HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

9.7.2013

Iisakki Kiilunen (1879–1948)

Iisakki Kiilunen

Maanviljelijä, herastuomari

Syntynyt  
2.1.1879 Lappajärven Kauhajärvi
Kuollut  
28.7.1948 Lapuan Kauhajärvi

Iisakki Kiilunen (1879–1948) oli kauhajärveläinen maanviljelijä, herastuomari ja kylän luottamusmies. Hän kuului sekä Lappajärven että Lapuan kunnanvaltuustoihin, Lappajärvellä puheenjohtajanakin. Hän oli osuusmeijerin ja kyläkirkon isännöitsijä, osuuskassanhoitaja ja kyläkirjaston hoitaja sekä monien yhdistysten perustajajäsen.

Kotitalon uudistaja

Iisakki Kiilunen syntyi vanhaan sukutaloon Lappajärven Kauhajärvellä. Hänen suurista ruumiinvoimistaan tunnettu isänsä oli tullut taloon vävyksi.[1]

Iisakki sai kotitilan isännöitäväkseen vuonna 1907, saman suvun kolmantenatoista isäntänä. Se käsitti noin 20 hehtaaria peltoa ja yli 320 hehtaaria metsää. Hän oli jo sitä ennen mennyt naimisiin kansakoulunopettaja Jaakko Kolasen tyttären Iidan kanssa. Tämän kuoltua vuonna 1911 vain 26-vuotiaana hän meni uusiin naimisiin Maria Ojalan kanssa.[2]

Kiilusen uudisti kotitilaa tarmokkaasti. Väkilannoitteilla pelot saatiin hyvään kuntoon. Suurta metsäänsä hän vaali silmäteränään: suostui myymään sitä vasta kun oli harvennuksen tarve ja hoiti kotitarvehakkuutkin leimausten mukaan.

Varsinkin vanhemmalla iällä Kiilunen oli myös innokas karjamies. Taloon jalostui tuottoisa LSK-karja, jonka jälkeläisiä myytiin Pohjois-Suomeen saakka. Kiilusessa pidettiin myös hyvin hoidettuja ja komeita kantakirjahevosia.[3]

Kauhajärven patriarkka

Syrjäisessä kylässä maatalon pojalla ei suuria koulunkäynnin mahdollisuuksia ollut. Kansakoulu kuitenkin oli, jota isä-Aapraham oli ollut perustamassa ja vieläpä Kiilusen maalla. Iisakin kansakouluaika jäi kuitenkin syystä tai toisesta vain kahteen vuoteen.[4]

Hänestä kasvoi kuitenkin oman kylänsä kynämies, joka laati kauhajärveläisille kauppakirjat, testamentit ja muut asiakirjat suurella tarkkuudella ja perusteellisuudella. Hänen aloitteestaan kylään saatiin oma kirjasto, ja hänestä tuli sen ensimmäinen hoitaja.[5]

Jo nuorella ikää Kiilunen tuli vedetyksi mukaan myös yhteisiin rientoihin ja kohosi kotikylänsä keskeishenkilöksi. Hän oli perustamassa Kauhajärvelle maamiesseuraa ja sonniyhdistystä ja otti osaa niiden toimintaan. Nuorisoseuraakin hän oli aloittamassa ja tuli valituksi sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi tammikuussa 1908.

Vuonna 1924 Kiilunen oli kaikkein innokkaimpana perustamassa Kauhajärven Osuuskassaa, jonka hoitajaksi hän sitten lupautuikin vuosiksi 1925–1940. Kun hän vielä oli Kauhajärven Osuusmeijerin isännöitsijänä 1926–1942, ei kylässä tapahtunut paljonkaan yhteisiä asioita, joihin Kiilusella ei olisi ollut osuutta.[6]

Kylänsä johtomiehenä Kiilusta alettiin kutsua Kauhajärven patriarkaksi.[7]

Kunnan ja seurakunnan tehtävissä

Kiilusesta kasvoi myös Kauhajärven kylän pitkäaikainen edustaja pitäjän toimielimissä. Lautamiehenä Kiilunen oli kymmeniä vuosia ja sai ansioistaan herastuomarin arvon. Täsmällisyytensä ja oikeudenmukaisuutensa vuoksi hän saavutti myös käräjätuomarien arvostuksen.[8]

