HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

5.7.2013

Eino Lahdensuo (1889–1972)

Eino Ilmari Lahdensuo (vuoteen 1906 Lagerstedt)

Saha- ja puukkotehtailija
Syntynyt  
31.12.1889 Lapua
Kuollut  
1.10.1972 Seinäjoen Keskussairaala
Isovanhemmat  
Fredrik Wilhelm Lagerstedt (1836–1904)
Katariina Justiina Lagerstedt (1841–1926)
Vanhemmat  
Oskari Lahdensuo (1864–1935)

Eino Ilmari Lahdensuo, vuoteen 1906 Lagerstedt (1889–1972) oli lapualainen saha- ja puukkotehtailija. Lapuan Patruunatehdas perustettiin hänen entisen sahansa tiloihin. Hänen puukkonsa saavuttivat laajaa maailmanmainetta ja niitä annettiin lahjaksi monille merkkihenkilöille.

Suurtalosta sahateollisuuteen

Eino Lahdensuo syntyi yhteen Lapuan huomattavimmista taloista. Vielä elossa ollut isoisä F. W. Lagerstedt ja hänen jälkeensä isä Oskari Lahdensuo olivat pitäjän suurimpia viljelijöitä, molemmat myös kunnallisneuvoksia.

Melkeinpä itsestään selvää lienee ollut, että Lahdensuo laitettiin oppikouluun. Hän oli vastaperustetun Lapuan Yhteiskoulun ensimmäisiä oppilaita 1905–1909. Hänestä kasvatettiin jatkajaa isän monille liiketoimille, sillä hän kävi kolmevuotisen Liikemiesten kauppaopiston 1909–1912 ja teki kielten opiskelua varten liikematkat Saksaan 1910 ja Englantiin 1912.[1]

Lahdensuon ensimmäinen elämänura toteutui sahateollisuuden parissa. Hän oli opissa Niemen sahalla Orivedellä ja Hourunkosken sahalla Haapakoskella. Jälkimmäiseen, setiensä omistamaan sahaan, Lahdensuo jäi hoitajaksi ja osti sen sittemmin itselleen. Vuosikymmenen jälkipuoliskolla hän alkoi rakentaa uutta sahaa, höyläämöä ja asuinrakennusta Lapuan keskustan tuntumaan.[2]

Uusi saha ja siihen liittyvä suuri tiilinen massatehdas ehtivätkin valmiiksi, mutta tehdasta ei ehditty koneistaa, kun alue siirtyi Lapuan Sähköyhtiön ja myöhemmin valtion omistukseen. Paikalle perustettiin vuonna 1923 Valtion Kiväärinpanostehdas, myöhempi Lapuan Patruunatehdas. Lahdensuon lyhytaikaiseen kotiin muutti patruunatehtaan johtaja.[3]

Nyt Lahdensuo alkoi rakentaa uutta sahaa, höyläämöä ja asuinrakennusta patruunatehtaan viereiselle tontille yläjuoksulle päin. Sahaustoiminta jatkui vuoteen 1929/1930 saakka, kunnes maailmanlaajuinen talouslama vei yrityksen konkurssiin. Torstilan kotitalostakin piti luopua.[4]

Maailmankuulu puukkotehtailija

Sahan konkurssin jälkeen Lahdensuo löysi uuden artikkelin puukoista. Vuodesta 1929/1930 lähtien hän alkoi teetättää puukkoja ja veitsiä kotiteollisuustyönä. Alkuvaiheessa niitä tilattiin erityisesti kauhavalaisilta puukontekijöiltä, mutta verstaita oli myös Latosaaressa, Ritamäellä ja myöhemmässä Hannonkulmassa.[5]

Toiminta tapahtui toiminimellä ”Lahdensuo & Kumpp.”. 1930-luvulla puukkotehtaan palveluksessa oli parhaimmillaan viitisentoista henkilöä. Sodan aikana tehdas työllisti peräti kolmisenkymmentä henkilöä, kun puolustusvoimat tarvitsi puukkoja.[6]

Lahdensuo oivalsi markkinoinnin merkityksen. Hän kulki monilla kotimaisilla ja ulkomaisilla messuilla ja näyttelyissä. Niissä hänen puukkonsa saivat kaksi kotimaista kultamitalia sekä kultamitalit Pariisista, Antwerpenistä ja Tukholmasta.[7]

Saksan- ja englannintaitoinen Lahdensuo kauppasi puukkojaan erittäin laajasti. Tärkeimpiä markkina-alueita olivat Yhdysvallat, Puola ja Saksa, mutta vientiä tehtiin laajasti muuallekin Eurooppaan, Amerikkaan, Australiaan ja Afrikkaan asti.[8]

Kotimaassa Lahdensuo tuli tunnetuksi erityisesti lapuanliikkeelle tekemistään puukoistaan. Myös monet koti- ja ulkomaiset merkkihenkilöt saivat lahjoituksina hänen tuotteitaan, mm. Ruotsin kuninkaalliset ja natsi-Saksan ilmailuministeri Hermann Göring.[9]

Puukkojen kysyntä alkoi laskea rajusti 1950-luvulla. Tammi-helmikuun taitteessa 1958 Lahdensuo sairastui vakavasti ja oli puolisentoista vuotta lähes liikuntakyvytön. Hän toipui jotenkuten, mutta entisenlaiseen työhön hänestä ei enää ollut.[10]

Monen sodan mies

Suomen itsenäisyyden aattona Lahdensuo oli reipas kaksikymppinen nuorukainen. Hän tempautui koko sydämestään mukaan jääkärivärväykseen ja itsenäistymisrientoihin. Loka-marraskuun vaiheessa 1917 hän oli yksi kolmesta miehestä, jotka hakivat Raippaluodosta aselaiva Equityltä Lapualle aseita, ammuksia ja räjähteitä.[11]

Kun sota alkoi tammikuussa 1918, osa Lapuan miehistä kokoontui Lahdensuon vielä koneistamattoman sahan alakertaan sotaanlähtöä varten. Kun Ilmari Laurila kaatui Länkipohjassa maaliskuussa, Lahdensuo seurasi häntä komppanian päällikkönä ja osallistui sotaan Viipurin valtaukseen saakka.[12]

Valkoisen Suomen kutsu oli niin kova, että Lahdensuo osallistui vuonna 1921 Karjalan retkiin Aunuksessa ja Vienan Karjalassa.[13]

Talvisodan aikana hän oli jo yli-ikäinen, mutta osallistui vapaaehtoisena kotirintaman huoltotehtäviin liikennepäällikkönä. Jatkosodassa hän oli vapaaehtoinen heimosoturipataljoonan joukkueenjohtaja, mutta Äänislinnan valtauksen jälkeen siirtyi esikuntatehtäviin Lapualle.[14]

Urheilija ja postimerkkeilijä

Eino Lahdensuo oli nuoruudessaan innokas urheilija ja Lapuan Virkiän ensimmäisiä jäseniä. Hän sai 2. luokan urheilumerkin vuonna 1916.[15]

Myöhemmin urheilun tilalle tulivat ennen muuta filatelia ja numismatiikka. Hän kuului alojen yhdistyksiin ja toimi myös niiden johtokunnissa.[16]

Eino Lahdensuo kuoli Seinäjoen keskussairaalassa 82-vuotiaana syksyllä 1972.[17]

Julkaisuhistoria:

27.2.2013   Versio 1   AdminMuseo
5.7.2013   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.

TAKAISIN

Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Lippurivistö kirkon viereisellä juhlakentällä (P00:2528)

Logot