HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

10.7.2013

Niilo Kosola (1911–1996)

Niilo Vilho Kosola

Agronomi, kansanedustaja, maanviljelysneuvos

Syntynyt  
22.2.1911 Lapua
Kuollut  
15.3.1996 Lapua
Vanhemmat  
Vihtori Kosola (1884–1936)

Niilo Vilho Kosola (1911–1996) oli lapualainen agronomi ja maanviljelysneuvos. Hän oli kansanedustajana lähes kaksi vuosikymmentä 1951–1970 sekä toimi lyhyen aikaa toisena maatalousministerinä kuuluisassa Fagerholmin yöpakkashallituksessa. Hän oli tunnettu hevosmies ja hevosjärjestöjen näkyvä vaikuttaja. Hän johti myös sanomalehti Vaasan hallitusta 1976–1985.

Lapsuus oikeistoradikalismin kupeessa

Niilo Kosola syntyi keskelle Lapuaa, suureen maataloon vastapäätä kirkkoa joen toisella puolella. Hänen isänsä oli näkyvä itsenäisyysmies ja lapuanliikkeen johtohahmo Vihtori Kosola. Niinpä Niilo varttui valkoisen Suomen hengen ympäröimänä ja oikeistoradikalismin saattelemana.[1]

Niilo laitettiin 10-vuotiaana Lapuan Yhteiskouluun, josta hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1930.[2] Hän liittyi suojeluskuntaan jo 12-vuotiaana. Kesällä 1930 hän seurasi lapuanliikkeen suurinta voimannäytöstä talonpoikaismarssia Suurkirkon portailta 19-vuotiaana. Mäntsälän kapinan aikana keväällä 1932 hän lähti paikan päälle seuraamaan tilannetta.[3]

Politiikkaa enemmän nuori Kosola oli kuitenkin kiinnostunut maataloudesta. Hän lähti opiskelemaan Helsingin yliopistoon, josta valmistui agronomiksi vuonna 1937 pääaineenaan maanviljelystalous. Kotitila Lapualla jäi hänen hoitoonsa jo edellisenä vuonna, kun isä kuoli joulukuussa 1936. Suuri synnyinkoti myytiin 1940-luvun lopulla Herättäjä-Yhdistykselle, mutta sen maat jäivät Niilon viljelykseen.[4]

Niilo Kosolan omaksi tilaksi tuli vuonna 1939 hankittu Saarela Välilässä. Sen maat olivat huonossa kunnossa, mutta kohenivat nopeasti, kun Kosolasta tuli paikkakunnan edelläkävijä salaojituksen, metsäojituksen ja metsänlannoituksen alalla. Etelä-Pohjanmaan Maatalouskeskus sai häneltä apua mm. peruskalkituskysymyksissä ja niinpä Saarelan tila oli maatalouskeskuksen havainto- ja opetuskohteena, kun kehitettiin uutta irtolannoitteen käyttömenetelmää.[5]

Hevoset sydämen asiana

Oman maanviljelyksen ohella Kosola työskenteli Etelä-Pohjanmaan Hevosjalostusliiton päätoimisena sihteeri-neuvonantajana sekä konsulenttina 1937–1957. Hän kiersi ympäri maakuntaa keräämässä osakkeenostajia Etelä-Pohjanmaan Keskusravirataa varten. Siitä tulikin valtakunnan ainoa hevosjalostusliiton itse omistama rata omalla maalla.[6]

Sota-aikana Kosola huolehti Hevosjalostusliiton toiminnasta mahdollisuuksien mukaan armeijasta käsin, mutta juoksevia asioita hoiti paljolti vaimo. Sodissa 1939–1944 hän oli eläinlääkintätoimiston toimistoupseerina, konekiväärikomppanian päällikkönä sekä hevosvarikon päällikkönä. Taisteluihin hän otti osaa Laatokan Karjalassa ja Karjalan Kannaksella. Kosola  ylennettiin yliluutnantiksi 1968.[7]

