HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

10.7.2013

Verner Kivinen (1895–1984)

Verner Kivinen

Jääkärimajuri, aluepäällikkö

Syntynyt  
28.11.1895 Teisko
Kuollut  
15.8.1984 Lapua

Verner Kivinen (1895–1984) oli lapualainen jääkärimajuri. Hän oli Etelä-Pohjanmaan suojeluskunnan aluepäällikkönä Lapualla 1926–1944.

Kiertolaiselämää merimiehenä ja sotilaana

Verner Kivinen syntyi maanviljelijäperheeseen Teiskossa Pirkanmaalla. Kansakoulun jälkeen hän suuntasi merille ja toimi merimiehenä.[1]

Kuten moni muukin merimies, Kivinen rekrytoitiin Saksassa koulutettavaan jääkärijoukkoon. Hän liittyi lokakuussa 1915 jääkäripataljoonan pioneerikomppaniaan.[2] ”Koulutus oli perusteellista ja pikkutarkkaa. Yksinpä repun kantamista harjoiteltiin pitkään ja vaiheittain. Ensin alotettiin tyhjän repun kantamisesta ja vähitellen painoa lisättiin niin, että parhaimmillaan selässä oli marssin aikana 60 kg:n kuorma”, hän muisteli.[3]

Koulutuksen jälkeen Kivinen osallistui Saksan armeijan riveissä asemasotaan Misse-joella ja Riianlahden rannikkoasemissa, Schmardenin hyökkäykseen sekä Aa-joen taisteluihin.[4] ”Kuri oli todella ankaraa, mutta se ei suinkaan ollut suomalaisten miesten ongelma numero ykkönen. Tunnollinen sotilas pärjää kovankin kurin vallitessa, mutta jatkuva nälkä oli kiusallinen seuralainen. Ruokaa ei ollut koskaan suomalaisen miehen mielestä tarpeeksi.”[5]

Helmikuussa 1918 jääkärien Suomeen paluu tuli ajankohtaiseksi. Ennen lähtöä he vannoivat Libaussa valan Suomen hallitukselle. Kivinen valittiin pioneerikomppanian toiseksi edustajaksi valaa vannomaan. Hän palasi Vaasaan jääkärien pääjoukon kanssa 25.2.1918.[6]

Vapaussodassa Kivinen toimi joukkueenjohtajana Ähtärin seudun miesten joukko-osastossa ja otti osaa Kalevankankaan, Tampereen, Kauksamon, Kivennavan ja Raivolan taisteluihin. Sodan jälkeen armeijaura jatkui komppanian vääpelinä Pioneerikoulutuspataljoonassa helmikuuhun 1919 saakka.[7]

Keväällä 1919 alkoi lähes kymmenen vuoden vaelluskausi suojeluskunnan paikallispäällikköinä. Hän oli touko–lokakuussa 1919 Hattulassa, sitten 1920–1921 Laukaalla, 1921–1925 Harjavallassa sekä 1925–1926 Isossakyrössä. Hänet ylennettiin kesällä 1922 suojeluskuntaupseeriksi.[8]

Suojeluskuntajohtajana Lapualla

Kesällä 1926 Kivinen saapui Lapualle, kun hänet valittiin Etelä-Pohjanmaan suojeluskunnan aluepäälliköksi. Tässä tehtävässä hän oli sotavuosia lukuun ottamatta järjestön lakkauttamiseen saakka. Hänen asuntonsa ja kansliansa oli sijoitettu Lapuan yhdistetylle nuorisoseuralle-suojeluskuntatalolle.[9]

Aluepäällikön apuna toimi paikallispäällikkö ja joskus tilapäinen kanslia-apulainen sekä viisimiehinen esikunta. Ainainen rahan ja varusteiden puute tuotti paljon työtä, mutta toiminta oli laajaa. Jäsenmäärä oli yli 2000, josta aktiivisia lienee ollut noin puolet.[10]

