HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

9.7.2013

H. E. Alarinta (1880–1964)

Heikki Esa Alarinta

Maanviljelijä, meijerimies

Syntynyt  
23.11.1880 Lapua
Kuollut  
12.2.1964 Lapua

Heikki Esa Alarinta (s. 23.11.1880 Lapua – k. 12.2.1964 Lapua) oli tiisteläinen maanviljelijä, kylän luottohenkilö ja osuustoimintamies. Hän oli Tiistenjoen osuusmeijerin isännöitsijä 1919–1949 ja laajasti tunnettu meijerimies. Tiistenjoen kansakoulun johtokuntaa hän johti neljä vuosikymmentä.

Paavolan Heikistä Alarinnan isännäksi

Heikki Esa Paavola syntyi vanhalla sukutilalla Tiistenjoen Paavolassa veljessarjan vanhimpana.[1] Lapsuudessaan hänet tunnettiin Tuomahan talon Heiskana, mutta vartuttuaan alettiin käyttää nimilyhennettä H. E.[2]

Nuoreen mieheen iski vuosisadan vaihteelle tyypillinen Amerikan-kuume. Keskeisen kipinän lähtöön antoivat vuoden 1902 kutsunnat, jotka ajoivat monta muutakin lapualaista rapakon taakse. Paavola päätyi Minnesotaan Elyn rautakaivoksille, jossa hän paiski töitä 2 dollarin päiväpalkalla. Kotiseudulle hän palasi neljän vuoden kuluttua 1906.[3]

H. E. Paavolan elämä muuttui vuonna 1910, kun hänen isoäitinsä miehen Esaias Kustaanpoika Alatopparin perintöä jaettiin. Alatopparin omistama Alarinta-niminen 65 hehtaarin tila jaettiin kahtia Heikki Paavolan ja vainajan vävyn Esa Liljan kesken. Liljalle valmistui asuinrakennus muualle ja Paavola muutti Alarintaan.[4]

Ennen avioitumistaan Alarinta isännöi uutta tilaansa neljä vuotta poikamiehenä. Emännöitsijänä toimi tämän aikaa hänen sisarensa. Vuonna 1916 hän vaihtui sukunimensä vanhaan tapaan tilan nimeksi. Se oli myös käytännöllinen ratkaisu, sillä Tiistenjoella oli samaan aikaan ainakin viisi Heikki Paavolaa.[5]

Uudessa talossaan H. E. Alarinta alkoi soveltaa uudenaikaisen maatalouden periaatteita. Ensin otettiin 15 hehtaarin kotivainio salaojitettavaksi, mikä oli tuohon aikaan vielä harvinaista.[6]

Myös karjataloutta kehitettiin voimaperäisesti. Nupopääkarjan rasvaprosentti kohosi 3,2 prosentista 5 prosentin tienoille. Vuonna 1950 Lapuan Sanomat arvioi Alarinnan olleen tilan olleen ”kunnoltaan aivan seudun parhaasta päästä”.[7]

Käytännössä talon monet toimet jäivät monesti emännän hoidettaviksi, sillä isäntä oli moninaisten tehtäviensä vuoksi paljon poissa.[8]

Tiisteläisten luottomies

Monille tiisteläisillä oma nuorisoseura oli yhteisten rientojen ensimmäinen näyttämö. Niin H.E. Paavolallekin. Hän oli seuran perustajia ja kantavia voimia pitkään myöhemminkin. Aktiivivuosien jälkeen hänestä tuli yli 40 vuodeksi seuran tilintarkastaja. Alarintaa pidettiin jonkinlaisena seuran epävirallisena ylivalvojana ja arvostuksen osoituksena hänestä tehtiin myös nuorisoseuran kunniajäsen.[9]

Kun Tiistenjoelle perustettiin vuonna 1908 maamiesseura, oli Paavola siinäkin puuhassa mukana. Hänestä tehtiin seuran ensimmäinen sihteeri ja rahastonhoitaja. Myös Tiistenjoen kyläkirkkoyhdistyksen johtokunnassa hän toimi useita vuosia.[10]

Tiistenjoen kansakoulun johtokunta oli yksi Alarinnan elämän tärkeitä asioita. Hän oli johtokunnan puheenjohtajana yli 40 vuotta.[11] Muutamaksi vuodeksi Alarinta kuitenkin häädettiin johtokunnasta, kun hän ajoi turhan toimeliaasti omaa kansakoulua lapsuudenmaisemiinsa Paavolan kylään. Sittemmin tuli kutsu takaisin.[12]