Sotien jälkeen Etelä-Pohjanmaalla oli hevoskasvatuksessa ja jalostuksessa keskeinen asema. Monilla paikkakunnilla järjestettiin hevostalouskursseja, ja hevosia vietiin muualle maahan vaunulasteittain. Vuonna 1947 Kosola oli järjestelemässä Hevosostokeskuksen virkailijana hevoskauppoja Puolaan ja Neuvostoliittoon.[8]

Hevosjärjestöjen toimintaan Kosola osallistui kaikilla tasoilla. Hän toimi vuodesta 1937 Lapuan Hevosjalostusyhdistyksessä, Lapuan Oriyhdistyksessä, Lapuan Maatalousseurassa sekä Maataloustuottajain Lapuan Yhdistyksessä. Vuosina 1938–1951 hän oli Etelä-Pohjanmaan Hevosystäväin Yhdistyksen sihteeri.[9]

Valtakunnallisestikin Kosola oli hyvin näkyvä hevosmies. Hän kuului Suomen Ravirenkaan johtokuntaan 1945–1962 ja Suomen Hevosjalostusliittojen edustajistoon 1950–1960. Hevostalouden Keskusliiton valtuuskunnassa hän oli 1953–1972, tästä ajasta puheenjohtajana 1962–1972.[10]

Kosola nimitettiin kunniajäseneksi Etelä-Pohjanmaan Hevosjalostusliittoon sekä Suomen Ravirenkaaseen 1962, Hevostalouden Keskusliittoon 1972 ja Suomen Hippokseen 1972.[11]

Hevoset ja maatalous olivat Kosolalle sydämen asia. Hän kulki vielä eläkevuosinaankin esitelmöimässä ja puhumassa maatalousaiheista eri puolille. Myös lehdistö käytti hyväksi hänen laajaa asiantuntemustaan. Vuonna 1946 hän oli yhtenä toimittajana Suomalaisia kantakirjaoriita -teoksessa.[12]

Kansanedustaja 20 vuotta – ministeri 4,5 kuukautta

Yhteiskunnallisen vaikuttamisen kipinä eli Kosolassa jo kodinperintönä. Politiikan kutsu alkoi käydä nelissäkymmenissä vastustamattomaksi. Vuonna 1951 hänet äänestettiin erityisesti hevosmiehenä kansanedustajaksi Kokoomuksen listalta. Sittemmin hän meni läpi vielä neljä kertaa ja istui eduskunnassa vuoteen 1970.[13]

Kahden vuosikymmenen edustajakauden aikana Kosola ehti toimia maatalousvaliokunnassa, perustuslakivaliokunnassa, suuressa valiokunnassa, vesilakivaliokunnassa sekä valtiontilintarkastajana 1960 ja 1964–1970.[14]

Vuosina 1954–1958 Kosola johti maatalouspoliittista neuvottelukuntaa. Hänet nimitettiin myös peruskuivatuskomiteaan 1963–1965, asutusryhmäkomiteaan 1965–1966,  maatilakomiteaan 1967 sekä maatalousministeriön neuvottelukuntaan 1966–1969.[15]

Elokuusta 1958 tammikuuhun 1959 Kosola toimi 138 päivän ajan toisena maatalousministerinä kuuluisassa K. A. Fagerholmin yöpakkashallituksessa. Vuosina 1964–1965 hän oli eduskunnan 2. varapuhemies.[16]

Presidentin valitsijamieheksi Kosola valittiin kolme kertaa: 1956, 1962 ja 1968. Huhun mukaan hän olisi antanut ratkaisevan äänen Urho Kekkoselle, kun tämä valittiin vuonna 1956 presidentiksi luvuin 151–149. Kosola itse kiisti tämän.[17]

