HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

8.11.2012

Paula Sihto: Juhlapuhe Lapuan Päivillä 15.7.2012

Kristiinankaupungin vt. hoitotyön johtaja Paula Sihto

Juhlapuhe Lapuan Päivän pääjuhlassa 15.7.2012 klo 14.00 Ränkimäen talomuseolla

 

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, arvoisat Lapuan Päivän juhlaan ja Lapua-Seuran 75-vuotisjuhlaan osallistujat,

Lämpimät Onnittelut juhlivalle Lapua-Seuralle merkittävästä 75 vuoden työstä kotiseudun hyväksi. Kotiseutuyhdistys Lapua-Seura on vaikuttanut moninaisesti sekä Lapuan että koko maakunnan kehitykseen. Seura on työskennellyt kaikin tavoin Lapuan ja lapualaisten hyväksi. Se on toiminut niin paikalliskulttuurin, ympäristön kuin kotiseutuhengenkin kohottajana. 75 vuoden taival on pitänyt sisällään hyvin erilaisia ajanjaksoja voimakkaasta poliittisesta liikehdinnästä aina nykypäivän perinneleikkeihin, jotka ovat jo tähän mennessä koonneet Ränkimäen talomuseolle tuhatpäin eri-ikäisiä leikkijöitä. Lapua-Seura on tarjonnut toiminnallaan yhteisöllisyyttä ja vaalinut ylpeydellä paikallista kulttuuria.

Omalta osaltani haluan kiittää kutsusta tulla puhumaan tähän arvokkaaseen tilaisuuteen. Lapua on minulle merkittävä ja tärkeä paikka. Se ei ole ainoastaan synnyinpitäjä, vaan paljon muuta. Lapua on paikka, jossa sain kasvaa ja kehittyä, paikka missä sain viettää turvallisen lapsuuden ja nuoruuden ja käydä kouluni ammattitaitoisten ja osaavien opettajien ohjauksessa. Lisäksi oma kotikyläni Tiistenjoki tarjosi nuoruuteni aikoina paljon erilaisia mahdollisuuksia harrastaa ja toimia. Juureni ovat siis syvällä tällä seudulla.

Sosiaalisuus ja kiinnostus yhteisten asioiden hoitoon syntyivät paljolti kodin ja nuorisoseuratyön tuloksina. Voin täysin sydämin sanoa, että oman lapsuuteni ja nuoruuteni vietto Lapualla, kotiseudullani, on ollut kuin lottovoitto, sieltä olen saanut ne elämän eväät, joilla olen sitten maailmalla pyristellyt eteenpäin eikä koskaan ole tarvinnut hävetä sanoessaan, mistä on kotoosin, vaan on voinut ylpeydellä todeta olevansa lapualaaslähtöönen. Koen, että lapualaisuus on positiivisella tavalla sanottuna kuin karra - sitä ei tahdo saada millään tavalla kitkettyä kokonaan ja luulen, että samalla tavalla ajattelijoita on paljon muitakin.

 

Hyvä juhlayleisö,                                         

Lapuan päivä on Suomen sodan Lapuan taistelun muistopäivä. Ruotsin armeijalle voitokas Lapuan taistelu käytiin 14.7.1808. Se oli sodan ensimmäinen varsinainen kenttätaistelu. Ensimmäinen taistelu käytiin jo viikkoa aikaisemmin, jolloin kenraali Rajevskin johtamat venäläiset joukot miehittivät Lapuan. Lapua oli jo silloin liikenteellisesti tärkeä risteyskohta. Toinen, ”varsinainen” Lapuan taistelu käytiin 14. heinäkuuta, jolloin vihollinen ajettiin molemmin puolin Lapuanjokea kohti Kuortanetta.  