Hän kuului myös Lappajärven kunnallislautakuntaan ja kun pitäjään perustettiin kunnanvaltuusto, hänet valittiin siihen koko sen ajan kun Kauhajärvi kuului Lappajärveen. Hän toimi myös valtuuston puheenjohtajana. Kylän siirryttyä vuonna 1938 Lapuaan Kiilusesta tuli Lapuan kunnanvaltuuston jäsen. Valtuustopaikkaa seurasi luontevasti myös monia lautakuntatehtäviä.[9]

Hellanmaalainen kunnanvaltuutettu Juho Yli-Rantala muisteli, että Kauhajärven liityttyä Lapuaan Kiilunen halusi tarjota omalla kustannuksellaan Lapuan valtuustolle tupaantuliaiskahvit. Kahvit keitettiin kunnantalon ravintolassa, mutta Kiilunen toimi itse kahvinkaatajana. Erityisesti Yli-Rantalan mieleen jäi, että Kiilunen oli ottanut taskustaan siistin nenäliinan ja laittanut sen kahvipannun rivan ympärille ennen kahvinkaatokierrostaan.[10]

Lappajärven seurakunnan kirkkovaltuustossa Kiilunen istui useita vuosia. Kauhajärven kyläkirkon isännöitsijänä hän oli yli 30 vuotta 1907–1941 ja hoiteli hyvänä veisuumiehenä samalla lukkarin tehtäviä.[11]

Huolellinen ja käsistään kätevä johtomies

Iisakki Kiilusen persoonaa leimasi ennen muuta erityinen huolellisuus ja täsmällisyys. Asiat hoidettiin yhtä tarkasti niin kotona kuin luottamustehtävissäkin. Esimerkiksi osuusmeijerin kokousilmoitukset hän naulasi seiniin kahden todistajan läsnä ollessa ja otti näiltä kirjalliset todistukset, jotka liitettiin hallituksen pöytäkirjoihin.[12]

Kiilunen oli luonteensa ja monien tehtäviensä vuoksi arvovaltainen mies, jota toteltiin ja kunnioitettiin, jopa pelättiin. Hänessä oli kuitenkin runsaasti hyväsydämisyyttä ja avuliaisuutta sekä tilaisuuden tullen aimo annos huumoriakin. Hänen kerrotaan tullen hyvin toimeen kaikkien kanssa.[13]

”Itsenäisesti asioita arvostelemaan pystyvänä, rehtinä ja järkevänä miehenä on hänen sanansa paljon painanut yhteisissä neuvotteluissa, ja vaikka hän luonteeltaan onkin ”hiljaisia maassa”, jotka eivät itsestänsä suurta melua nosta, ei hänen vaikutuksensa Kauhajärven kehitykseen silti ole vähäksi arvottava. Käytöstavaltaan miellyttävänä, ystävällisenä ja suorasukaisena miehenä nauttii hän paikkakuntalaistensa vilpitöntä suosiota ja luottamusta”, Vaasa-lehti arvioi vuonna 1915.[14]

Monet paperityöt veivät monesti illat yli puolenyön. Omaan talonhoitoonkaan ei aina yksinkertaisesti riittänyt enää aikaa. Kertomansa mukaan Jaakko-poika oli mennyt isältänsä joskus kysymään, paljonko erääseen määräalaan olisi kylvettävä apulantaan, tämä oli vastannut: ”Mitä tuota tuut kyselemään, kylväkää niin paljon kuin jaksatte ja aikaa riittää.”[15]

Hän oli myös kätevä käsistään. Kaikki talossa tarvittavat puutavarat huonekaluista ja kärryihin syntyivät omin käsin.[16]

Talvisodan tienoilla Kiilunen sairastui ja jätti tehtävänsä esimerkiksi osuuspankissa vuonna 1940.[17] Seuraavana vuonna hän jätti talonhoidon pojilleen, joskin vaikutti senkin jälkeen taustalla arvovaltaisena vanhanaisäntänä.[18]

Iisakki Kiilunen kuoli 69-vuotiaana kesällä 1948.[19] Hänet siunasi suuren sukulais- ja ystäväjoukon saattamana kotikirkossa haudan lepoon kappalainen Taito Lumme, joka puhui korittolaiskirjeen 15 luvun pohjalta.[20]

Julkaisuhistoria:

21.11.2012   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.
Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Työväkeä Lapuan Nahka- ja lapikastehtaassa

Logot