”Eduskuntatyö on antanut henkilökohtaista tyydytystä siinä mielessä, että on saanut toima oman ammattinsa ja kotimaakuntansa hyväksi. Vaikka toisaalla voidaankin sanoa, että näkyvät tulokset ovat vähäisiä, on tuloksia näidenkin vuosien ajoilta paljon nähtävissä jos vain halutaan silmät avoimina niitä katsella. Onhan kotimaakuntamme kehittynyt näinä lähes parinakymmenenä vuotena monella tavalla ja ilman valtion tukea se kaikki ei olisi voinut olla mahdollista”, hän kokosi politiikan jätettyään.[18]

Ääriliikkeen maltillinen perillinen

Lapuanliikkeen perilliseksi perustetussa Isänmaallisessa Kansanliikkeessä Niilo Kosola ei ollut aktiivisesti mukana. Hän oli kuitenkin Vientirauhan palkkalistoilla lakonmurtamistehtävissä 1938–1939.[19]

Löydettyään poliittisen kotinsa kokoomuksesta, hän toimi puolueen järjestötyössä kaikilla tasoilla. Hän oli mukana Lapuan Kansallisseurassa ja johti sitä 1954–1962. Kansanedustajaksi tultuaan hän toimi 1953–1966 Kokoomuksen Vaasan läänin pohjoisen vaalipiirin ja sitä seuranneen Vaasan läänin vaalipiirin puheenjohtajana. Puoluehallituksessa hän oli jäsenenä 1954–1969, josta varapuheenjohtajana 1960–1964.[20]

Kansanedustajanakin Kosola tuli tunnetuksi erityisesti maatalousasiantuntijana. Hän johti puolueensa maatalouspoliittista neuvottelukuntaa 1954–1958. Huomattavaa luottamusta kuvaa valinta kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtajaksi vuosina 1958–1964.[21]

Vaasan Läänin Kokoomus nimitti Kosolan kunniapuheenjohtajakseen vuonna 1967. Vuonna 1988 hänet nimitettiin Kansallisen Kokoomuksen kunniajäseneksi. Vuonna 1989 hänelle luovutettiin myös puolueen Kokoomus-mitali.[22]

Toisen maailmansodan jälkeisessä poliittisessa ilmapiirissä lapuanliikkeen johtajan poika kärsi jonkin verran äärioikeistolaisuuden leimasta, mutta kovin vahvasti se ei kuitenkaan häntä seurannut. Kosola arvosti konsensusta ja antikumouksellista asevelisosialismia ja tuli tunnetuksi yli puoluerajojen maltin miehenä. Hän oli rauhallisen, yhteistyökykyisen ja huumorintajuisen poliitikon maineessa.[23]

"Kansanedustajakautenani en varsinaisesti poliittisiin asioihin puuttunut. Pysyin melko uskollisesti taloudellisissa, käytännöllisten asioiden parissa", hän muisteli.[24]

 

Tulvasuojelussa ja yritysten hallinnossa

Kansanedustajaksi tulemisen jälkeen Kosola sai monia näkyviä luottamustehtäviä.

Vuodesta 1951 lähtien hän oli mukana Lapuanjoen jokijärjestelytoimikunnassa ja valittiin sen puheenjohtajaksi vuonna 1953. Hänen arvovaltansa oli tärkeää maanomistajien saamisessa suojelutoimien taakse. Itse Kosola piti nimenomaan Pohjanmaan jokien tulvasuojelua kaikkein suurimpana saavutuksenaan.[25]

Suomen Maanomistajain liiton johtokunnassa Kosola oli 1953–1973, josta varapuheenjohtajana 1956–1973. Liiton Eteläpohjanmaan aluetoimikuntaa hän johti vuodesta 1960. Hän kuului Rikkihappo Oy / Kemira Oy:n hallintoneuvostoon 1964–1978, Työtehoseuran johtokuntaan 1966–1968 ja valtuuskuntaan vuodesta 1968 sekä Karjakunnan Pohjanmaan piirijohtokuntaan.[26]

