HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

31.1.2014

Aukusti Antila (1875–1924)

Aukusti Antila

Maanviljelijä, kunnallismies
Syntynyt  
6.6.1875 Lapua
Kuollut  
16.12.1924 Helsinki
Lapset  
Iivo Antila (1905–1994)
Elo Antila (1911–2004)

Aukusti Antila (s. 6.6.1875 Lapua – k. 16.12.1924 Helsinki) oli lapualainen maanviljelijä, taloudellinen uudistaja ja kunnallismies. Hän oli Lapuan ensimmäisen kunnanvaltuuston jäsen, itsenäisyysmies ja monien yhteisöjen aloitteentekijä ja perustaja.  Alapään osuuskassan puheenjohtajana hän toimi yli 20 vuotta.

Kuopuksesta ison talon isännäksi

Aukusti Antila syntyi yhteen Lapuan mahtitaloista Lapuan Alapäässä. Isoisän ja isän ostojen ja raivaustoiminnan kautta oli syntynyt suurtila, johon kuului noin260 hehtaaria peltoa ja noin 750 hehtaaria metsää.[1]

Aukusti oli viisilapsisen perheen kuopus ja kolmesta pojasta nuorin. Häntä ei vanhimman veljen tapaan laitettu Vaasan lyseoon, vaan perussivistykseksi sai riittää kansakoulu. Sisarensa Amandan kanssa Aukusti karkasi yöllä salaa Ilmajoen kansanopistoon lukuvuodeksi 1894–1895, sillä kotoa ei lupaa herunut. Niin kaukaa ei kuitenkaan poiskaan haettu.[2]

Vanhin veli Matti Vilhelm meni 1890-luvun alussa naimisiin, ja hänelle ostettiin oma tila Kauhavalta. Kun vanhemmat kuolivat Aukustin ollessa vain vähän kolmannellakymmenellä, iso kotitila jäi Aukusti ja Juhan yhdessä isännöitäväksi.[3]

Sittemmin Antila jaettiin kahtia. Puolikkaassa talossakin riitti isännöitävää. Aukustin talossa oli keskimäärin 8 renkiä ja 11 piikaa.[4]

Aukusti Antila oli uudistusmielinen viljelijä, karjanjalostaja ja metsänhoitaja. Niistä ansioista tila palkittiin useaan kertaan.[5] Eläintuberkuloosin vuoksi koko Antilan 30-päinen karja jouduttiin vuonna 1910 hävittämään. Ainakin vuonna 1912 sinne sijoitettiin ayrshirevasikoita. 1920-luvulla Antilalla oli yhteinen hautomakone paikallisen kananhoidon keskeisimmän paikallisen kehittäjän Vihtori Kosolan kanssa.[6]

Kun isännän mielenkiinto kohdistui suuressa määrin yhteisten asioiden hoitamiseen, käytännön tilanhoito jäi monesti puolison hoitoon.[7]

Nousevan kansansivistyksen riennoissa

Aukusti Antilan nuoruus oli nousevan kansallisuusaatteen ja kansansivistysliikkeiden synnyn aikaa. Viimeistään Ilmajoen vuotena Antila sai niihin sytykkeen. Hän meni innokkaasti mukaan Lapuan nuorisoseuran rientoihin ja toimi pari vuotta sen puheenjohtajanakin 1898 lähtien.[8]

Antila näytteli, lauloi, lausui ja urheilikin. Lapuan nuorisoseuran puhujakerhossa hän oli tuttu näky ja toimi sen puheenjohtajanakin. Hän osasi soittaa nuoteista ja oli mukana torvisoittokunnassa soittaen ainakin B-kornettia.[9] Kotona hän soitti harmonia.[10]

Isäntämiehen vapaa-ajan rientoihin alkoivat pian tulla nuorisoseuran sijaan erilaiset maatalouden uudistushankkeet. Lapuan maanviljelysyhdistyksen johtokuntaan hänet valittiin vuonna 1906. Hän toimi myös jonkin aikaa yhdistyksen sihteerinä ja vuonna 1912 puheenjohtajana.[11]

Monessa asiassa Antila oli muita talonpoikia uudistusmielisempi. Vuonna 1912 hän ehdotti Lapualle perustettavaksi karjantarkastusyhdistystä, mutta asia vaati kypsymistä aina vuoteen 1917. Silloin Antila oli yksi jäsenvärjääjistä. Samoin kävi metsänhoitoyhdistyksen kanssa, jota Antila loppuvuonna puuhasi. Se saatiin aikaan lopulta keväällä 1915, ja Antilasta tuli yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja.[12]

Vuonna 1915 Aukusti Antila teki aloitteen painovesijohdon vetämisestä Huhdankoskesta Alapään viimeisiin taloihin saakka. Tuloksiin ei päästy, mutta Antila asensi vuoden 1920 tienoilla itselleen sähköpumpun, joka nosti vettä omasta syväkaivosta.[13]

