HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

10.7.2013

Karl Prochman (1628–1690)

Karl (Carolus Petri) Prochman (Prochmannus), aik. Prochaeus

Lapuan kirkkoherra, valtiopäivämies

Syntynyt  
1628 Mahd. Lohtajalla
Kuollut  
Lapua

Karl Prochman, aiemmin Prochaeus (1628–1690) oli Lapuan kirkkoherra vuosina 1662–1690. Hän käräjöi seurakuntalaistensa kanssa ahkerasti, mutta sai luottamusta erityisesti kreivikuntahallinnon virkamiehiltä ja pappisveljiltä. Prochman oli pappissäädyn edustaja vuoden 1675 valtiopäiville.

Vallattomasta opiskelijasta opettajaksi

Karl Prochaeus syntyi ilmeisesti Lohtajalla, jossa hänen isänsä oli kappalaisena. Papin poikana hänet pantiin yliopistoon Upsalaan syksyllä 1646. Vuotta myöhemmin hän ilmoittautui Turun yliopistoon, joka oli perustettu vain muutamia vuosia aiemmin.[1]

Prochaeus tunnettiin vallattomana ylioppilaana. Häntä syytettiin joulukuussa 1648 pormestari Nils Lietzenin ikkunoiden kolistelusta Turun katuja edestakaisin rampatessaan. Toisella kerralla häntä syytettyy yliopiston konsistorissa uusien ylioppilaiden lyömisestä. Tämän Prochaeus selitti tapahtuneen kasvatustarkoituksessa ja vetosi vanhaan sananparteen: errare humanum est, erehtyminen on inhimillistä.[2]

Vuonna 1650 Prochaeus siirtyi Vaasan pedagogion koulumestariksi. Samalla hän lienee toiminut kaupungissa papiston apulaisena ja sai pappisvihkimyksen luultavasti ennen vuotta 1660. Tuolloin hän kieltäytyi hänelle tarjotusta tehtävästä viikkosaarnojen ja rukoushetkien pitämisestä.[3]

Kirkkoherraksi kreivikunnan kiistojen keskelle

Prochmaniksi nimensä muuttanut koulumestari asetettiin heinäkuussa 1662 Lapuan kirkkoherran virkaan. Ilmapiiri Lapualla oli kireä, sillä pitäjä oli kymmenen vuotta aiemmin lahjoitettu osaksi Klaus Åkenpoika Tottin läänityksiä. Kaarleporin kreivikunnaksi kutsutulla läänityksellä valtaa pitivät kreivin virkamiehet kruununvoutia vastaavan hopmannin johdolla.[4]

Lapualaisten ja hopmanni Johan Forsmanin välillä oli ollut kiistaa uuden kirkkoherran valinnasta. Lapualaiset olisivat halunneet virkaan kappalaisensa Gabriel Gronoviuksen, hopmannilla puolestaan oli omat ehdokkaansa. Prochman oli ulkopuolinen, tuomiokapitulin ehdokas.[5]

Prochmanista hopmanni sai joka tapauksessa vahvan tukijan, sillä lapualaisten kanssa uusi kirkkoherra ei tullut toimeen alkuunkaan.[6]

Taistelu talonpoikaisvalituksia vastaan

Prochmanin ensimmäinen vuosi kului Lapualla ainakin ulkonaisen sovun merkeissä, mutta sitten leimahti. Erimielisyyksien syyt liittyivät toisaalta kirkkoherran asettumiseen kreivin virkamiesten puolelle, toisaalta hänen myös hänen henkilökohtaiseen toimintaansa.[7]

Vuosina 1663–1664 Prochman oli napit vastakkain erityisesti talonpoikien näkyvimpien asianajajien, alahärmäläisen Heikki Maununpoika Vakkurin ja kuortanelaisen Heikki Olavinpoika Hyytiäisen kanssa. Prochmania syytettiin liiallisista papinmaksuista, liian suuren mitan käyttämisestä kymmenysviljan kannossa ja pitäjänsinetin antamisesta luvatta hopmannin käyttöön.[8]

Samassa yhteydessä sekä Alahärmässä että Kuortaneella kasvoivat jo aiemmin heränneet toiveet Lapuasta irrottautumisesta ja oman kirkkoherran palkkaamisesta.[9]

