HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

8.10.2014

Johannes Bäck (1865–1939)

Johannes Bäck

Syntynyt  
23.6.1865 Lapua
Kuollut  
13.3.1939 Karkku

Johannes Bäck (1865–1939) oli pappi, toimittaja ja opettaja. Hän toimi 1896–1909 amerikansuomalaisten kirkossa Suomi-Synodissa, toimitti useita amerikansuomalaisia lehtiä ja päätti virkauransa lehtorina Vaasan lyseossa. Hän oli ehdolla Lapuan kirkkoherraksi 1922, mutta ei tullut valituksi.

Orpopojan ja elätin vaikeat vuodet

Johannes Bäck syntyi Lapuan Haapakoskella Kangasluoman talon torpassa. Hänen isänsä oli Kangasluoman talon poikia, mutta saanut uuden nimensä tarkka-ampujana 1850-luvulla. Sittemmin isä teki maalarin ja puusepän töitä.[1]

Suurten nälkävuosien mukanaan tuomat taudit tekivät Bäckin torpassa tuhojaan. Ensin kuoli äiti joulun alla 1866 ja seuraavassa elokuussa meni isäkin. Johannes oli silloin vain kaksivuotias ja perheen kolmesta eloon jääneestä lapsesta nuorin.[2] Lapset jäivät nyt ”iäkkään ja hurskaan” isoäidin hoiviin, joka muistitiedon mukaan oli löysi nämä isän kuoltua toisiinsa takertuneina.[3]

Isoäidistä tuli Johanneksen kasvattaja. ”Hänen neuvonsa ja esirukouksensa ovat kannattaneet elämääni, joka – niin minusta itsestäni tuntuu – olisi muuten jo 10-vuotiaana maailmalle joutuneena, sen pyörremyrskyissä pirstoutunut, kuten niin monen nuoruuteni ajan työ- ja koulutoverin on käynyt”, Bäck itse muisteli.

Nälkävuodet koettelivat vakavasti isompiakin taloja, saati sitten torpan orpolapsia. Isoäiti kolusi koppinensa metsiä marjojen ja ansapaulojen perässä, kulki kerjuulla ja sai jotenkin hankituksi ravintoa lapsille. Ankean pöydän parasta antia olivat hallan panemasta viljasta tehdyt kyrsät. Ne olivat säästäväisesti syöty herkku, jonka lapset muistivat elämänsä.[4]

Lopulta ei isoäitikään voinut enää lapsista huolehtia, vaan heidät myytiin ajan tavan mukaan eläteiksi vähiten pyytävälle. Torppa vaihtui avaraksi taloksi, mutta elättiä kohdeltiin vihaisin käsin. Enää harvoin pääsi isoäitiäkään katsomaan. Vanhempana Bäck mieluummin vaikeni vaikeista lapsuusvuosistaan, mutta ei aina pystynyt pidättelemään vesien nousemista silmiin.[5]

Uusi elämä Vaasassa

Nuori Johannes etsi ulospääsyä elätin-vankilastaan. Heti kansakoulun jälkeen hän lähti jalkapatikassa, vain pussi kepinnokassa kohti Vaasaa. Elettiin helmikuuta 1880, jolloin Johannes oli vain 14-vuotias.[6]

Vaasassa nuorukainen teki niitä töitä mitä sattui saamaan. Ansiot olivat tilapäisiä, kunnes hän pääsi räätälinoppiin mestari Friskin liikkeeseen. Frisk kehotti lahjakasta oppipoikaansa koulun penkille. Johannes sai asua hänen luonaan ja tehdä iltaisin räätälin töitä ehtiessään.[7]

Johannes Bäck aloitti Vaasan lyseossa vuonna 1883 ja kirjoitti sieltä ylioppilaaksi kesäkuussa 1890.[8] Hän oli luokkatovereitaan selvästi vanhempi ja tuli lyseolaisten keskuudessa tunnetuksi Pekkinä.[9]

