HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

31.1.2014

Tellervo Palho (1910–1994)

Tellervo Vilhelmiina Palho, vuoteen 1936 Peltonen, o.s. Saari

Uskonnon lehtori, Etelä-Pohjanmaan ensimmäinen naisteologi

Syntynyt  
8.4.1910 Lapua
Kuollut  
2.4.1994 Lapua

Aiheeseen liittyvät otsikot

Kuva: Ylioppilas Tellervo Saari (myöh. Palho)

Tellervo Vilhelmiina Palho, o.s. Saari (1910–1994) oli lapualainen uskonnon lehtori. Hän oli Etelä-Pohjanmaan ensimmäinen naisteologi, Lapuan ensimmäinen Lapuan tuomiokirkossa saarnannut nainen sekä Lapuan kirkkoneuvoston ensimmäinen maallikkovarapuheenjohtaja 1971–1977. Hän oli myös näkyvä Kaatuneitten Omaisten toimija.

Etelä-Pohjanmaan ensimmäinen naisteologi

Tellervo Palho syntyi yhteen Lapuan tunnetuimmista kodeista. Isä oli kansanedustaja, joka surmattiin sodan aikana keväällä 1918 Tampereella.

Koska sekä isä että äiti olivat Lapuan Yhteiskoulun johtokunnassa, oli selvää että Tellervokin laitettiin kouluun. Hilja Riipinen jäi mieleen erinomaisena opettajana näytelmäpiireineen ja monine tapahtumineen. Ylioppilaaksi Palho kirjoitti 18-vuotiaana. ”Oli haikeaa erota koulutovereista. Me olimme aina olleet sitä mieltä, että meillä oli maailman paras luokka”, hän muisteli myöhemmin.[1]

Kun monet luokkatovereista lähtivät lukemaan papiksi, suuntasi Palhokin Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Papiksi naista ei voitu vihkiä, ja Etelä-Pohjanmaallakin ajatus naisteologista aiheutti hämmennystä, joten käytännössä tähtäimessä oli uskonnon opettajan ura. Palho suoritti  sacri ministerii kandidaatin tutkinnon 1933. Hänestä tuli sen myötä Etelä-Pohjanmaan ensimmäinen naisteologi.[2]

Vuonna 1933 Palho palasi Lapuan Yhteiskouluun sijaistamaan Paavo Huhtalaa, joka oli auskultoimassa. ”Aluksi pelkäsin, millaista on olla opettajana vanhassa koulussa, missä on itse ollut oppilaana. Mutta hauskaahan se oli. Hilja Riipinen antoi minulle, nuorelle vasta valmistuneelle opettajalle, hyvin äidillisiä neuvoja: ’Jos pitää rangaista oppilasta, jää miettimään ja sano, että palataan asiaan.’ Vaikka hän itse oli äkkipikainen, hän antoi mielestäni hyvin viisaita neuvoja”, Palho muisteli vanhoilla päivillään.[3]

Lukuvuoden 1934–1935 Palho opetti yhteisesti Lapuan Yhteiskoulussa ja Seinäjoen Yhteislyseossa.[4]

Vuonna 1935 hän meni naimisiin toisen teologin, pastori Paavo Peltosen kanssa. Perheen sukunimi muutettiin vuonna 1936 Palhoksi. Perhe muutti Tampereen seudulle, jossa Paavo Palho työskenteli pappina Tamperella, Valkeakoskella ja Pihlajavedellä.[5]

Ajan tavan mukaan pappien vaimot olivat yleensä täysipäiväisiä pappilanemäntiä. Tellervo Palho kuitenkin jatkoi opettajana Mäntän yhteiskoulussa 1935–1936 ja Valkeakosken yhteiskoulussa 1940–1941.[6]

Sotalesken pitkä opetusura

Jatkosodan alkaminen toi mukanaan katastrofin, kun Paavo Palho kaatui elokuussa 1941. Tellervo Palho jäi nyt kolmen lapsen yksinhuoltajaksi.[7]

Kuin aavistaen kohtalonsa mies oli valmistellut vaimoaan mahdollisesti tulevaan: ”Jos kaadun, muista sitten, että se ei ole muiden suru, älä puhu muille.” – ”Kun sitten tapahtui se, mitä aavisteltiin, minä vedin naamion päälle lasten ja myös paljon kärsineen äitini tähden”, Tellervo Palho muisteli.[8]

Leskeksi jäätyään Tellervo Palho siirtyi lapsineen lapsuudenkotiinsa Lapualle. ”Nuorin lapseni kastettiin hautajaispäivänä, isä ei koskaan nähnyt häntä.” Mahdottoman edessä elämä alkoi järjestyä työn kautta. Palho pääsi tuntiopettajaksi Lapuan Yhteiskouluun 1941–1946. Suru oli läsnä koko ajan: jollekin sodan jälkeisten vuosien oppilaallekin jäi päällimmäisenä mieleen, että Palholla oli aina musta puku eikä hän koskaan nauranut.

Tulevaisuus alkoi avautua opiskelun kautta. Palho täydensi tutkintoaan työn ohessa ja auskultoi vuonna 1944 oppikoulun opettajaksi. Vuonna 1946 hän sai paikan Seinäjoen lyseosta uskonnon, filosofian ja sielutieteen vanhempana lehtorina. Huonojen liikenneyhteyksien takia viikot täytyi asua Seinäjoella äidin ja tädin hoitaessa kotia Lapualla.[9]

Syksyllä 1960 Palho palasi Lapuan Yhteiskoulun opettajaksi kolmannen kerran. Vakiviran ohessa hän jatkoi edelleen Seinäjoella tuntiopettajana. Palho oli ensin uskonnon nuorempi lehtori ja Paavo Huhtalan eläkkeelle jäämisen jälkeen vanhempi lehtori. Siitä tehtävästä hän jäi eläkkeelle vuonna 1973. Vielä senkin jälkeen hän oli yhden vuoden tuntiopettajana.

