HELEMI - Lapuan historiallinen tietokanta

10.7.2013

Kustaa Ikola (1883–1970)

Kustaa Ikola (1883–1970) oli lapualainen maanviljelijä, kuntamies ja seurakuntavaikuttaja. Hän oli Lapuan kunnallislautakunnan esimies 1931–1945 ja Lapuan seurakunnan vähtäri 1924–1938.

Suurperheen elämää kotitilalla

Kustaa Ikola syntyi maataloon Lapuan Härsilänkylässä. Perheessä oli peräti 13 lasta, mikä ajan mittapuullakin oli melkoisen paljon. Kustaa oli sisarussarjan keskiväliltä.[1]

Kotitalon jatkaminen oli elämänura, johon Kustaa kasvoi lapsesta saakka. Hän sai siitä haltuunsa osan, minkä lisäksi tuli vuonna 1911 hankittu Välitalo-niminen talo aivan kotitilan läheltä. Kaikkiaan Ikolan isännöimä talo tuli siten käsittämään 30–40 hehtaaria peltoa ja 25 hehtaaria metsää.[2]

Ikola avioitui 21-vuotiaana ruhalaisen Serafiia Ojalan kanssa. Suureen perheeseen syntyi kaikkiaan 13 lasta.[3]

30 vuotta kunnan luottamustoimissa

Pystyvä nuori isäntämies vedettiin 35-vuotiaana mukaan yhteisiin rientoihin voimalla. Ensimmäisenä tuli Lapuan Osuuskauppa, jonka hallituksessa hän vaikutti 30 vuotta 1918–1947.[4] Vuonna 1922 hänet valittiin Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lapuan osaston ensimmäiseen johtokuntaan. Hän oli myös pitkäaikainen Lapuan Säästöpankin hallituksen jäsen.[5]

Vuonna 1918 Ikola valittiin myös ensimmäiseen kunnallisen luottamustehtävään tie- ja ojalautakunnan puheenjohtajaksi. Se oli perinteinen kuntamiesten koulu. Seitsemänvuotista tehtävää leimasivat erityisesti Alajoen länsipuoliset laajat kanavointityöt.[6]

Kunnanvaltuustossa Ikola teki kokoomuksen riveissä yli 20-vuotisen urakan 1924–1945. Saman ajan hän oli kunnallislautakunnassa ja hoiti sen vaativaa esimiehen tehtävää 1931–1945.[7]

Erityisen raskaaksi kunnallislautakunnan esimiehen tehtävä tuli sotien aikana, jolloin poikkeusajat toivat runsaasti uusia tehtäviä.[8] Kunnan puolesta piti lähettää muonaa miehille ja hevosille, toisaalta tuli huolehtia siirtolaisten sijoittamisesta. Silloin ”soi puhelin keskellä yötä. Milloin sanottiin, että asemalla pitää olla niin ja niin monta lehmää, milloin taas ilmoitettiin, että evakkojuna on tulossa Lapualle.”[9]

Talvisodan alle perustettuun kansanhuoltolautakuntaan Ikola tuli puheenjohtajaksi.[10]

Kunnallislautakunnan esimiehen osaksi tuli runsaasti erilaisia tilapäisempiä toimikunta- ja muita tehtäviä. Esimerkiksi vuonna 1935 hänet lähetettiin viemään Helsinkiin lapualaisten ponsia yliopiston suomalaistamisen puolesta.[11]

Lisäksi hän oli kunnan halkojenhankintatoimikunnassa 1924–1931, taksoituslautakunnassa 1925–1945, tutkijalautakunnassa 1931–1950, valtionverolautakunnassa sekä terveydenhuoltolautakunnassa ja kunnansairaalatoimikunnassa. Köyhäinhoitolautakunnan varapuheenjohtajana ja vuosina 1926–1930 puheenjohtajana hän oli vahvasti vaikuttamassa kunnalliskodin sairasosaston rakentamiseen.[12]

Vielä yhden kunnallisen saran Ikola kynti koulujen parissa. Hän oli kotikylänsä Poutun kansakoulun johtokunnassa 1924–1934 ja Lapuan yhteiskoulun vanhempainneuvostossa 1930–1947.[13]

Ikola edusti Lapuaa Maalaiskuntien liiton liittovaltuustossa, Seinäjoen piirisairaalan liittovaltuustossa ja Keuruun työlaitoksen jäsenkuntien edustajistossa.[14]

Hän oli myös Lapuan kunnallisseuran puheenjohtaja.[15]

