HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

10.7.2013

Kaarlo Moberg (1845–1926)

Kaarlo Moberg, aiemmin Mäntylä

Kansakoulunopettaja, kuntakokouksen esimies

Syntynyt  
2.8.1845 Alahärmä
Kuollut  
8.4.1926 Oulu

Kaarlo Moberg (1845–1926) oli lapualainen kansakoulunopettaja, kunnallinen luottamushenkilö ja raittiusmies. Hän oli Lapuan Kirkonkylän kansakoulun johtajaopettaja 1880–1913, kuntakokouksen esimies 1898–1903 sekä raittiusseura Säkenen kantavia voimia.

Pappilan kautta opettajaksi

Kaarlo Mäntylä syntyi Alahärmässä tavanomaiseen talollisperheeseen. Suuren väestönkasvun aikaan myös talollisten lapset joutuivat hakemaan elantoa oman talon ulkopuolelta; niin nuori Kaarlokin. Toisaalta hänellä kerrotaan olleen jo nuorena kova halu ansaita itse toimeentulonsa.[1]

Renginpestistä Alahärmän pappilassa tuli Mäntylän elämän keskeinen käännekohta. Pappilassa hän tapasi emäntää auttaneen kirkkoherran sisaren Amanda Lovisa Reiniuksen. Lempi leimahti, ja rengin elämä sai uuden suunnan.[2]

Seurustelu oli epäsäätyinen, olkoonkin että aika oli kovaa vauhtia muuttumassa ja kirkkoherra itsekin talollisen poika. Neiti Reinius opetti oppimattomalle sulholleen luku- ja kirjoitustaitoa sekä ruotsinkieltä. Kirkkoherra lähetti hyväoppisen ja nöyrän pojan Uudenkaarlepyyn ruotsalaiseen alkeiskouluun 1860–1863.[3]

Nousevassa säätykierrossa oli syytä ottaa herraskaisempi sukunimi, joksi kirkkoherra Reiniuksen suosituksesta tuli Moberg. Tästä nimestä Moberg ei enää luopunut, vaikka hänen jälkipolvensa suomensivat oman nimensä Mäntyvaaraksi.[4]

Uudenkaarlepyyn jälkeen Moberg suuntasi perintövarojensa turvin Jyväskylän seminaariin.[5] Opettajan ammatti oli teologian opintojen ohelle talollisenpojille kaikkein helpoin väylä säätyasemansa nostamiseen. Lisäksi monet vasta perustetut kansakoulut kaipasivat kipeästi opettajia.

Moberg valmistui opettajaseminaarista keväällä 1868 ja sai ensimmäisen työpaikkansa Alahärmän Kirkonkylän kansakoululta. Kansakouluopettaja kelpasi myös puolisoksi kirkkoherran sisarelle, ja häitä soitettiin Alahärmässä viimein kesällä 1875 vuosikausien odottamisen jälkeen.[6]

Elämäntyönä kasvatus

Moberg opetti Alahärmässä toistakymmentä vuotta. Vuonna 1880 hän siirtyi johtajaopettajaksi Lapuan Kirkonkylän kansakoululle. Tässä tehtävässä hän oli peräti 33 vuotta. Vuonna 1913 hän siirtyi ansaitulle eläkkeelle 67-vuotiaana.[7]

Pitkä taival opettajaksi oli tehnyt Mobergista sivistyksen ja kasvatuksen peräänantamattoman puolustajan. Hän oli kirjeenvaihdossa kansakoulun isän Uno Cygnaeuksen kanssa, joka toivoi Mobergista jopa koulun tarkastajaa. Moberg kirjoitti kasvatusaiheista lehtiin ja teki opintomatkan Ruotsiin ja Norjaan 1874.[8]

Kun Lapualle rakennettiin 1884–1885 rautatietä, Moberg opetti rakennuskomitean ylläpitämässä iltakoulussa neljän kuukauden ajan. Vuosina 1890–1891 hän opetti lyhytikäisessä Mimmi Sundgrenin kansanopistossa.[9] Hän ajoi myös vahvasti uusien kansakoulujen perustamista Lapualle, ja oli perustamassa Lapuan Yhteiskoulua 1904.[10]

Opettajana Moberg edusti cygnaeuslaista perustyyppiä. Hän oli arvokas, jossain määrin juhlallisen etäinen ja isällisen vakaa. Mobergista tuli jonkinlainen lapualaisopettajan mallikappale, sillä myöhemmin muitakin kansakoulunopettajia alettiin leikillisesti kutsua nimellä ”muuperi”.[11]

Ajan tavan mukaan Moberg oli ankara kurinpitäjä. Hän kiivastui melko helposti poikiensa keskellä, laittoi seisomaan kädet ojennettuina tai antoi poskelle eli vastenpläsiä. Valittaa ei auttanut, sillä Moberg vetosi siihen, että ”isäs on käskenyt antaa kuria ja pitää koulussa”. Ja isää piti pelätä yhtä lailla kuin opettajaakin.[12]