Myös kunnan asioihin Paavola vedettiin mukaan vuonna 1908. Hän toimi pidemmän aikaa taksoituslautakunnassa sekä parisenkymmentä vuotta kunnan tilintarkastajana ja verotuksen tutkijalautakunnassa.[13] Vuonna 1930 hän oli jäsenenä säästöjyvästöjen sääntöjä uudistaneessa toimikunnassa.[14]

Kunnanvaltuustoon Alarinta oli ehdolla useita kertoja, mutta ei tullut valituksi. Esteeksi tuli kylän sisäinen ehdokasjärjestys, sillä listavaalissa häntä ei koskaan asetettu kärkeen. [15]

Vaikka Alarinta olikin maalaisliittolainen ja toimi puolueen paikallisyhdistyksen johtokunnassa useita vuosia, häntä ei mielletty ensi sijassa poliitikoksi. Hän oli jonkinlainen tiisteläisten kylänkeskeinen edusmies ja vastuunkantaja. Rooli muistutti paljon nuorisoseuran ”ylivalvojaa”.[16] Vaasa-lehden toimittaja nimitti häntä vuonna 1961 kuvaavasti Tiistenjoen patriarkaksi.[17]

Osuustoiminta sydämen asiana

Oman kylän lisäksi Alarinnan sydäntä lähinnä oli osuustoiminta. Vuonna 1918 hänet valittiin Tiistenjoen osuuskassan hoitajaksi eli kirjanpitäjäksi, jonka tehtävän hän luovutti Matti Suvannolle vuonna 1922.[18]

Sittemmin Alarinta toimi pitkään hallituksen jäsenenä Lapuan säästöpankissa, joka nimitti hänet myös kunniajäseneksi.[19]

Erittäin näkyvän ja merkittävän panoksen Alarinta antoi Tiistenjoen osuusmeijerille. Hän oli meijerin isännöitsijänä 30 vuotta 1919–1949.[20] Samaan aikaan hän toimi 19 vuotta Etelä-Pohjanmaan meijeriliiton hallituksessa.[21] Maakunnallisten ja valtakunnallisten kokousten johdosta Alarinta oli meijerimiesten parissa laajasti tunnettu. Etelä-Pohjanmaan meijeriliitto kutsui Alarinnan kunniajäsenekseen.[22]

Vuodesta 1921 Alarinta toimi Lapuan osuuskaupan hallituksessa ja oli sen sihteerinä kymmenen vuotta. Lisäksi hän oli Tiistenjoen myymäläpiirin eli Topparin, Paavolan ja Ylikylän myymälöiden tarkkailijana pitkän aikaa.[23]

Sanavalmis monen toimen mies

H. E. Alarinta oli liukasliikkeinen ja uudistushaluinen monen toimen mies. Into ja osaaminen tulivat esiin jo nuoruusvuosina nuorisoseurassa. ”Mikä sanavalmius, ajatus leikkasi jo silloin nopeasti. Sinä osasit asian laatuun nähden sanasi sovittaa ja huomasit sanottavaa myös asian toiseltakin kantilta. Vastaavaa asiaa käsittelit arvokkaasti, mutta myös huumorin taidon osasit”, pitkäaikainen ystävä Matti Peltola kuvasi.[24]

Alarinta oli osaava talousmies, mutta kynäkin pysyi hänen kädessään. Vanhemmiten hän kirjoitti paljon paikallishistoriallisia juttuja Lapuan Sanomiin.[25]

Myös raittiusaate oli Alarinnalle tärkeä. Sitä ajettiin jo Tiistenjoen nuorisoseurassa, ja vahvistusta aate sai Amerikan-vuosina Elyn raittiusseurassa.[26]

H. E. Alarinta kuoli Lapuan kunnansairaalassa korkeassa 83 vuoden iässä. Sairasvuoteen ääressä puoliso veisasi lähtövirsiä, ja syvä hengellisyys oli läsnä hänen viimeisissä ajoissaan. ”Paljon kyynelehtivät silmäsi ja koko olemuksesi osoitti, että olit kypsynyt vastaanottamaan iäisen elämän. Sairasvuoteella sait tuntea, että Jumala on rakkaus”, kuvasi Matti Peltola muistosanoissaan.[27]

Alarinnalle myönnettiin vuonna 1949 Maatalousseurojen keskusliiton kultainen muistoraha.[28] Hän sai tunnustuksena myös mm. Gebhard-mitalin ja Pellervo-seuran mitalin sekä SOK:n kultaisen rintamerkin.[29]

Julkaisuhistoria:

22.5.2012   Versio 1   Teppo Ylitalo
9.7.2013   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.
Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Tuntematon joukko mahdollisesti M. F. Talvitiessä

Logot