Sydämellinen körttivähtäri

Ikola omasi vahvan herännäisen vakaumuksen. Se vei hänet myös seurakunnallisiin tehtäviin. Hän oli Lapuan vähtärinä eli kirkonvartijana 1924–1938. Tässä tehtävässä hänen kerrottiin toimineen esikuvallisen arvokkaasti. Hänestä tuli kirkkoherra K. R. Kareksen hyvä ystävä, jonka kanssa kierrettiin monet kinkerit pitäjällä. Kirkkokansalle tuli tutuksi hänen leppoisa ja tuttavallinen olemuksensa kolehdinkantajana. Mieluisasta tehtävästä piti luopua, kun työtaakka kunnallislautakunnan esimiehenä kävi raskaaksi.[16]

Seurakunnan hallintoon Ikola osallistui yli 20 vuotta kirkkovaltuuston jäsenenä. Lisäksi hän oli virkatalolautakunnassa 1930-luvun alusta lähtien. Kun lautakunnan tehtävät siirtyivät 1945 kirkkohallintokunnalle, hän jatkoi siinä vuoteen 1958, jolloin sai ikäänsä vedoten eron.[17]

Aikalaismuistelija on kertonut, kuinka eräässä uudenvuoden vastaanottojumalanpalveluksessa kirkkoherra Kares selitti tapahtuman kulkua kappalaiselleen H. V. Wehmaselle: ”Sinä puhut ja jatkat rukousta kunnes kello tulee kaksitoista.” Keskusteltua seurannut vähtäri Ikola huomautti väliin: ”Jaa, ajantappamiseksiko sitä rukoollahankin.” Kirkkoherra loi katseen lasiensa yli ja lausahti: ”Jopas Ikola löi.” Paikalla oli myös hänen poikansa, tuleva Kuopion piispa Olavi Kares, joka siihen välittömästi lisäsi: ”Ja korkealta.”[18]

1920-luvulla Ikola kuului toimikuntaan, joka johti Lapuan kirkon korjausten tekemistä. Suuritöiset korjaukset, jossa kirkko sai pääosin nykyisen asunsa, valmistuivat 1927.[19]

Kun IKL:lainen kirkkoherra Kares ajautui syksyllä 1931 sotajalalle paikkakunnan maalaisliittolaisten kanssa, kun kirkkoherran koettiin tuovan politiikan saarnastuoliin asti. Ikola asettui kolmen muun heränneen kokoomuslaisen kanssa varauksetta puolustamaan kirkkoherraa. Kareksen julistuksen luonteesta saadut erilaiset käsitykset johtuivat ilmeisesti Kareksen ylettömän taitavasta sanankäytöstä, jossa hän kykeni tuomaan poliittiset näkemyksenä kirkollisissa puheissaankin esille tavalla, josta hänet oli mahdotonta juridisesti kiinni.[20]

Suuren miehen hiljaiset vuodet

Kustaa Ikola oli suuri mies. Pituutta oli 190 senttiä ja painoa toista sataa kiloa.[21] Hän oli rauhallinen ja harkitseva luonne, jossa samalla eli toimeksipaneva ja aikaansaapa henki. Häntä pidettiin arvostettiin tasapuolisena ja oikeudenmukaisena miehenä sekä isällisenä ja hymyilevänä ihmisenä.[22]

Pitkäaikainen toiminta monissa tehtävissä toi Ikolalle laajan tietämyksen kotiseudusta. Hän kirjoitti itse Lapuan Sanomiin ja lehti hyödynsi muutenkin hänen tietämystään.[23]

Kaksi viimeistä vuosikymmentä olivat Ikolan elämässä hiljentämisen vuosia. Luottamustehtävät olivat jääneet ja vuodet alkoivat painaa. ”Seuraavasta vuosikymmenestä en sitten enää välitäkään. Minulle kyllä riittää jo. Ikätoverini Sippolan Aukusti on vielä niin elämänhaluinen, täynnä intoa. Minä en enää jaksa”, hän kuvasi uudenvuoden alla joulukuussa 1959.[24]

Niin kuitenkin kävi, että Ikola näki seuraavan vuosikymmenen, näkipä sitäkin seuraavan. Hän kuoli Lapuan paikallissairaalassa 86 vuoden korkeassa iässä keväällä 1970.[25]

Ikolalle myönnettiin SOK:n kultainen rintamerkki sekä erityisesti kunnallisista ansioistaan Maalaiskuntien liiton hopeinen ansiomerkki 1953 ja Suomen valkoisen ruusun ensimmäisen luokan mitali 1959.[26]

Julkaisuhistoria:

25.9.2012   Nykyinen versio   Teppo Ylitalo

Viittaukset

Kommentit

Kommentointi on mahdollista vain kirjautuneelle käyttäjälle.

TAKAISIN

Auta meitä tunnistamaan tunnistamaton

Kuva: Vierula & Heinon kaupan myyjät Kauhavalla (P00:2522C)

Logot