Bäck jatkoi lukujaan jumaluusopillisessa tiedekunnassa Helsingin yliopistossa, josta hän valmistui filosofian kandidaatiksi keväällä 1894. Opettaminen kiinnosti, joten hän hakeutui syksyllä 1894 auskultantiksi Helsingin suomalaisen normaalikoulun lyseoon. Jo aiemmin hän oli kokeillut opettamista Isojoen kansakoulun vt. opettajana kevätlukukaudella 1888.[10]

Amerikansuomalaisten pappi ja opettaja

Mutta sisäinen palo ajoi Bäckiä vieläkin avarammille vesille. Vuonna 1892 valtion stipendin turvin tehty opintomatka Amerikkaan jätti kaipuun uuteen maailmaan.[11]

Kesken opintojensa Bäck matkusti talvella 1894–1895 Amerikan suomalaisen evankelis-luterilaisen kirkon eli Suomi-Synodin palvelukseen. Hänet vihittiin papiksi Hancockissa Michiganissa maaliskuussa 1895, minkä jälkeen hän palveli lyhyen aikaa Calumetissa Michiganissa, sitten Sand Coulessa ja Beltissä Montanassa ja Virginiassa Minnesotassa.[12]

Elämänsä pitkäaikaisin pappisvirka Bäckillä oli amerikansuomalaisen kirkkokunnan keskuksessa Hancockissa Michiganissa. Sen paimenena hän oli 1897–1911. Sen jälkeen hän siirtyi opettajaksi saman paikkakunnan pappeja kouluttaneeseen Suomi-Opistoon.[13]

Bäckistä tuli huomattava amerikansuomalaisten kirkollinen vaikuttaja. Hän oli Suomi-Synodin johtoelimen konsistorin varaesimiehenä 1896–1898 ja 1901–1904, sekä sihteerinä 1898–1901 ja 1904–1909. Bäck kuului myös Suomi-Synodin yhteydessä toimivien Suomi-opiston ja Lutherilaisen kustannusliikkeen johtokuntiin.[14]

Amerikassa Bäck jatkoi myös opintojaan. Hän luki itsensä maisteriksi vuonna 1897 ja suoritti tutkinnon englannin kielen puheessa ja kirjoituksessa 1905.[15]

Toimittajana ja siirtolaistutkijana

Johannes Bäck oli ahkera kirjoittaja. Jo Vaasassa hän julkaisi vuonna 1890 -ho -ro -nimimerkillä yksinäytöksisen näytelmän Ainon kosijat.[16]

Suomi-Synodissa Bäck toimitti uskonnollista viikkolehteä Paimen Sanomia 12 vuoden ajan. Viisi vuotta hän teki myös sikäläisen Veljeysseuran julkaisemaa Raittiuslehteä.[17] Hän oli myös Amerikan suomettaren perustajia ja oli 1910-luvun alussa sen toimittajana.[18]

Bäck kirjoitti ahkerasti muihinkin amerikansuomalaisiin julkaisuihin uskonnollisista, kirkollisista ja raittiusaiheista. Ainakin yhden omankin pienen teoksen – ”Raittiusesitelmiä” – hän julkaisi.[19]

Suomeen Bäck lähetti pitkiä amerikansuomalaisten oloja koskevia kirjoituksia, joita julkaistiin Uudessa suomettaressa, Viipuri-lehdessä ja Pohjalaisessa.[20]

Erittäin merkittävän työn Bäck teki tarkastelemalla suomalaisten amerikansiirtolaisuutta ensimmäisten joukossa – ellei ensimmäisenä – yhteiskunnallisena ja historiallisena ilmiönä. Hän painatti itse kyselykaavakkeen ja lähetti niitä ympäri Yhdysvaltoja tiedustellen siirtolaisilta heidän vaiheistaan.[21]

Bäckin kyselytutkimuksen tavoitteena lienee ollut väitöskirjan tekeminen aiheesta. Se jäi kuitenkin tekemättä. Helsingin yliopisto hankki Bäckin keräämän aineiston vuonna 1949 kokoelmiinsa, jossa se on yhä tutkijoiden käytettävissä.[22]

