. Melkeinpä elämäntyöksi muotoutui hänen yli neljännesvuosisatainen kautensa Lapuan säästöpankin isännistössä, jäsenenä vuodesta 1901 ja puheenjohtajana 1905–1928.[13]

Henkisten harrastusten tukija

Talvitien uudistushenkisyys ulottui monille elämänaloille. Oli 1880-luvun alussa yksi ”kymmenestä veljeksestä”, jotka pitivät omia ”poikien päiviä” ennen maakunnallisen nuorisoseuran perustamista. Kuuluisaan Malkamäen nuorisoseurajuhlaan 1882 M. F. toi Lapualta näytelmäkulissit.[14]

Etelä-Pohjanmaan nuorisoseuran perustamispuuhissakin Talvitie touhusi Ilmajoella vuonna 1882, ja toimi hetken aikaa sen johtokunnassakin. Myös Lapuan nuorisoseuran perustamisessa hän oli keskeisiä hahmoja.[15]

Mikään erityinen kulttuurihahmo Talvitie ei ollut. Hän kuitenkin kirjoitti kuvauksen lapualaisten heinään lähdöstä Alajoelle, joka julkaistiin osittain hänen kuolemansa jälkeen Etelä-Pohjalaisen osakunnan kotiseututeoksessa.

Suoraluontoinen maamies

M. F. Talvitie oli suoraluontoinen ja oikeudenmukainen talonpoika. Muistokirjoituksen mukaan ”hän on aina pysynyt uskollisena isiltä perimälleen kotikonnulle ja omaksumalleen maailmankatsomukselle”. Hän oli laajalti tunnettu, pidetty ja arvostettu.[16]

”Hän oli eteläpohjalainen talonpoika sanan parhaassa mielessä”, luonnehti pojanpoika Simo Talvitie.[17]

M. F. Talvitie sairastui joulukuussa 1927 vatsasyöpään ja luovutti sen jälkeen talonpidon pojalleen Toivolle. Yksi aikakautensa huomattavimpia lapualaisia kunnallismiehiä menehtyi seuraavassa toukokuussa 71-vuotiaana.[18]

Julkaisuhistoria:

3.7.2013   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.
Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Sofia Ikola ja toinen körttityttö

Logot