HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

9.7.2013

John Wahander (1852–1922)

John Wahander

Apteekkari
Syntynyt  
21.6.1852 Pori
Kuollut  
26.8.1922 Suopellon Aaltola

John Wahander (1852–1922) oli Lapuan pitkäaikainen apteekkari vuosina 1879–1906. Hän oli Lapualla merkittävä paikallisen terveydenhuollon edistäjä ja toimi eläkkeelle jäätyään tiilitehtailijana Ryttylässä.

Käsityöläisperheestä apteekkariksi

John Wahander syntyi käsityöläisperheeseen Porissa. Perusopetuksen hän sai Porin yläalkeiskoulussa. Marraskuussa 1869 Wahander otettiin 17-vuotiaana oppilaaksi Vahlbergin apteekkiin kotikaupungissa. Hän suoritti farmaseutintutkinnon syyskuussa 1874.[1]

Palveltuaan kuusi vuotta samassa apteekissa Wahander muutti syksyllä 1875 Kokkolaan, jossa hän palveli Alftanin apteekissa syksyyn 1878 saakka.[2]

Wahander suoritti apteekkioikeuden edellytyksenä olleen proviisorintutkinnon huhtikuussa 1879. Hän otti jo seuraavassa kuussa hoitoonsa Lapuan apteekin, jonka apteekkioikeuden oli perinyt apteekkarinleski Johanna Mathilda Brunberg ja jolla oli vaikeuksia saada apteekille määräyksien mukaista hoitajaa.[3]

Kun Wahander oli innokas saamaan oman apteekin ja Brunberg halukas pääsemään ongelmaksi muuttuneesta apteekista eroon, tehtiin kaupat jo kuukauden jälkeen kesäkuussa 1879. Hinta kohosi poikkeuksellisen korkeaksi.[4]

Apteekin laajentaja

Wahander hoiti apteekkiaan melko tiiviisti itse. Vuodesta 1890 lähtien hän tosin piti yhden tai kahden kuukauden pituisen kesäloman melkein joka vuosi.[5]

Apteekin pysyväksi työvoimaksi riitti apteekkarin lisäksi yksi farmaseutti. Ajoittain Wahander otti myös oppilaita, myös oman poikansa John Vernerin.[6]

Varsin erikoisiin ongelmiin Wahander joutui vuonna 1885. Kauhavalle asettunut proviisori Karl Hesselius oli haastettu käräjiin luvattomasta puoskaroinnista ja lääkekaupasta, mikä tapahtui Wahanderin apteekista hankituilla käsikauppalääkkeillä. Wahander selvisi käräjistä säikähdyksellä ja asia painui unholaan, varsinkin kun Hesseliuskin kuoli kesken prosessin.[7]

Hesselius-kohu jätti joka tapauksessa jälkeensä pitkäaikaisen Kauhava-yhteyden. Wahander anoi sinnikkäästi Kauhavalle haara-apteekkia, joka hänelle viimein myönnettiin kolmannella kerralla joulukuussa 1900. Apteekkihuoneisto vuokrattiin kirjakauppias Amanda Antilalta, josta vuonna 1902 tuli apteekkarin toinen vaimo. Pääapteekkiakin suuremmaksi kasvanut Kauhavan haara-apteekki itsenäistyi vuonna 1906.[8]

Oman ammattikuntansa riennossa Wahander ei ollut erityisen aktiivinen. Hän osallistui kuitenkin puolensadan muun apteekkarin kanssa Suomen apteekkariyhdistyksen perustamiskokoukseen vuonna 1897. Hän oli myös farmaseuttien eläkekassan jäsen.[9]

Terveydenhuollon edistäjä

Wahander oli innolla hankkimassa Lapualle omaa kunnanlääkäriä, olihan apteekin talous suuresti riippuvainen lääkärin kirjoittamista lääkeresepteistä.

Wahander lupautui kustantamaan osan kunnanlääkärin palkasta. Hän oli myös jäsenenä naapurikuntien kanssa yhteisessä toimikunnassa, joka pohti yhteisen lääkärin palkkaamista. Kun yhteisymmärrystä ei löytynyt, lapualaiset päätyivät palkkaamaan oman kunnanlääkärinsä keväällä 1888.[10]

Yrityksissä saada Lapualle oma piirilääkäri Wahander ei ollut mukana. Muutoin hän oli keskeinen hahmo uusissa terveydenhuollon hankkeissa. Hän oli hankkimassa kunnanlääkärin asuntoa ja vaikuttamassa kunnansairaalan perustamiseen. Hän osallistui myös vuonna 1899 sääntöehdotuksen valmisteluun yleisestä sairaanhoidon järjestämisestä.[11]

Varsinaiseen kuntahallintoon Wahander ei ottanut osaa, eikä yhteisön poliittiseen tai yhdistyselämään muutenkaan. Hän toimi kuitenkin vuodesta 1887 lähtien kunnallisten tilien tarkastajana sekä joitakin vuosia Kirkonkylän kansakoulun johtokunnassa 1890-luvulla.[12]

Säätyläistä perhe-elämää

Apteekkarin perhe asui aluksi leskirouva Brunbergin tavoin Lahden talossa. Wahander rakennutti kuitenkin kirkon viereen uuden kartanomaisen apteekkitalon, jonne myös apteekkarin perhe siirtyi vuonna 1882.[13]

Uusi apteekkikartano oli jugendtyylinen. Yksityistilat talon toisessa kerroksessa käsittivät kahdeksan huonetta ja keittiön. Huoneet oli kalustettu porvarillisesti wienertuolein, ”gipsikuvin” ja lukuisin tauluin. Salissa oli musisointia varten ”piaano peli”. Taloudenpidossa oli apuna kolme piikaa.[14]

Wahander oli Lapuan oloissa poikkeuksellisen varakas. Hänellä oli varallisuutta yli kymmenkertaisesti verrattuna lapualaisiin talollisiin keskimäärin. Ylellistä elämäntapaa kuvaa hyvin, että Wahanderin ensimmäinen vaimo kuoli vuonna 1900 Saksassa Bad Nauheimin kylpyläkaupungissa.[15]

Lapualaiseen elämänmenoon apteekkaria yhdisti ennen muuta karjanhoito. Wahanderilla oli ainakin lehmiä ja kanoja; kuljetustarpeisiin riitti yksi hevonen. Maanviljelystä hän ei liene harjoittanut, vaikka omistikin huomattavan paljon metsää.[16]

Eläkeläisura tiilitehtailijana

Pidettyään Lapuan apteekkia yli neljännesvuosisadan pitkään sairastellut John Wahander myi sen Oscar Löfmanille joulukuussa 1905. Hän jäi eläkkeelle eläkekassan täyden eläkkeen turvin heti kun se tuli iän puolesta mahdolliseksi heinäkuun alussa 1907.[17]

Wahander muutti saman tien Helsinkiin ja toimi sittemmin tiilitehtailijana Ryttylässä. Vuoden 1918 sodan aikana perhe asui Lapualla. Entinen apteekkari myös tuki taloudellisesti Lapualla toiminutta kenttäsairaalaa.[18]

John Wahander kuoli kesäasunnossaan Suopellon Aaltolassa 70-vuotiaana kesällä 1922. Vaikka hän oli ollut poissa Lapualta jo 15 vuotta, hänet haudattiin Simpsiön hautausmaalle ensimmäisen vaimonsa viereen.[19]

Julkaisuhistoria:

1.7.2013   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.

TAKAISIN

Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Partiolaisten marssi Yhteiskoulun pihassa (P00: 2494D)

Logot