Suomen kierrokselta takaisin Vaasaan

Kahden vuosikymmenen jälkeen Bäck palasi Suomeen vuonna 1914. Hän täydensi opintojaan ja suoritti jumaluusopillisen päästötutkinnon joulukuussa 1915.[23] Toukokuussa 1916 Bäck määrättiin Artjärven vt. kirkkoherraksi. Sittemmin hän toimi väliaikaisena pappina useassa seurakunnassa. Samalla hän antoi yksityisopetusta erityisesti englannin- ja saksankielessä.[24]

Vuonna 1922 Bäck päätti palata Lapualle ja hakea Wilhelmi Malmivaaran kuoleman jälkeen avoimeksi tullutta kirkkoherran virkaa. Hän pääsi kolmannelle vaalisijalle ja saikin 1870 ääntä. Häntä äänestivät ennen muuta evankeliset, mutta myös ”yks kiitetty ja källätty lapualaane suuri suku oli miähis ja naisis Päkille äänensä antanehien joukos”. Valituksi tuli kuitenkin 2796 äänellä K. R. Kares.[25]

Väliaikaisten pappisvirkojen jälkeen Bäck päätti palata opettamaan. Hän suoritti vuonna 1925 julkisen kasvatusopin tutkinnon Helsingin yliopistossa. Tammikuussa 1926 hän tuli jo 60 vuotta täyttäneenä valituksi Vaasan suomalaisen lyseon – oman nuoruuden opinahjonsa – uskonnon ja filosofian alkeiden vanhemman lehtorin virkaan.[26]

Periaatteen mies palaa Lapualle

Bäck jäi Vaasan lyseosta eläkkeelle 65-vuotiaana vuonna 1930. Eläkepäivilläänkin hän jäi asumaan kaupunkiin. Vanhuus toi mukanaan sairauksia, muun muassa suvun vitsauksen sokeritaudin. Bäck otti itse hyvin raskaasti viimeisten aikojensa lähes täydellisen sokeutumisen.[27]

Syksyllä 1938 Bäck hakeutui hoitoon Karkun parantolaan. Siellä hän kuoli parin viikon ankaramman sairastamisen jälkeen helmikuussa 1939 73-vuotiaana.[28] Vasta tällöin hän palasi Lapualle. Hänet haudattiin Simpsiölle kylmänä talvipäivänä, jolloin tuuli oli viimainen ja tiet ”klaseerikalijamalla”.[29]

Johannes Bäck ei ollut naimisissa. Lapsuusvuosista saakka hänen elämäänsä leimasi jonkinlainen vahva omaa yrittämistä korostava henki, johon sekoittuivat voimakas uskonnollisuus ja vakaumuksellinen raittiusaate.[30]

Bäck arvosti sivistystä ja oppineisuutta, mutta ”tiarosti ihimisen elinikääsen roikkumise ehtolaasena elämänkoulus”. Lahjakkuuden lisäksi hänessä oli periksiantamatonta itsensä ylittäjää. Papiksi valmistuessaan hän sai kaikista aineista laudaturin, Michiganin yliopiston tutkinnon arvosana oli excellent ja pastoriaalitutkinnon hän teki kahdesti 1918 ja 1921, kunnes sai korkeimman arvosanan.[31]

Saarnamiehenä Bäck oli totinen ja totuudellinen. Hänen suullinen ja kirjallinen ulosantinsa oli selkeää, mutta laulunääni ei ollut erityisen hyvä. Bäckissä oli paljon tutkijaluonnetta, mutta myös oikoisuutta hipovaa suoruutta.[32]

Bäckin elämäntavat olivat yksinkertaiset ja puritaaniset silloinkin, kun varallisuus olisi antanut myöten leveämpäänkin leipään.[33]

Julkaisuhistoria:

23.4.2012   Versio 1   Teppo Ylitalo
23.4.2012   Versio 2   Teppo Ylitalo
4.5.2012   Versio 3   Teppo Ylitalo
18.10.2012   Versio 4   Teppo Ylitalo
18.10.2012   Versio 5   Teppo Ylitalo
8.10.2014   Nykyinen versio   AdminMuseo

Viittaukset

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.

TAKAISIN

Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Vierula & Heinon kaupan myyjät Kauhavalla (P00:2522C)

Logot