Voitettu taistelu olisi voinut avata Suomen armeijalle tien etelään, mutta ylipäällikkö Klingspor menetti tämän etulyöntiaseman pitämällä joukkonsa Lapualla peräti kuukauden ajan. Niinpä Lapuan taistelu ei niinkään saanut sotilaallista merkitystä, vaan siitä tuli strateginen ja psykologinen voitto. Pian taistelun jälkeen pystytettiin taistelukentälle muistoksi luonnonkivi, mutta varsinaisen ”kiviristin” eli valurautapatsaan hankki myöhemmin Östermyran kartanon patruuna G. A. Wasastjerna. Patsaassa on J. Krohnin tekemä säkeistö: ”Tappelit tässä Sankarit Suomen, Heittivät henkens Eest´ oman maan. Poikansa patsaan Nostivat heille Vannoen vuorons Kuollansa näin”.

Taistelun muistopäivänä 14. heinäkuuta 1864 vietettiin Lapualla suurta paljastusjuhlaa, jossa oli läsnä myös kolme Suomen sodan veteraania. Esivalta ei tällaisesta Ruotsin voiton muistelemisesta pitänyt, ja Vaasan läänin kuvernööri joutui tekemään senaatille asiasta selvityksen. Tämän jälkeen varsinaisia Lapuan Päiviä ei järjestetty, vaikka vuosisadan lopulla Lapualla vietettyihin eri seurojen kesäjuhliin alettiin liittää käynti muistopatsaalla.

Ensimmäinen varsinainen Lapuan Päivän juhla järjestettiin v. 1902 ja tarkoituksena oli järjestää opettavaista ohjelmaa sisältävä juhla, josta muodostuisi jatkossa palvelusväen vapaapäivä ja entinen mikkelimaanantai juopotteluineen jäisi unohduksiin. Aina juhlaa ei ole saatu viettää 14.7. koska se olisi muistuttanut liikaa suomalaisten voitosta ja toisen sortokauden aikana juhla kiellettiin viideksi vuodeksi. Nämä osaltaan entisestään lisäsivät juhlan suosiota maakunnassa. Parhaimmillaan juhlassa on ollut mukana tuhatkunta kuulijaa ja mm. v. 1917 vietettiin kolmipäiväiset Suur-Lapuanpäivät ja samassa yhteydessä pidettiin suuri kansalaiskokous. Mukana olivat eri aatesuunnat työväenyhdistyksestä nuorisoseuraan ja siinä korostettiin kansan yksimielisyyttä ja voimakasta itsenäisyystahtoa yli puoluerajojen.

Lapuan Päivien viettoa on historian aikana ravisuttaneet niin poliittiset liikkeet kuin sodatkin. Kiihkeiden 1930-luvun vuosien ja sotien jälkeen päivien vietto oli sammua kokonaan. Tällöin paikallislehti Lapuan Sanomat aktivoi kuntalaisia oman paikkakunnan juhlan pitoon. Merkittävän panoksen antoi myös entinen ministeri ja maaherra, eläkepäiviään Lapualla viettänyt maanviljelysneuvos Jalo Lahdensuo, joka korosti Lapuan Päivän tärkeyttä ja työskenteli aktiivisesti sen eteen.

Välillä juhlaa on kierrätetty kylästä kylään ja viimevuosikymmeninä juhla on muodostunut vähintäänkin viikonlopun mittaiseksi.  Näin Lapuan taistelun muistopäivän vietosta on muotoutunut aikojen kuluessa kotiseutujuhla – 14.7. vietettävä Lapuan Päivä.

 

Arvoisat kuulijat,

Kotiseutu on vahvimmillaan lapsuuden ja nuoruuden elinympäristössä ja se on aika, joka jää ihmisen mieleen lähtemättömästi. Siltä ajalta ammennetaan voimaa myöhemmän elämän moninaisiin tarpeisiin. Lapsuuden kotimänniköt, pellot ja niityt – maisema, joka syöpyy sielunmaisemaksi. Tuttu turvallinen ympäristö tuttuine ihmisineen antavat kasvot kotiseudulle. Kieli, kulttuuri ja tapa juurtuvat lapsuuden ja nuoruuden ympäristössä. Moni on kokenut myöhempinä vuosinaan halun unohtaa juurensa ja murteensa, mutta sitten myöhemmin huomannut, kuinka rikas ja hieno erilaisten kulttuurien ja kielten sekoitus on suomalaisuudessa, jossa vaalitaan omia perinteitä, murretta ja tapoja, kuitenkin kunnioittaen erilaisuutta.