Lapuan seurakunnan ensimmäinen nainen

Palhosta tuli myös näkyvä seurakunnallinen vaikuttaja Lapualla. Hän veti naisten raamattupiiriä ja lähetysompeluseuraa sekä kuului pitkään seurakunnan naistoimikuntaan. Hän myös kirjoitti hengellisistä aiheista eri lehtiin ja oli pitkään Lähetyssanomien toimituskunnan jäsenenä.[10]

Hän kuului Lapuan kirkkovaltuustoon 1961–1964. Kun kirkossa siirryttiin 1970-luvun alussa uuteen vaalijärjestelmään, myös kirkkoneuvoston varapuheenjohtajan tehtävä siirtyi maallikolle. Palhosta tuli Lapuan kirkkoneuvoston ensimmäinen maallikkovarapuheenjohtaja vuosiksi 1971–1977.[11]

Maaliskuussa 1975 Palhosta tuli ensimmäinen nainen, joka koskaan oli saarnannut Lapuan tuomiokirkossa.[12]

Järjestötyö lähellä sydäntä

Palho tuli tunnetuksi Lapualla ja maakunnassa myös monista järjestötehtävistään. Jo koulutyttönä hän innostui partiosta. Opiskeluaikana hän toimi Tuulitytöt-lippukunnassa johtotehtävissä. Simpsiön Siskojen lippukunnan johtajaksi hän tuli vuonna 1952. Hän oli myös piirin johtokunnassa sekä johti piirin uskonnollista työjaostoa.[13]

Kaikkein lähimpänä sekä isänsä että miehensä sodassa menettäneen Palhon sydäntä oli Kaatuneitten Omaisten toiminta usean vuosikymmenen aikana. Hän oli pitkään Vaasan piirin puheenjohtajana; Lapuan paikallisosastoa häntä johti vuosikymmeniä aina kuolemaansa asti.[14]

Lottatehtäviä seurasi sodan jälkeen työ Naisten Huoltosäätiön Etelä-Pohjanmaan piirissä, viimeisinä vuosina sen puheenjohtajana. Hän toimi myös Lapuan Naisyhdistyksen puheenjohtajana sekä Lapuan emäntäkoulun johtokunnan varapuheenjohtaja.[15]

Palho kuului Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lapuan osaston johtokuntaan ja oli mukana Lapuan Suomi-Saksa-seurassa.[16]

Ansioistaan erityisesti Kaatuneitten Omaisten hyväksi Palholle myönnettiin vuonna 1992 Suomen Leijonan Ritarikunnan ritarimerkki.[17]

Positiivinen persoona ystävien ja harrastusten keskellä

Tellervo Palho oli erittäin tunnettu ja arvostettu henkilö Lapualla. Hänellä oli laaja ystäväpiiri ja hänet tunsivat tai ainakin tiesivät melkein kaikki.[18] ”Ystävät ovat suurinta ja parhainta elämässäni. Heistä minä elän ja saan tukea”, Palho luonnehti.[19]

Palhoa pidettiin avarasydämisenä ja positiivisena persoonana. Moni tunsi hänet ilonpisarana ja porukan hauskuuttajana. Hän oli myös selkeäsanainen puhuja. ”Asian pitää pyöritellä päässä valmiiksi. Ei puhetilaisuudessa enää paperia tarvita”, hän opasti.[20]

Opettajavuosia Palholle kertyi 32. Jopa ensimmäisten oppilaiden lastenlapsia ehti tulla hänen opetettavakseen.[21] Palhoa pidettiin huumorintajuisena ja oppilaistaan lämpimän kiinnostuneena opettajana. Hän halusi välittää heille perinteisen sivistyksen ihanteita sekä vetää heitä lähemmäs seurakuntaa. Monet oppilaat löysivätkin kutsumuksensa kirkon palveluksesta.[22]

Lukeminen oli Palholle vuosikymmenien mittainen pakotie vaikeuksista, itsekasvatusta, kielitaidon verryttelemistä ja ajankulua. Eläkepäivillään hän luki esimerkiksi saksankielisiä dekkareita ja oli saksan kielen piirissä vielä yli 80-vuotiaaksi.[23]

Harrastuksiin kuuluivat myös posliininmaalaus, kutominen ja nypläys. Vielä yli 70-vuotiaaksi Palho oli innokas kansalaisopiston käsityöpiirien osallistuja, mutta sitten terveys ei enää antanut myöten.[24]

Palho matkusti mielellään. Opintomatkoja hän teki mm. Viroon 1931, Norjaan 1949, Ruotsiin 1959, Italiaan 1960 ja Palestiinaan 1961. Hän tutustui Ranskassa ranskalaisten naisten arkeen ja vietti 75-vuotispäiviään Kaatuneitten Omaisten matkalla Los Pacosissa.[25]

Tellervo Palho kuoli Lapuan terveyskeskuksessa 83-vuotiaana huhtikuussa 1994.[24]

Julkaisuhistoria:

3.12.2012   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.

TAKAISIN

Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Lapuan Osuuskaupan kangaskaupan myyjät (P00:2513)

Logot