_small.jpg)
Lapuan Säästöpankin isännistö 1920-luvulla.
Lapuan Säästöpankki oli Lapualla vuosina 1901–1993 toiminut pankki.
Sysäys Lapuan Säästöpankin perustamiselle tuli ensimmäisestä yleisestä säästöpankkikokouksesta Tampereelta vuonna 1900. Kokous kehotti kiertokirjeellä perustamaan säästöpankin jokaiseen kuntaan, jossa sellaista ei vielä ollut.[1]
Lapualla kirjeen sai kunnallislautakunnan esimies Oskari Lagerstedt. Hän neuvotteli asiasta ensin opettaja Teofilus Hailan ja maanviljelijä Matti Ojanperän kanssa ja toi sitten asian kuntakokoukseen. Se päätti pankin perustamisesta 9.1.1901 ja määräsi pohjarahastoksi 4000 markkaa, joka saatiin myymällä viljaa lainamakasiinista.[2]
Pankin sääntöjä muokkaamaan valittiin toimikunta, johon kuuluivat Juho Filppula, Vilho Muilu, Oskari Lagerstedt, Teofilus Haila ja M. A. Hautanen. Säännöt hyväksyttiin 27.2.1901.[3]
Lapuan Säästöpankki aloitti toimintansa 10.5.1901 Filppulan talon tupakamarissa. Kun kamari jäi pieneksi, siirryttiin vuonna 1904 nuorisoseuralle, 1907 Kivivaaran taloon ja sieltä Nelinin taloon. Omat tilat valmistuivat viimein vuonna 1924 uuteen kunnantaloon, josta Säästöpankki omisti 40 %.[4]
Pankin ensimmäinen säästökirja myönnettiin vaskiseppä Jaakko Klemettilälle. Ensimmäisen vuoden lopussa säästötilejä oli avattu 30 ja niille oli talletettu yhteensä 16.941,59 markkaa. Vuonna 1912 säästötilejä oli jo 964 ja talletuskanta kohosi miljoonaan markkaan. Kymmenen miljoonan raja meni rikki vuonna 1922 ensimmäisenä säästöpankkina Etelä-Pohjanmaalla.[5]
Säästöpankin asema Lapualla oli vahva. Se profiloitui suurempien talollisten porvarilliseksi pankiksi ja sillä oli johtomiestensä kautta vahva side kunnallishallintoon, seurakuntaan, Lapuan Osuusmeijeriin, Lapuan Osuuskauppaan ja maaseudun tuottajajärjestöihin. Lapuan kunnan raha-asiat hoidettiin Säästöpankissa 1950-luvulle saakka ja pankki otti näkyvästi osaa kunnan rakennusinvestointien lainoittamiseen.[6]
Talletuskannan nousu oli vahvaa, vaikka toisen maailmansodan aika aiheutti taantuman:[7]
Luotonanto jakaantui 1950-luvun lopulla seuraavasti: 35 % maataloudelle, 22 % rakentamiselle, 15 % kaupalle ja liikenteelle sekä 7 % teollisuudelle. Vekseliluottojen osuus oli maaseutupankille tyypillisesti korkea, keskimäärin 15 prosenttia lainakannasta.[8]
Vuonna 1956 pankki rakennutti Lassilantien ja Kauppakadun kulmaan uuden liiketalon. Komea rakennus oli näkyvä osoitus siitä, että kyseessä oli yksi maakunnan suurimmista säästöpankeista. Siihen tuli esimerkiksi kuparipeltikatto, jollaista ei ollut Lapualla vielä missään liiketalossa. Uusi lisäsiipi rakennettiin 1969 ja rakennukset yhdistettiin toisiinsa uudisrakennuksella vuonna 1983.[9]
Sivukonttorit perustettiin Tiistenjoelle (per. 1928) ja Hellanmaahan (per. 1955).[10]
Tietokoneaikaan Lapuan Säästöpankki siirtyi säästötilien osalta vuonna 1970, ensimmäisenä Lapualla. Konttorien täydellinen automatisointi toteutettiin 1980-luvun puolivälissä.[11]