Kotiseutu on ihmiselle monimerkityksellinen käsite. Useimmille se merkitsee juuria, paikkaa, jossa on kasvettu ja kehitytty.  Kotiseutu voi olla myös asuinpaikka, jossa on eletty ja koettu elämän tärkeitä hetkiä, opiskelupaikkakunta, työpaikkakunta tai vaikkapa uusi paikka viettää ansaittuja eläkepäiviä. Haluan näillä esimerkeillä tuoda esille kotiseudun moninaisen merkityksen. Suomessa on jouduttu muuttamaan ja siirtymään paikkakunnalta toiselle tai jopa toiseen maahan useimmiten työn perässä. Mainitsematta ei voi jättää Karjalan evakkoja, jotka joutuivat lopullisesti jättämään oman kotiseutunsa ja sopeutumaan vieraaseen kulttuuriin ja kieleen etsiessään uutta kotiseutua.

Suomi on elänyt viimeisten vuosikymmenten aikana kiihtyvää muuttoliikettä. Puhutaan rakennemuutoksesta, joka on ilmeisesti loputon kehityskulku. Nykyihmisen on sopeuduttava muuttamaan elinaikanaan moneen kertaan, työ ja muut ihmiselämän merkittävät tapahtumat liikuttavat paikasta toiseen. Meidän onkin hyvä huomata, kuinka tärkeää uudelle tulokkaalle on se, miten hänet otetaan vastaan uutena jäsenenä kotiseudullemme, josta on hänelle muodostuva aikanaan uusi, oma kotiseutu.

Suomalainen yhteiskunta on osa laajempaa eurooppalaista kulttuuri- ja talouselämää. Me saamme päivittäin seurata, mitä Euroopan Unionissa tapahtuu. Tavallinen ihminen ei oikein tahdo saada enää selvää, mistä oikein on kysymys, kun maiden poliittiset johtajatkaan eivät aina tiedä, mitä yön pimeinä hetkinä on sovittu. Päivän valossa on jouduttu pitämään selventäviä istuntoja. Suomen liityttyä EU:hin pelättiin kansallisen kulttuurin häviävän, toisin kuitenkin kävi. Kansallinen kulttuuri ja kiinnostuneisuus paikallisuuteen kasvoivat. Suomi on ollut viimeisen vuosikymmenen aikana vilkkaan ja monipuolisen kulttuurin tyyssija. Kansainvälistymisen vastapainoksi on haettu voimaa omista juurista, jossa kotiseudun ja kotiseututyön merkitys ovat korostuneet.

Jatkuvan rakennemuutoksen seurauksena moni ihminen on revitty juuriltaan. Nykyhallituksen toimesta puuhataan kuntauudistusta. Se on myös osa rakennemuutosta, jolla haetaan tehokkuutta, julkisen talouden leikkauksia ja säästöjä. Kuntauudistus tulee iskemään juuri kotiseutuumme - paikallisuuteen – tuhoamalla osan elinvoimastamme. Olen vakuuttunut siitä, että lapualainen ihminen on voinut vaikuttaa paremmin ja tehokkaammin omiin asioihinsa kuin esimerkiksi Helsingissä asuva. On selvää, ettei uudistuksia pidä yksioikoisesti ja jääräpäisesti vain vastustaa, mutta on hyvä kysyä, mitä niillä saadaan aikaan? Osa kunnistamme on toki kärsinyt voimakkaasta maan sisäisestä muuttoliikkeestä tavalla, joka on vienyt edellytykset itsenäisyydeltä. Lapua ei ole kuitenkaan sellainen kunta. Kaupunki elää ja voi hyvin, järjestää palvelunsa maan keskiarvoa paremmin ja tehokkaammin. Lapuan tapauksessa kuntaliitos merkitsisi palvelujen keskittämistä pois maakuntakeskukseen.

