HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

24.7.2013

Ossi Hjelt (1883–1929)

Ossian Vilhelm Hjelt

Lapuan nimismies, kruununvouti

Syntynyt  
27.12.1883 Lapua
Kuollut  
13.1.1929 Lapua
Lapset  
Esko Hjelt (1914–1941)
Lapsenlapset  
Juha Hjelt

Ossian Vilhelm Hjelt (1883–1929) oli Lapuan nimismies 1913–1917 ja kruununvouti 1925–1928. Hän oli voimakas jääkäriliikkeen tukija ja syvästä bassoäänestään tunnettu kuoromies.

Liikkuva virkamies

Ossi Hjelt oli vanhin Lapuan nimismiehen Ernst Hjeltin eloon jääneistä lapsista. Suvun perinteiden mukaan hänet laitettiin kouluun Vaasan reaalilyseoon, maakunnan ainoaan suomenkieliseen oppikouluun. Menetettyään isänsä vain 19-vuotiaana hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1902. Yliopistossa Hjelt aloitti lainopillisessa tiedekunnassa ja suoritti ylemmän hallintotutkinnon vuonna 1906.[1]

Hjelt ei viihtynyt kovin kauan samoissa tehtävissä, vaan virkapaikat vaihtuivat tiiviiseen tahtiin. Hän aloitti kanslistina Vaasan lääninhallituksessa syksyllä 1906. Sen jälkeen hän siirtyi nimismieheksi Toholammille joulukuussa 1906, sieltä Lohtajalla 1907 ja Alahärmään 1909.

Vuonna 1913 hänet nimitettiin nimismieheksi kotipitäjään Lapualle, samaan virkaan jota hänen isänsä oli hoitanut lähes 30 vuotta. Poika-Hjelt siirtyi kuitenkin neljän vuoden jälkeen Kuortaneen kihlakunnan kruununvoudiksi 1917. Virkauran päätti lyhyt kausi vastaavassa tehtävässä Lapualla 1925–1928.[2]

Kansanomaisuutensa ja suoran luonteensa vuoksi Ossi Hjelt oli pidetty virkamies.[3]

Jääkäreitä ymmärtävä vallesmanni

Nimismiesuraa Lapualla leimasivat sortovuosien venäläistämistoimet. Virkansa puolesta venäläistä järjestysvaltaa edustava Hjelt kuitenkin ymmärsi ja jopa tuki itsenäisyysmiesten toimintaa. Hän oli mukana lapualaisten jääkäriaktivistien salaisissa kokouksissa ja auttoi huomattavasti paikallista jääkäritoimintaa.[4]

Helmikuussa 1916 nimismies Hjelt oli virkansa puolesta paikalla, kun lapualaisia jääkäriaktivisteja kuulusteltiin pidätettyinä Kosolan talossa. Hän sai tällöin kuiskattua pidätetyille sopivia vastauksia. Kunnaneläinlääkäri Juho Talvitietä vangitsemaan lähteneen santarmiosaston Hjelt sai pidettyä pois tämän piilopaikasta ja ohjattua toista tietä kuin Talvitietä kuljetettiin etapilla eteenpäin.[5]

Hjelt kuului Lapuan suojeluskuntaan ja kuului uudistetun suojeluskunnan ensimmäiseen esikuntaan kansliapäällikkönä.[6]

Monipuolinen kulttuuripersoona

Lapualainen kulttuurielämä veti Hjeltiä puoleensa jo nuorella iällä. Hän toimi Lapuan nuorisoseurassa ja herätti seuranäyttämöllä suurta huomiota erityisesti koomisissa rooleissa. Suomalaisen Teatterin perustanut Kaarlo Bergbom houkutteli häntä teatteriuralle. Hjelt paini tiettävästi itsekin lakiopintojen ja teatterin välillä, mutta yliopisto-opinnot veivät voiton.[7]

Kuorolaulusta tuli Hjeltille pitkäaikaisin kulttuuriharrastus. Hänellä oli harvinaisen syvä bassoääni, ja hän saattoi laulaa jopa oktaavin tavallista bassoääntä alempaa.[8]

Vaasan reaalilyseossa syntyi kvartetti, jossa Hjeltin lisäksi lauloivat Jalo Lahdensuo, Arne ja Ilmari Björlin sekä Mikko Tallroth. Se esiintyi ainakin Lapualla ja Vaasan kaupungintalolla johtajanaan näytelmäkirjailijana sittemmin tunnetuksi tullut Artturi Järviluoma. Kvartetin jäsenten siirryttyä Helsinkiin heidän ympärilleen syntyi Pohjanmaan kööri, joka piti Järviluoman johdolla 1903–1905 noin 60 konserttia eri puolilla maata.[9]

Opiskeluaikanaan Hjelt lauloi myös maineikkaassa Ylioppilaskunnan laulajissa. Hänen bravuurikseen kerrottiin vuoropuhelu kuoron kanssa: (kuoro:) "Ei meitä löyttykänä" – (Hjelt syvällä kellaribassolla oktaavia tavallista bassoääntä alempaa:) "Mie vaan pankolla makasin”.[10]

Aikuisiällä Hjeltin musiikillisten rientojen näyttämönä oli Lapuan sekakuoro, jota johti jo opiskeluajoilta tuttu Jalo Lahdensuo. Hjelt oli kuoron uskollisista uskollisin laulaja ja toimi 1922–1928 sen puheenjohtajanakin.[11]

Nuorukaisena Ossi Hjelt myös voimisteli sekä Vaasan reaalilyseon voimisteluseurassaettä Lapuan Virkiäksi muodostuneessa voimisteluseurassa. Hän kunnostautui myös eteläpohjalaisten murrejuttujen kertojana.[12]

Lyhyeksi jäänyt elämä

Kruununvouti Hjelt sai pyytämänsä virkaeron lokakuussa 1928. Hänen elämänsä päättyi kylmettymisen aiheuttamaan keuhkokuumeeseen kolme kuukautta myöhemmin vain 45-vuotiaana.[13]

Ossi Hjeltin viimeisestä matkasta tuli kaunis ja aikalaisille mieleenpainuva. Ruumiinsiunaus toimitettiin kirkossa. Vihtori Kosola lausui muistosanoissaan kiitokset arvokkaasta tuesta jääkäriliikkeelle. Jalo Lahdensuo lausuessa Lapuan Sekakuoron viimeistä tervehdystä kuoro lauloi hiljaa Tshesnakovin Rukousta. Aiemmin Hjeltin syvä basso oli ollut oleellinen osa teoksen esittämistä.[14]

Kuoleman jälkeen Ossi Hjeltin papereista löytyi hänen kirjoituksensa Yksinäisen ja väsyneen ihmisen rukous.[15]

Julkaisuhistoria:

19.11.2012   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.
Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Mahdollisesti Orisbergin maamieskoululaisia

Logot