Säästöpankki oli 1970-luvulle saakka Lapuan suurin rahalaitos. Pankkien kilpailu kuitenkin tiukkeni ja nakersi asiakkaiden vanhoja lojaliteetteja. Lapuan Osuuspankki nousi 1970-luvulla suurimmaksi, mutta Säästöpankki säilyi toisena ennen KOP:ia, SYP:iä ja Postipankkia. Tiukkenevan kilpailun lisäksi säästöpankissa arveltiin markkinaosuuden menetyksen syyksi ahtaaksi jäänyttä pääkonttoria.[12]
Kun pankkikilpailu pakotti väljentämään luotonantoa, Lapuan Säästöpankin maksuvalmius alkoi heikentyä. Lisäksi tulivat vielä SKOP:lle maksettavat sakkokorot. Niinpä 1980-luvun alussa palattiin perinteisemmälle, tiukemmalle luotonantolinjalle. Avautuvien rahamarkkinoiden nostattamaan pörssi ja valuuttaluottopeliin ei lähdetty mukaan, ja maksuvalmius säilyi hyvänä 1980-luvun lopullakin.[13]
Lapuan Säästöpankki sulautui Etelä-Pohjanmaan Säästöpankkiin ja lopetti toimintansa itsenäisenä pankkina 16.10.1989. Lapuan kolme konttoria jatkoivat kuitenkin toimintaansa entiseen tapaan. Sulautumisvuonna 1989 asiakastalletukset nousivat peräti 10,7 %.[14]
1990-luvun alussa Etelä-Pohjanmaan Säästöpankki liitettiin osaksi Suomen Säästöpankki – SSP:tä. Valtiovallan tahdosta valtakunnalliseen pankkiin otettiin mukaan myös 12 pahasti sotkeutunutta pankkia, niin sanottu musta tusina. Etelä-Pohjanmaan Säästöpankki ei kuulunut näihin. Uuden pankin yhdistymissopimuksen ja -pöytäkirjan pankin isännät hyväksyivät 9.6.1992.[15]
Valtakunnallisen pankkikriisin vuosina musta tusina veti uuden pankin vaikeuksiin. Eduskunnan säädettyä lain Säästöpankin muuttamisesta osakeyhtiömuotoiseksi pankiksi Suomen Säästöpankki – SSP muutettiin osakeyhtiöksi, ja merkitsemällä pankin osakepääoman korotuksen vielä vuoden 1992 syksyllä valtiovalta tuli pankin omistajaksi yli 99 % osuudella osakepääomasta. Valtioneuvosto päätti 22.10.1993, että Suomen Säästöpankki – SSP Oy:n konttoriverkosto myydään KOP:lle, Osuuspankeille, Postipankille ja SYP:lle. Lapuan pääkonttorin toiminnot siirtyivät KOP:lle sekä Hellanmaan ja Tiistenjoen konttorit osuuspankeille.[16]
Myöhemmin KOP ja SYP sulautuivat Merita-pankiksi, joka puolestaan muuttui pohjoismaisen yhdistymisen seurauksena Nordeaksi. Näin entisen Lapuan Säästöpankin pääkonttorin perinnettä jatkaa nykyään Nordean Lapuan konttori.[17]
Alkuaikoina kylillä kerrottiin, että Lapuan Säästöpankin hallituksen kokouksissa istuttiin lakki päässä. Lakit alettiin kuitenkin jättää naulaan sen jälkeen, kun Vilho Muilun korviin oli kantautunut lentävä lause, että ”istutaan lakki päässä kuin Lapuan Säästöpankissa”.[18]
Isännistön puheenjohtajat[19]
Muita pitkäaikaisia isännistön jäseniä olivat mm. Juho Tynjälä, Ville Lahdensuo, Yrjö Rantamäki, Kustaa Saari, Juho Mäki-Erkkilä, ensimmäisenä naisena vuonna 1936 valittu Tyyne Saari sekä peräti 55 vuoden ajan isännistöön kuulunut Jaakko Eskola.[20]
Hallituksen puheenjohtajat[21]
Muita pitkäaikaisia hallituksen jäseniä olivat mm. T. E. Sipilä, Aukusti Sippola, Erkki Alajoki, Iisakki Porola, Jaakko Vaahtoniemi, Kustaa Ikola, H. E. Alarinta ja Jalo Alajoki.[22]
Toimitusjohtajat[23]
Pankinjohtajat/Lapuan tulosyksikön johtajat[24]
| 3.7.2013 | Versio 1 | AdminMuseo | ||
| 7.10.2013 | Nykyinen versio | AdminMuseo |
