HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

10.7.2013

Paavo Raukko (1899–1973)

Paavo Raukko

Syntynyt  
4.7.1899 Vähäkyrö
Kuollut  
4.11.1973 Helsinki

Paavo Johannes Raukko (1899–1973) oli neljännesvuosisadan Lapualla vaikuttanut teknikko, lehtimies ja kotiseutuaktiivi. Hän oli Lapuan Sanomien päätoimittaja 1942–1952 sekä Lapua-Seuran pitkäaikainen sihteeri. Muutettuaan Helsinkiin hän päätoimitti Koneviesti-lehteä ja sen sisarlehtiä. Hän oli myös Helsingin Eteläpohjalaisten aktiivitoimija. Raukko haudattiin toivomuksensa mukaan Lapualle.

Kotipajalta koneteknikoksi

Paavo Raukko syntyi Vähässäkyrössä maanviljelysperheeseen.[1] Hänen poikavuosinaan isä alkoi pitää konepajaa ja valimoa, mikä innosti suuresti pienen pojan mieltä. Elämänsuunta oli sillä selvä.[2]

Raukko valmistui vuonna 1919 koneteknikoksi Vaasan teollisuuskoulusta. Ensimmäinen ammatillinen työpaikka löytyi Tampella Oy:n Tampereen konepajalta suunnittelijana."Siellä rupesin piirtelemään ja suunnittelemaan vesiturpiineja ja niiden hydraulisia säätölaitteita tämän ison laitoksen piirustuskonttorissa", hän muisteli myöhemmin.[3]

Kun Kristiinankaupungissa tuli myyntiin konepajan ja valimon konkurssipesä, isä alkoi houkutella poikaansa maailmalta yhtiökumppanikseen. Suupohjan konepajasta tuli Raukkojen perheyritys. Siihen kuului koneistusosasto, valimo, puutyöosasto ja loppuajasta myös autokorjaamo.[4]

"Sitten totesimme, ettemme olleet kuitenkaan tottuneet kaupunkiolojen teollisuuteen tai oikeammin teollisuuden ammattiväkeen ja jonkin vuoden perästä katsoimme parhaaksi vetäytyä pois ja myydä tuon yrityksen toisiin käsiin."[5]

Vähän aikaa Raukko tuumiskeli elämän suuntaa mm. autoliikkeen palveluksessa Seinäjoella.Vuonna 1930 hän tuli valituksi Lapuan patruunatehtaalle työnjohtajaksi, jossa tehtävässä olikin neljännesvuosisadan ajan.[6]

Päätoimittaja ja kotiseutumies

Lapuasta tuli Paavo Raukolle henkinen koti. Hän tykästyi seutuun nopeasti ja korosti esimerkiksi tammikuussa 1934 Simpsiön arvoa eteläpohjalaisena nähtävyytenä. Hän myös toimitti radioon runsaasti Lapuaa koskevia ohjelmia.[7]

Vuonna 1937 Lapualle perustettiin Raukon aloitteesta ja hänen alustuksensa pohjalta kotiseutuyhdistys Lapua-Seura. Hänestä tuli sen pitkäaikainen ja ahkera sihteeri. Tällöin erityisen paljon aikaa ja vaivaa vaati Ränkimäen museon rakentaminen.[8]

Kun Lapuan Sanomat siirtyi vuonna 1942 Lapuan aseveliyhdistyksen haltuun, he pyysivät Raukko sen päätoimittajaksi. Raukosta tuli lehden todellinen sielu kymmeneksi vuodeksi. Sotavuosien avustajapula kasvatti työtaakan suureksi, mutta Raukon tarmokkuus ja idearikkaus selätti vaikeudet.[9]

Lapuan Sanomissa Raukko ajoi voimakkaasti kotiseututyön ja kulttuurin asiaa. Omimmillaan hän oli Kuustaan nimimerkillä kirjoitetuissa murteellisissa pakinoissa Tienristiltä-palstalla. Niissä hän otti kantaa, kyseenalaisti, ideoi, kritisoi, ehdotti ja herätti keskustelua kaikilta elämänalueilta.

Raukko osallistui aktiivisesti myös muuhun kulttuuritoimintaan. Hän oli  Lapuan musiikinystävät ry:n perustajajäsen ja ensimmäinen puheenjohtaja vuodesta 1950. Lisäksi hän osallistui nuorisoseuran toimintaan ja hoiti Suomen matkailijayhdistyksen asiamiehen tehtäviä.[10]

Raukon yhteiskunnallinen valveutuneisuus ilmeni kunnallisissa luottamustehtävissä.[11] Esimerkiksi vuonna 1933 hän oli ajamassa parannusta verotukseen, jonka katsottiin rasittavan kohtuuttomasti palkansaajia maanomistajiin nähden.[12]

Myös poliittisessa elämässä Raukkoa kuvaa monipuolisuus. Sotien jälkeen hän oli aseveliyhdistyksen aktiivisia talkoojärjestäjiä. Vuonna 1946 alkoi puheenjohtaa Suomi-Neuvostoliitto- seuran osastoa. Vielä vuonna 1953 hän oli perustamassa Suomen kansanpuolueen Lapuan osastoa. [13]

Helsinkiläis-eteläpohjalainen lehtimies

Syksyllä 1952 Raukko alkoi haaveilla omasta sanomalehdestä. Hän julkaisi kaksi näytenumeroa uudesta lehdestä tarkoituksenaan jatkaa toimintaa Lapuan Sanomien nimen turvin. Ristiriidat Lapuan Sanomien julkaisutoimikunnan kanssa johtivat kuitenkin irtisanomiseen lokakuussa 1952. Uusi paikallislehtikin jäi perustamatta.

Raukko kuitenkin jatkoi lehtialalla. Hän alkoi jo loppuvuonna 1952 julkaista Maaseudun koneviestiä, jonka nimi sittemmin lyheni pelkäksi Koneviestiksi. Sen yhteyteen syntyi vielä Rakennusviesti, Maskinjournalen ja Moottoriviesti. Näiden lehtien pohjalle Raukko perusti Koneviestin ammattilehdet osakeyhtiön. Hän oli yhtiön toimitusjohtajana vuoteen 1970 saakka, kunnes siirtyi eläkkeelle.[14]

Lehtityön mukana Raukko muutti Helsinkiin. Voimakas kotiseututunne veti hänet kuitenkin Helsingin Eteläpohjalaisten toimintaan. Hän oli yhdistyksen puheenjohtajana 19611967 ja johtokunnan jäsenenä kuolemaansa asti[15]

Raukon ajatuksesta yhdistys perusti myös oman lehden Helsingin Eteläpohjalaisen. Raukko päätoimitti sitä vuosina 19621972. Hänet nimitettiin yhdistyksen kunniajäseneksi vuonna 1971.[16]

Paavo Raukko kuoli Helsingissä Meilahden sairaalassa 74-vuotiaana pitkän sairauden jälkeen. Hänet haudattiin Lapualle Simpsiön hautausmaalle.[17]

Julkaisuhistoria:

9.5.2012   Versio 1   Teppo Ylitalo
2.7.2013   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.

TAKAISIN

Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Pohjoismaisen Pyhäkoulukokouksen osanottajia Lapuan kirkon portailla v. 1947

Logot