Kun kotikylälle alettiin puuhata omaa pankkia, Antila on perustamisessa tiiviisti mukana. Hän oli Alapään osuuskassan ensimmäinen hallituksen puheenjohtaja 1904–1924. Taloudellisten ja sivistyksellisten hankkeiden yhteistä aatepohjaa kuvaa hyvin, että pankin yhteydessä toimi samalla myös kyläkirjasto.[14]

Ison talon innokkaana isäntänä Antila oli mukana useimmissa suurissa taloudellisissa yhteishankkeissa. Hän oli perustamassa Lapuan osuuskauppaa 1904 ja valittiin sen hallitukseenkin.[15] Myös Lapuan osuusmeijerin toimintaan hän osallistui. Maakunnallisessa Osuusteurastamo Itikassa hän oli hallintoneuvoston jäsen ja pari vuotta sen varapuheenjohtaja.[16]

Syyskesällä 1918 kunnanvaltuusto valitsi Antilan sähkötoimikuntaan edistämään maakunnallista sähköhanketta. Kun asian kehittely johti Lapuan sähköyhtiön perustamiseen elokuussa 1921, hän tuli valituksi myös sen ensimmäiseen johtokuntaan.[17]

Kotikunnan ja isänmaan kutsu

Antilan elämäntyö kulki ajan mittaan kohti suurempia ympyröitä.

Kunnallisista luottamustehtävistä ensimmäinen oli Kirkonkylän kansakoulun johtokunta vuodesta 1907. Sitä seurasivat tilattoman väen rahaston puheenjohtajan ja rahastonhoitajan tehtävät vuodesta 1910, tie- ja ojalautakunta vuodesta 1913, epäkiitollinen elintarvikelautakunta vuonna 1917 sekä puheenjohtajan tehtävät manttaalikunnassa vuodesta 1919 ja kouluvaliokunnassa vuodesta 1921.[18]

Helmikuussa 1916 Antila valittiin Lapuan ensimmäiseen kunnanvaltuustoon, jossa hän istui kuolemaansa saakka. Vuosina 1918 ja 1924 hän oli myös sen varapuheenjohtaja. Vuosina 1916–1921 hän oli kunnan rahastonhoitajana.[19]

Orastava itsenäisyysajatus tempasi Antilan voimallisesti mukaansa. Hän oli mukana jo nuorten miesten epävirallisessa keskustelupiirissä Laiskain seurassa ja tuli valituksi vuonna 1915 Kiviristin muistopatsaasta huolehtineeseen patsastoimikuntaan.[20]

Jääkäriliike sai Antilasta yhden parhaimmista lapualaisista tukijoista. Hän uskoi horjumattomasti, että liike onnistuisi ja Suomi itsenäistyisi.[21]

Kesällä 1917 Antila oli vahvasti mukana sittemmin suojeluskuntaa edeltäneen palokunnan perustamisessa. Hänet valittiin myös sen johtokuntaan.[22] Lapuanpäivillä 14.7.1917 Antila oli puheenjohtajana kuuluisassa kansalaiskokouksessa, jossa ensi kerran vaadittiin julkisesti Suomen itsenäistymistä.[23]

Ennen vapaussotaa Antila teki uskaliasta työtä aseiden hankkimiseksi. Kuukausia ennen sodan alkamista Antilan aitoissa oli runsaasti aseita ja ampumatarvikkeita. Vuoden 1917 lopulla hänet valittiin myös venäläisten sotilaiden majoituksesta huolehtineeseen lautakuntaan.[24]

Kun Etelä-Pohjanmaalle perustettiin marraskuussa 1917 suojeluskuntien piirihallintoa, Antilasta tuli sen ensimmäisen johtokunnan jäseneksi. Sodassa hän oli rintamalla, ja helmikuusta 1918 suojeluskunnan esikunnassa Lapualla. Syksystä 1918 hän tuli jälleen muodollisesti uudelleen perustetun Lapuan suojeluskunnan esikuntaan.[25]

Yhteisellä asialla loppuun saakka

Joulukuussa 1924 Aukusti Antila lähti eteläpohjalaisten kuntien lähetystössä Helsinkiin lääninsairaalan asioissa. Matkalla hän joutui vatsakipujen vuoksi sairaalaan. Hän menehtyi leikkaukseen 49-vuotiaana.[26]

Antilan Elämänsä viimeisinä vuosina Antila teki suuren työn kunnantalon rakennustoimikunnan puheenjohtajana. Talo valmistui vain pari kuukautta ennen hänen kuolemaansa.[27]

Kotikylä ja kotipitäjä jäivät paljosta Antilalle kiitollisiksi. Poutun kansakoululle perustettiin hänen nimeään kantava muistorahasto.[28]

Aukusti Antilan poika Iivo kuvasi isäänsä epäitsekkääksi ja sovittelevaksi persoonaksi.[29]

Julkaisuhistoria:

14.5.2012   Versio 1   Teppo Ylitalo
5.7.2013   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.

TAKAISIN

Logot