HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

9.7.2013

Juho Mäenpää, ”Klasi-Jussi” (1860–1942)

Juho Mäenpää

(Klasi-Jussi)

Kansanparantaja, pienviljelijä

Syntynyt  
25.8.1860 Lapua
Kuollut  
4.12.1942 Lapua

Juho Erkinpoika Mäenpää (1860–1942) oli lapualainen kansanparantaja. Hänet tunnettiin laajalti Klasi-Jussina tai Ojutkankaan äijänä ja häneltä haettiin apua lähes kaikkiin ihmiselämän ongelmiin.

Kauhavalais-lapualainen odottamaton esikoinen

Juho Erkinpoika Mäenpää sai alkunsa Kauhavalla, jossa hänen ruhalaissyntyinen isänsä oli renkinä. Äiti oli suuren Härmänmaan talon tytär Kauhavan Hirvijoella. Äidillä oli jo ennestään ollut yksi pienenä kuollut avioton lapsi. Juhosta uhkasi tulla toinen.[1]

Vanhemmat avioituivat ilmeisesti pakon edessä neljä kuukautta ennen Juhon syntymään. Silloin oltiin kuitenkin jo isän kotimaisemissa Ruhankylässä, josta saatiin hankituksi oma torppa Kosken talosta. Kaikkiaan perheeseen syntyi kolme lasta.[2]

Juhon lapsuusvuodet lienevät olleet melko tavanomaista pienasujaimiston elämää. Torppari-isälle puukstavit tuottivat ongelmia, eikä hänen vuonna 1874 saamansa tuomio ensikertaisesta juopumuksestakaan ollut lähiympäristössä mitenkään poikkeuksellinen.[3]

Parannustaito kodinperintönä

Perimätiedon mukaan Mäenpää torppaa vaivasi huono eläinonni – ”kissikin kuoli” –, mikä sai Alahärmässä syntyneen emännän hakemaan apua ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta Vöyriltä. Siellä hän kuuleman mukaan oppi tuntemattomalta tietäjältä monta ”konstia”.[4]

Enemmälti Mäenpään Maija alkoi harjoittaa parannustoimintaa vasta miehensä kuoleman 1889 jälkeen. Pienessä mökissään lähellä Ruhan pysäkkiä hän saavutti parannuksillaan jonkinlaista huomiota.[5]

Parannustaidon peri äidiltään Juho, joka ei kuitenkaan äidin eläessä käyttänyt taitoaan erityisen aktiivisesti. Hän meni naimisiin Hautakankaan torpan tyttären kanssa, ja muutti vuonna 1883 kotivävyksi Hautakankaaseen. Ojutkankaalta löytyi 1900-luvun alussa oma pieni tila, johon perhe asettui pysyvästi.[6]

Juho Erkinpoika ei saanut vaatimattomasta maanviljelyksestä koskaan täyttä elantoa. Hän teki maamiehen töitä ja toimi ilmeisesti puumiehenäkin. Lasinleikkauksesta hän sai liikanimen Klasi-Jussi, jota hän sitten kantoi loppuelämänsä.[7]

Tunnettu parantaja kaikkiin vaivoihin

Klasi-Jussin aktiivisin parannuskausi ajoittui 1910–1930-luvuille. Parannustapa periytyi ainakin keskeisiltä osiltaan äidiltä.[8] Vaikka monet kertomukset Klasi-Jussin parannuksista ovat mystifioituja ja korostavat parantajan ainutlaatuisuutta korostavia, hänen parantamistapansa juontui tavanomaisista suomalaisen kansanlääkinnän osista.[9]

Vaivan syyn Jussi selvitti potilaan tuomasta viinasta katsomalla – ja ”pian se aina vähä maistookin, jotta minkälaasta myrkkyä on, paranooko tällä”. Varsinainen parantaminen perustui hieman vaivasta riippuen korkeintaan viiteen osaan: tulikasteeseen, loitsuihin, lääkkeeseen, pesemiseen ja pesuveden viemiseen sairastumispaikalle.[10]

Klasi-Jussin toiminta tuli tunnetuksi laajalti. Ojutkankaan äijäksikin kutsutun parantajan pakeilla kerrottiin käyvän väkeä ”Amerikkaa myärin ja Ruattia myärin ja kaikkia, johonka se sana oli levinny”.[11]

Parantajan puoleen käännyttiin jos jonkinlaisessa vaivassa. Kuka haki lääkettä ähkyn saaneelle lehmälleen, kuka tuli säärihaavan, ihottuman tai kadonneen lompakon takia, kuka toivoi parannusta hevosensa käytösongelmiin. Lääkkeensä sai myös omaansa enemmän toisen mieheen tykästynyt kaupunkilaisrouva.[12]

Ja ”jos on jotaki sellaasta painostavaa ajatusta ja miältä, niinku välistä on ihimisellä, niin sellaaset siälä kovasti kuluki”. ”Klasi-Jussia pidettiin sellaasena tietäjänä, joka osasi selvittää kaiken”, mutta ”möyrytauti oli ainut, jota se ei osannu parantaa, lehemillä.” Erityisen runsaasti Jussin luona kävi hermosairaita.[13]

Vaikea seuraaja-asia

Juho Mäenpää tunnettiin huumorintajuisena juttumiehenä. Hän kävi myös ahkerasti seuroissa ja järjesti niitä kotonaankin. Lähinnä hänen sydämensä sykki vapaakirkolliselle herätykselle, joiden saarnaajiakin Mäenpäässä majoittui.[14]

Klasi-Jussi oli naimisissa kahdesti, mutta omia lapsia hänelle ei syntynyt. Perheessä oli useita kasvattilapsia, joista ensimmäinen, vuonna 1901 adoptoitu Oskari, kuoli 14-vuotiaana vuonna 1908. Sittemmin kasvattilapsia oli vielä kolme.[15]

Parantajan ikääntyessä ovelle ilmestyi seuraajaksi halukkaita. Kertomusten mukaan Jussi ei löytänyt heistä tarpeeksi ”lujahermoista”. Eräälle kauhavalaiselle halukkaalle Jussi oli kertomuksen mukaan tämän päätä tunnusteltuaan tokaissut: ”Voi voi, kun sulla on pehmiä pää, ei susta tuu.”[16]

Pari vuotta sairasteltuaan kansanparantaja kuoli jatkosodan aikana 82-vuotiaana. Sen jälkeen hänen leskensä kerrottiin ”vähän elukoita parantelevan”, mutta praktiikkaa pitävää kansanparantajaa leskestä ei koskaan tullut, niin kuin ei Jussin poikapuolistakaan.[17]

Tarinan mukaan poikapuolen ”hermot ei ollu kestäny, kun se oli ruvennu näkemähän sitä henkimailman väkiä, jonka kans sen olis pitäny ruveta tekemisihin”.[18]

Klasi-Jussin toimintaa jatkamaan ilmaantui Fossin Sanna, joka siirsi praktiikkansa syrjäisestä Tampparin kylästä Kirkonkylään 1930-luvun alussa. Hänen parantamistapansa noudatti tarkkaan Klasi-Jussin konsteja.[19] Itse Sanna näki unessa saaneensa parannustehtävän Klasi-Jussilta alttariringin ympärillä.[19]

Julkaisuhistoria:

11.10.2012   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Viittaukset

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.
Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Viljavaraston työntekijöitä (P00:2514B)

Logot