Jo hieman ennen Lapualle tuloaan Kivinen oli alkanut tietoisesti kouluttaa itseään. Hän kävi taktiikan soveltamiskursseilla 1925 ja 1927, kävi 1928 reserviupseerikoulun ja 1930 keskikoulukurssin Iin yhteiskoulussa 1930, pioneeripäällystön kurssin 1931 sekä komppanianpäällikkökurssin sekä konekivääri- ja kranaatinheitinkurssin 1933.[11]

Talvisodassa Kivinen oli eteläpohjalaisrykmentissä konekiväärikomppanian päällikkönä, kunnes haavoittui vaikeasti Taipaleella tammikuussa 1940 ja joutui sotasairaalaan. Sitten hänet siirrettiin päällikön apulaiseksi ja koulutusohjaajaksi PP-koulutuskeskukseen. Täältä hän palasi välirauhan aikana suojeluskunnan aluepäälliköksi Etelä-Pohjanmaalle.[12]

Jatkosota alkoi lapualaisten pataljoonan konekiväärikomppanian päällikkönä Kiteen suunnan taisteluissa. Talvisodan vamma ei kuitenkaan kestänyt rintamalla oloa, joten sotasairaalan kautta tie kulki syyskuussa 1941 Jalkaväen koulutuskeskuksen konekiväärikomppanian päälliköksi ja komentajaksi.[13]

Kesäkuusta 1942 joulukuuhun 1944 saakka Kivinen oli komennettuna Etelä-Pohjanmaan itäisen suojeluskuntapiiriin yleisesikuntaupseeriksi. Hänet ylennettiin majuriksi vuonna 1944.[14]

Uusi ura vakuutusalalta

Sodan jälkeen suojeluskunnat lakkautettiin ja Kivisen neljännesvuosisadan sotilasura päättyi. Hän oli 50-vuotias ja etsinnässä oli uusi työ. Se löytyi aluksi 1945–1946 Suistamon kunnan arvioimislautakunnan puheenjohtajan tehtävästä. Lautakunnan tehtävänä oli arvioida suistamolaisten rajan taakse jäänyt omaisuus.[15]

Pitempiaikainen työ löytyi vakuutusalalta piiritarkastajan tehtävästä. Hän oli ensin vakuutusyhtiö Kalevan palveluksessa 1946–1948, sitten Pohjolassa ja viimeiseksi Tarmossa 1950–1957.[16]

Tarmon vuosina hän muutti väliaikaisesti Lapualta Vaasaan, mutta palasi eläkevuosiksi takaisin.[17]

Maanpuolustus elämäntyönä

Maanpuolustustahto ja sen erilaiset tehtävät leimasivat Kivisen elämää vuosikymmenien ajan. Vuodesta 1930 hän oli Jääkäriliiton Etelä-Pohjanmaan alaosaston sihteeri ja rahastonhoitaja. Hän oli myös Etelä-Pohjanmaan suojeluskunnan kunniatuomioistuimen jäsen vuoteen 1944.[18]

Lapualla Kivinen oli perustamassa reserviupseerikerhoa vuonna 1941 ja kuului sen ensimmäiseen johtokuntaan. Sittemmin hänet valittiin kerhon, samoin kuin Sotaveteraaniliiton Lapuan osaston kunniajäseneksi. Kiviselle myönnettiin lukuisia ansiomerkkejä sotilasansioistaan.[19]

Lapuanliikkeen alkuna olleesta punapaitojen riisumisesta Kivinen ei tiennyt tapahtumahetkellä mitään, vaikka asuikin melkein työväentalon naapurissa. Talonpoikaismarssiin kesällä 1930 hän kuitenkin osallistui lapualaisten miesten toisena päällikkönä.[20]

Maanpuolustuksen lisäksi hänen sydäntään lähellä oli erityisesti kalastus.[21]

Verner Kivinen kuoli pitkälliseen sairauteen kotonaan Lapualla korkeassa 88 vuoden iässä syksyllä 1984. Hänet siunattiin Lapuan tuomiokirkossa ja haudattiin kirkkopihan jääkärihautaan.[19]

Julkaisuhistoria:

12.11.2012   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Viittaukset

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.
Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Hermanni Ylihärsilä, Vihtori Kosola, O. Soini ja J. Talvitie hiihtämässä

Logot