Kosola oli näkyvä toimija myös lehtialalla. Hänet valittiin Vaasa-lehteä julkaiseva Vaasa Oy:n hallitukseen 1954, jossa hän toimi yli 30 vuotta aina vuoteen 1988 saakka, vuosina 1976–1985 sen puheenjohtajana. Uutta Suomea julkaisevan Oy Uuden Suomen hallintoneuvostossa hän oli 1965–1970.[27]

Kuntapolitiikassa yhteistyön kannalla

Lapuan kuntapolitiikkaan Kosola lähti vasta kansanedustajana. Hän oli kunnanvaltuusto jäsen kaksi kautta 1953–1960. Muita keskeisimpiä kunnallisia luottamustehtäviä olivat Lapuan sairaalan johtokunnan jäsenyys 1954–1960 ja Lapuan seudun ammattikoulun kuntainliiton liittovaltuuston jäsenyys 1964–1970.[28]

Kosola oli kunnanvaltuustossa vahva kuntayhteistyön virittäjä. Vielä valtuustokautensa jälkeen hän oli vuonna 1963 ajamassa Alkon perustamista Lapualle.[29]

Lapuan Säästöpankin isännistöön Kosola kuului 1952–1978 ja oli sen puheenjohtaja 1969–1978.[30]

Sopuisa ja arvostettu maakunnan mies

Niilo Kosolaa pidettiin suoraluontoisena pohjalaisena, joka harkitsi ensin ja sanoi sitten. ”Sopuisana ja rauhallisena harkinnan miehenä hän on saanut eri kansalaispiirien tunnustuksen osakseen. Mieheksi, joka on tehnyt tuloksellista työtä kotiseudun ja maakunnan hyväksi, hänet tunnustetaan oman poliittisen ryhmittymän ulkopuolellakin”, Lapuan Sanomat arvioi vuonna 1961.[31]

[32]Oli kiinnostunut laajasti yhteiskunnallisesta kehityksestä ja avarsi näkemystään monilla ulkomaanmatkoilla. Hän teki opintomatkoja Neuvostoliittoon 1954, Yhdysvaltoihin 1962, 1965 ja 1966, Kanadaan 1962 ja 1969, Marokkoon 1966 ja lyhyempiä matkoja Euroopan eri maihin 1957–1967.[33]

Vuonna 1970 Kosola päätti jäädä eläkkeelle. ”Kansanedustajan tehtävässä joutuu olemaan paljon poissa kotoa, elämä on rauhatonta. Vain korkeintaan viikonloppuisin on ehtinyt pistäytyä kotona ja silloinkin on monesti täytynyt matkata maakuntaa monien asioiden takia. Näin ollen myös oma ammatti on jäänyt jotenkin sivuasiaksi ja kuitenkin se on kiinnostanut siinä määrin ettei sitä haluaisi jättää kokonaan sivuun, koska tunnen sen eräällä tavalla kutsumuksena”, hän pohti edustajauran jälkeen.[34]

Kotitilalla tehtiin sukupolvenvaihdos vuonna 1971, ja jo sitä ennen tila oli siirtynyt osittain pojan hallintaan.[35]

Eläkevuosina jäi enemmän aikaa myös järjestötoiminnalle. Kosola oli aktiivinen rotary ja oli ollut perustamassa Lapuan Rotaryklubia vuonna 1951. Samanhenkinen toveripiiri löytyi myös Lapuan Kerhosta ja Lapuan Reserviupseerikerhosta, joista jälkimmäinen nimesi hänet myös kunniajäsenekseen.Lapuan Kansallisessa Eläkeläisseurassa Kosola oli kantavia voimia. Se myönsi hänelle vuonna 1988 kunniapuheenjohtajan arvon.[36]

Kosolalle myönnettiin vuonna 1963 Suomen Leijonan komentajamerkki. Vuonna 1977 hän sai maanviljelysneuvoksen arvonimen.[37]

Niilo Kosola kuoli Lapualla maaliskuussa 1996. Hän oli kuollessaan 85-vuotias.[19]

Julkaisuhistoria:

12.11.2012   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Viittaukset

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.
Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Tuntematon miessotilas noin 1918 (P 85:006)

Logot