Vakkurin ja Hyytiäisen toimet raukesivat tuloksia tuottamatta, mutta kirkkoherran välit seurakuntalaisiin pysyivät viileinä. Prochmanin niittyjä ja latoja vahingoitettiin eikä hänelle rakennettu myllyä lupauksista huolimatta.Kirkkoherran tiedusteluun, mitä järjestystä pitäjäläiset haluaisivat maksuissaan noudattaa, ei suostuttu vastaamaan ollenkaan.[10]

Prochman oli kuitenkin sitkeä eikä antanut seurakuntalaisilleen periksi. Viileitä välejä kuvaa hyvin 1660-luvun lopulla levinnyt talonpoikien kannalta toivorikas – vaikkakin virheellinen – huhu, että kirkkoherra olisi laitettu viralta Vaasassa pidetyssä tarkastuksessa.[11]

Taloudenhoitoa ja hienostelua

Olisi mustavalkoista julistaa Karl Prochman talonpoikien vihamieheksi, sillä lapualaiset saivat häneltä ymmärrystäkin. Vuonna 1669 hän lainasi omista varoistaan pitäjälle rahaa, jotta kreivin luo voitiin lähettää lähetystö anomaan verohelpotuksia.[12]

Joka tapauksessa Prochman oli tulevien vuosien käräjilläkin tuttu näky. Hän käräjöi milloin niityistä, kirkkosillan paikasta, virkatalon kunnossapitämisestä tai päivätyövelvollisuuden täyttämisestä, milloin taas seurakuntalaisten hidastelusta veronmaksussa.[13]

On vaikea sanoa, oliko kirkkoherran käräjöinti-innossa kyse enemmän tarkasta taloudenpidosta vai liiallisesta sanomisen halusta. Ainakin piispa Johan Gezeliuksen tarkastuksesas vuonna 1683 kirkon varoja todettiin hoidetun erittäin hyvin. Vuonna 1687 kirkontilit taas päättyivät huomattavaan säästöön.[14]

Jonkinlaista hienostelua oli ilmassa ainakin silloin, kun Prochmanin vuonna 1670 ostamaansa Hannulan taloa alettiin erityisesti hänen aikanaan nimittää Handulaksi. Virheellinen kirjoitusasu suomalaistettiin sitten puheessa Hantulaksi, joka jäikin käyttöön talon nimenä.[15]

Kirkkoherran omanarvontuntoon saattoi vaikuttaa sekin, että hän ratsasti nousevan säätykierron aallolla. Hänen isoisänsä oli ollut talonpoika Hailuodossa.[16] Omat poikansa Prochman laittoi kaikki yliopistoon, tytär naitettiin maanmittarille.[17]

Vaikka Prochmanin yhteiselo talonpoikien kanssa olikin täynnä ristiriitoja, hän nautti pappisveljien luottamusta. Hän toimi Vaasan synodaalikokouksen opponenttina vuonna 1670. Vuonna 1675 hänet valittiin pappissäädyn valtiopäivämieheksi.[18]

Sielunhoitaja

Prochmanin sielunhoidollisesta toiminnasta on tiedossa yksi kauniin kuvan antava tapaus. Krekolan Riitta-emäntä painiskeli sieluntuskissa ja arveli pahan hengen kiusaavan häntä. Tuskan yltyessä hän oli mennyt pappilan eteiseen, josta kirkkoherra oli hänet löytänyt, vienyt lukukamariin ja lohduttanut häntä Jumalan sanalla. Tästä emäntä oli saanut avun pitkäksi aikaa.[19]

Vuonna 1671 Prochman oli aloitteellinen, kun nimismies ja kuudennusmiehet velvoitettiin valvomaan, ettei viinaa ja tupakkaa kaupattaisi kirkkoaikana ja pyhien aattopäivinä.[20]

Prochmanin viimeiset vuodet olivat sairauden täyttämät. Hän lienee ollut tukevarakenteinen, koskapa 1660-luvulla talonpoikaisjohtajat uhkasivat ”hoikentaa häntä kupeilta”.[21]

Loppujen lopuksi Prochmanin ja lapualaisten välit lienevät kuitenkin tasaantuneet. Ainakin hänen kuoltuaan pitäjäläiset olivat anomassa hänen poikaansa Mårtenia kirkkoherrakseen. Pyyntöön myös suostuttiin.[22]

Julkaisuhistoria:

20.11.2012   Versio 1   Teppo Ylitalo
20.11.2012   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.
Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Juhlatilaisuus 1900-luvun alussa (P00:2490)

Logot