Suomalainen yhteiskunta kehittyy moniarvoisemmaksi. Kansainvälinen vuorovaikutus on osa jokapäiväistä elämää. Jatkuvan yksilökeskeisen yhteiskuntakehityksen kielteisiä asioita ovat mm. työttömyys, syrjäytyminen ja henkinen ahdinko. Etenkin nuorten kohdalla tämä kehitys on hyvin valitettavaa ja seuraukset ovat sekä taloudellisesti että inhimillisesti ajateltuna äärimmäisen ikävät. Moni nuori on joutunut kokemaan, ettei oma kotiseutu enää tarjoa turvattua tulevaisuutta. Tämän negatiivisen kehityksen estämiseksi meidän jokaisen tulee työskennellä peräänantamattomasti ja valtiovallan on osoitettava taloudellisia resursseja ennaltaehkäisevään työhön ja toimintaan.  

Aikakautemme on edelleen monien muutosten ja murrosten edessä. Olemme tilanteessa, jossa useilla suomalaisilla on päällekkäisten kotiseutujen tausta. Etenkin nuoret joutuvat kokemaan tämän ristiriitaisen tilanteen. ”Muuttajalapset” ovat tuttu käsite ja heidän identiteettinsä rakentuminen on hankalaa ja vaikeaa alati muuttuvan kotipaikan seurauksena. Nämä nuoret vaativat erityistä huolenpitoa kasvattajilta sekä viisautta ohjata nuoret vaikeuksien yli.

Keskustelu näistä asioista eri ikä- ja sosiaaliryhmien kesken on erityisen tärkeää kotiseututyötä. Suomalainen nuori keskustelee mielellään edellisten sukupolvien elämästä, Erityistä kiinnostusta he tuntevat sotiemme veteraaneja kohtaan - nuorillamme on aito arvostus ja kunnioitus heitä kohtaan. Vanhemman sukupolven on tärkeää ylläpitää tätä kiinnostusta ja keskustelua nuoren herkässä ja avoimessa elämänvaiheessa.

 

Arvoisa juhlaväki,

lähihistoriamme suuret muuttoliikkeet eivät ole katkaisseet suomalaisten kaipuuta alkuperäisille juurilleen. Elämän edellytykset ovat yhä suomalaisille selkeät. Me kaikki tiedämme tarvitsevamme elinkelpoisen ja elinvoimaisen maaseudun. Tämä ei ainoastaan tarkoita kotimaista ja puhdasta elintarviketuotantoa, vaan sen lisäksi kokonaista elämänmuotoa, johon liittyy kansallinen identiteettimme.

Meidän on sopeuduttava tulevaisuuden haasteisiin. Onnistumme sitä paremmin, mitä selkeämmin ymmärrämme juuriemme merkityksen. Kansakuntamme vahvuustekijänä on erilaisuus, mikä nousee maakuntien ja paikallisuuden Suomesta. Juuri kotiseututyö nostaa näitä erityispiirteitä esille korostaen oman kansakuntamme omaleimaisuutta. Kotiseudun muistaminen ja sen hyväksi tehtävä työ on työtä oman maailmankuvamme selkiinnyttämiseksi. Se on työtä isänmaan hyväksi sanan parhaimmassa merkityksessä.

Julkaisuhistoria:

2.10.2012   Versio 1   AdminMuseo
12.10.2012   Versio 2   AdminMuseo
8.11.2012   Nykyinen versio   AdminMuseo

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.
Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Tuntematon nainen kirjoituspöydän ääressä (P00:2504)

Logot