Moberg joka tapauksessa saavutti sekä oppilaidensa että kotien kunnioituksen. Hän sai koululaiset kuuntelemaan, vaikka isommat pojat juttelivatkin keskenään, että opettaja taisi puhua enemmän kuin tiesi. Arvostusta kuvaa hyvin, että Kaarlon-päivänä 1882 oppilaat herättivät opettajansa laululla ja lahjoittivat ”sievän seinäkellon, tusinan kahvikuppia ja soman teekannun”.[13]

Kaikkiaan Mobergin opetusura kesti 45 vuotta. Vanhemmiten hän ei enää jaksanut hoitaa virkaansa ajan vaatimusten mukaisesti. Viimeisinä vuosina kansakouluntarkastajat pitivät häntä vanhahtavana, väsyneenä ja jopa ikävystyttävänä.[14]

Yhteisellä asialla

Osaavan ja innokkaan opettajan tarmokkuus ei rajoittunut vain opetustoimintaan. Hänet pyydettiin kesällä 1884 vasta aloittaneen raittiusseura Säkenen puheenjohtajaksi. Välissä nuijanvarressa oli muita, mutta toiminnan hiipuessa Moberg otti jälleen vetovastuun kolmeksi viimeiseksi vuodeksi, kunnes seura lakkautettiin 1895.[15]

Mobergin raittiuskanta lienee ollut hyvin ehdoton, koskapa hän syksyllä 1891 esitelmöi raittiusseurassa aiheenaan ”Kieltolain kautta saavutetaan ainoastaan ehdotoin raittius”.[16]

Moberg hoiti kansakoululle sijoitettua kunnan kirjastoa ja sai vuonna 1890 hoitoonsa myös raittiusseura Säkenen kirjaston, joka kuitenkin hiipui Mobergin hoidossa nopeasti ja yhdistettiin lopulta 1895 kansakoululla pidettyyn kirjastoon.[17]

Joulukuussa 1898 Mobergista tehtiin opettajan toimen ohella rokottaja kunnan ensimmäiseen piiriin. Hän kulki rokotustehtävissä hevosella 18 vuoden ajan tunnollisesti.[18]

Mikään vuosikymmenien kuntamies Moberg ei ollut, mutta kohosi arvostettuna opettajana kuntakokouksen esimieheksi 1898–1903. Tässä tehtävässä häntä kiitettiin asialliseksi ja ripeäksi. Nouseviin isänmaallisiin rientoihin Moberg ei enää ehtinyt eikä jaksanut. Jääkäriliikkeeseen hän osallistui kuitenkin välillisesti suosittelemalla Vihtori Kosolaa paikkakunnan värväyksen keskusmieheksi.[19]

Vakaa kristillinen vakaumus piti Mobergia myös seurakuntayhteydessä. Vuonna 1912 hänet valittiin yhdeksi lausunnon antajaksi uudesta raamatun käännöksestä.[20]

Pitkän elämän ilta

Jäätyään eläkkeelle 1913 Kaarlo Moberg muutti Kirkonkylän kansakoululta omistamaansa Lepolan taloon. Puolison kuoleman 1918 jälkeen hän muutti poikansa kotiin Haapajärvelle. Hän kuoli Oulun diakonissakodin sairaalassa 80-vuotiaana.[21]

Pojanpojan arvion mukaan Kaarlo Moberg oli ”luonteeltaan valoisa, nöyrä ja ystävällinen, kasvattajana tarmokas, oikeudenmukainen, vaikka joskus ankarakin. Hän saattoi helposti kiivastua, mutta aina oli hänellä sydämellään oppilaiden paras”.[22]

”Kun palautan muistooni entisyyttäni, jolloin minullakin oli onni istua koulupoikana oppimassa niitä tiedon muruja, joita aina rehellinen ja kasvattajatehtävääsi tunnolla antautunut henkesi oppilaisiisi tahtoi kiinnittää, en voi olla tuntematta kunnioitusta elämän työtäsi kohtaan. – – Hapuilematta kunniaa, taikka kauas kuuluvaa mainetta, olit kutsumuksesi täyttä kuni vain harvat kansansa ja isänmaansa puolesta voivat olla. Opettajakuvastimesi palauttavat muistojeni kätköistä niin monta jalon ylevää piirrettä, etten ole niissä voinut olla tuntematta pitkän päivätyöstä hedelmällistä ja kauaskantavaa siunausta”, entinen oppilas muisteli Mobergin kuoleman jälkeen.[20]

Julkaisuhistoria:

15.10.2012   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.

TAKAISIN

Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Vierula & Heinon kauppa Kauhavalla sisältä (P00:2522B)

Logot